Kokemuksia etelän leiriltä: vapaaehtoistyötä lasten parissa kenialaisella maaseudulla

Vietin viime kesänä 20 päivää pienessä Kiburangan maalaiskylässä Kenian lounaisosassa. Olin jo muutaman vuoden ajan kehitellyt ajatusta ja innostusta vapaaehtoistyöstä ulkomailla, ja löydettyäni KVT:n ja kyseisen leirin päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen. Psykologian opiskelijana vapaaehtoistyökokemusta pidetään suuressa arvossa, ja tahdoin saada lisää kokemusta lasten kanssa työskentelemisestä. Valitsin siis leirin, jossa pääsin kehittämään vapaa-ajantoimintaa kylän lapsille samalla uuden maan tapakulttuuriin tutustuen.

Teksti ja kuvat: I. Korhonen

                                                Kiburangan poikia iloisina iltapäivän leikeissään.

Ennen leirin alkua vietin muutaman päivän Kenian pääkaupungissa Nairobissa leirinvetäjien kanssa ja sain nähdä tuon vilkkaan metropolin elämää. Neljäntoista vapaaehtoistyöntekijän saavuttua Nairobiin matkustimme minibussilla 500 kilometriä Lounais-Keniaan Kiburanga-kylään, jota kutsuimme kodiksi seuraavat kolme viikkoa. Majoituimme paikallisen leirinvetäjän lämpimän vieraanvaraisen perheen luona. Samassa kodissa asui tuolloin ihmisiä seitsemästä eri maasta, joten tunnelma oli erittäin kansainvälinen.

Saimme lämpimän vastaanoton kylän naisilta ja lapsilta paikallisen musiikin ja tanssin muodossa. Ensimmäisen viikonlopun aikana tutustuimme toisiimme ja leirin rakenteeseen, ja maanantaina aloitimme työt. Järjestimme vapaa-ajan toimintaa kylän lapsille ja autoimme koulun rakennustöissä sekä piha-alueen siistimisessä. Ohjasimme lapsille leikkejä, liikuntaa ja askartelua ja autoimme koulupihan aitaamisprojektissa sekä luokkahuoneen kunnostuksessa. Päivittäin osallistuimme myös ruoanlaittoon, kodin siivoamiseen ja veden hakuun.

Muutamina iltoina vierailimme paikallisten perheiden luona ja jaoimme kokemuksia elämistämme ja kulttuureistamme puolin ja toisin. Näillä vierailuilla saimme kuulla paikallisista perinteistä sekä perheiden arjesta. Omalla vapaa-ajallamme pääsimme näkemään villieläimiä ja yöpymään teltoissa savannilla Maasai Mara –safarilla sekä tutustumaan paikalliseen perheeseen ja kuvankauniisiin maisemiin Muhuru Bay –kylässä Viktoria-järven rannalla. Leiri huipentui kesäfestivaaliin, jossa lapset esittivät kanssamme harjoitellun Leijonakuningas-musiikkiteatteriesityksen kasvomaalien ja saippuakuplien kera. Ilta päättyi lauluun ja nauruun upean auringonlaskun myötä.

Muhuru Bayn uudet ystäväni.
 Heräsimme upeaan auringonnousuun Viktoria-järvellä.
Seeprat valmiina Leijonakuningas-musikaaliin.
                                                                        Teatteriryhmien ohjaajia.

Kiburanga on kaunis, vehreä ja rauhallinen maalaiskylä, jonka ihmiset ovat vastaanottavaisia ja lämpimiä. Päivittäin meitä tervehdettiin ”Jambo!” –huudahduksin kävellessämme kahvi-, banaani- ja eukalyptusplantaasien ohi koululle.

Leirillä vallitsi kansainvälinen ilmapiiri, mikä mahdollisti moniin kulttuureihin tutustumisen.

Näimme paikallista elämää torilla ja vieraillessamme naapurien luona. Iltaisin keräännyimme leirinuotion ympärille tuhansien tähtien loistaessa ja jaoimme ajatuksiamme kuluneesta päivästä, lauloimme yhteishenkeä nostattavia lauluja ja keskustelimme kulttuuriemme välisistä eroista. Leiri kasvatti molemminpuolista ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

“Banana jungle” leirillä tuli tavaksi kutsua banaaniplantaasia banaaniviidakoksi.
Eräänä iltapäivänä kiipesimme jyrkälle Simba Rock -kalliolle ihailemaan Kiburangan upeita maisemia sekä nauttimaan auringonlaskusta.

Leirikokemus oli opettavainen ja rikastuttava. Oli hienoa saada olla osana Kiburangan arkea, tutustua pole pole (hitaasti, mutta varmasti) –elämäntapaan ja nähdä lasten pohjaton elämänilo. Palasin leiriltä montaa uutta kokemusta ja muistoa rikkaampana!

Työpäivän jälkeen pelasimme usein korttipelejä yhdessä.
Kiitos tälle porukalle yhteisistä viikoista ja mahtavasta leiristä!

Mäntsälän jokivarren raivausta – leirijärjestäjän kokemuksia

Yksi KVT:n vuoden 2016 kansainvälisistä vapaaehtoisleireistä oli yhteistyössä ammattiopisto KEUDAn ja Mäntsälän kunnan kanssa järjestetty jokivarren raivausprojekti. KEUDAn osalta leiriä koordinoinut Esa Pyökäri kertoo kokemuksia leiriviikoista!

Teksti: E. Pyökäri. Kuvat: E. Pyökäri ja K. Elomaa.

ihmisiä KEUDAn kyltin edessä

KEUDAn ammattiopisto järjesti yhteistyössä Mäntsälän kunnan sekä KVT ry:n kanssa kansainvälisen työleirin, joka koski Mäntsäläjoen rantakasvillisuuden harvennusta ja raivausta jokivarren siistimiseksi. Ajankohta leirille oli elo- syyskuun vaihe kestäen kaksi viikkoa.

Mäntsälässä KEUDA vastasi leiriläisten muonituksesta ja kuljetuksista. Kunta antoi käyttöön majoituspaikkana ns. seurojentalon taajaman keskustassa. Leiriläisten vapaa-ajanohjelman suunnittelivat kunnan vapaa-aikapalvelut yhteistyössä KEUDAn opiskelijoiden kanssa.

ihmisiä tiellä

Leiriläisiä oli useista maista iältään 18 – 25 vuotiaita nuoria. Puhekielenä heillä oli englanti, joskin mukana oli useita leirejä kokenut, suomea puhuva ja ymmärtävä ryhmän vetäjä Kimmo sekä kaukomailta Patrick.

Leirin tavoitteena oli kaunistaa Mäntsäläjoen maisemaa ja siten tuottaa iloa asukkaille. Samalla luotiin kansainvälisiä yhteyksiä nuorten välille sekä tietoisuutta eri kulttuureista. Tärkeää oli myös, että KEUDAN opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan ja osaamistaan eri tehtävissä leirin ylläpitoon ja toimintaan liittyen.

Miten leiri syntyi?

Loppukeväällä 2015 oli paikallislehdessä uutinen kunnan suunnitelmista jokiympäristön kehittämiseksi. Avoinna kuitenkin oli milloin suunnitelmat toteutuvat eli miten rahoitus ja käytännön toteutus hoidetaan. Tältä pohjalta mieleeni nousi ajatus luoda vapaaehtoisuuteen pohjautuva työleiri, joka saisi todella jotain näkyvää aikaan heti. Ajatusta vauhditti oma kokemukseni Intiassa vuoden 1986 joulukuussa. Tuolloin työkohteena oli Bihar’in osavaltiossa Ranchin kaupungin lähellä Jagriti Vihara-niminen kansankorkeakoulu – noin 500 km Kalkutasta länteen.

Joulukuun alussa 2015 tuli tieto, että KVT oli hyväksynyt hankkeen yhdeksi Suomen kohteista – jippii. Kevään 2016 kuluessa pidimme neuvonpitoa Keudan yksiköissä sopivista tehtäväjaoista ja Mäntsälän kunnan osuudesta hankkeessa.

.. ja näin se eteni

Leiriläiset saapuivat tiistaina 30.8. ja lähtivät kahden viikon kuluttua. Keskiviikkona 31.8. mentiin jokivarteen, tartuttiin sahoihin, oksasaksiin ja kirveeseen – raivaustyö alkoi ja hiki virtasi! Turvallisuussyistä leirillä ei käytetty konetyökaluja.

Sää oli uskomattoman hyvä koko leirin ajan – ei käytännössä sateita lainkaan vaan auringonpaistetta ja lämpöä.

ihmisiä metsässä

Leiriläisiä oli kaikkiaan kahdeksan henkilöä, joista kaksi naispuolista, Iva Tsekin tasavallasta ja Miriam Espanjasta. Miehistä Maik oli Saksasta, Yusuf lähtöisin Jemenistä, Gabar ja Abdulrahman olivat kurdistanilaisia, Patrick puolestaan tuli Tanskasta (lähtöisin Uudesta-Seelannista). Suomalainen Kimmo sekä Patrick toimivat leirivetäjinä eli vastasivat leirin arkitoiminnasta ja yhteydenpidosta muihin osapuoliin. Itselläni oli mahdollisuus osallistua raivaustyöhön keskiviikkoisin, aamupäivisin. Ja hyvä niin, sillä vaikka työ oli rentouttavaa ja osallistuminen nautittavaa, veivät nuo aamuiset tunnit jo energian tehokkaasti.

mies raahaa puunrunkoa rannassa

Raivattava puusto oli pääosin kooltaan sormenpaksuisesta ranteenpaksuiseen, mutta saha tuntui sekä pureutuvan että myös jumittuvan tuskaisen tehokkaasti tuoreeseen puuhun – huh. Raivattu puusto kasattiin isoihin röykkiöihin, jotka kunta kuljetti muualle.

Paikallisia asukkaita kulki työmaiden ohi ja osa heistä pysähtyi juttelemaan ja kiittämään toiminnasta – jotakin näkyvää tapahtuu maisemassa.

Leiriläisille oli järjestetty monimuotoista vapaa-ajanohjelmaa. Sauvakävelyä, paikallisen liikuntayrityksen erilaisia liikuntamuotoja, soutua järvellä, nokipannukahvit, letunpaistoa, saunomista, käynti Helsingissä sekä Porvoossa. Raskas työ vaati vastaavat kevennykset! Käytössä oli myös kunnalta polkupyöriä, joilla osa osanottajista liikkui pitkiäkin matkoja.

kaksi venettä järvellä

Ruokailu toimi siten, että aamiaisen ja iltapalan leiriläiset tekivät itse seurojentalon keittiössä Lukkarinpolun toimittaessa ainekset heille. Lounas syötiin koululla ja päivällinen saatiin Lukkarinpolulta valmisannoksina myöhemmin syötäväksi. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä ruokiin ja leirijärjestelyihin yleensäkin ja tästä annettiin paljon kiitosta Keudalle sekä Mäntsälän kunnalle.

Kaikkiaan voinen todeta leirin onnistuneen hyvin ja suunnitelmien mukaan. Yhteistyö eri osapuolien välillä toimi erinomaisesti. Paikallislehden uutiskynnyksen ylitimme pari kertaa ja saimme aikaan näkyvää muutosta jokivarren siltojen läheisyydessä. Loppupäivinä osa leiriläisistä kyseli minulta, milloin tullaan jatkamaan, sillä jokivartta riittää ja riittää ja … mutta pitää kysyä muidenkin osapuolien tuntemuksia, vaikka itselle ajatus tuntuisi kovin houkuttelevalta!

Vielä kerran suuri kiitos kaikille leirin toteutumiseen myötävaikuttaneille ja osallistuneille niin itseni kuin leiriläisten puolesta! Tähän sopinee myös liittää  afrikkalainen sanonta:

“If You want to go fast, go alone. If You want to go far, go together”.

Los Otros -seminaari – keskustelua toiseuden ja toiseuttamisen käsitteistä vapaaehtoistyössä

Miksi olemme taloudellisesti etuoikeutettuja? Tarvitaanko minua tekemään vapaaehtoistyötä globaalissa etelässä? Millaisia ennakkoluuloja minulla itselläni on? Millaisten linssien läpi katson maailmaa ja miksi? Tällaisia teemoja mietittiin Madridissa SCI:n järjestämässä Los Otros– seminaarissa. KVT:sta mukana olivat Saara Kytömäki ja Otto Härö.

Teksti ja kuvat: Saara Kytömäki

Osallistuimme marraskuun ensimmäisellä viikolla SCI:n Madridissa järjestämään Los Otros –seminaariin aiheesta How to prepare young people to deal with their own streotypes eli kuinka valmistaa nuoria kohtaamaan heidän omia stereotypioitaan.

Seminaarin nimi Los Otros on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi toisia. Tämä viittaa yhteen seminaarin keskeisistä teemoista ja käsitteistä, toiseuteen ja toiseuttamiseen – eli siihen, kuinka vieraan ihmisen  tai ihmisryhmän kohdatessamme tarkastelemme ja kategorisoimme heitä omien stereotypioidemme, ennakkomerkitystemme ja -luulojemme varassa näin ollen antamatta heidän itse määritellä itseään.

Toiseuttaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Kategorisoiminen on vallankäyttöä, ja sen avulla selittäminen ja ennustaminen tuottaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Los Otros -seminaari oli suoraan jatkoa vuonna 2015 Wienissä järjestetylle seminaarille Picturing the Global South: The Power Behind Good Intentions, jossa keskusteltiin valtasuhteista, jotka nousevat esiin, kun Euroopasta lähtee vapaaehtoisia globaaliin etelään¹. Wienin seminaarin keskusteluissa löytyi paljon paradokseja, kriittisiä huomioita ja metodeja, joita voidaan hyödyntää maailmalle lähtevien vapaaehtoisten valinnassa ja valmennuksissa.

Los Otros -seminaarissa jatkettiin valtakriittistä keskustelua pyrkimyksenä kyseenalaistaa järjestön sisällä jyllääviä stereotypioita ja pohtimalla, miten parantaa vapaaehtoisten valmennuksia suhteessa heidän omiin stereotypioihinsa. Tämä tapahtui kolmella eri tavalla ja tasolla.

  1. Yleisesti: kyseenalaistamalla ja purkamalla käsitteet ´toiseus´ ja ´toiseuttaminen´ sekä tutkimalla, mitä stereotypioita löytyy sekä KVT:n kattojärjestön SCI:n sisältä että jokaisen osallistujan omista elämän piireistä.
  2. Luomalla ja jakamalla käytännön metodeja sekä valmennuksiin että arviointeihin.
  3. Paikallisesti: tutkimalla, mitä stereotypioita Madridista löytyy. Näiden työstämisen pohjalta järjestettiin katutempaus aiheesta ja työpaja paikallisaktiiveille.

Jokainen osallistuja oli perehtynyt Wienin seminaarin pohjalta luotuun työkalupakkiin, johon koko seminaari pitkälti perustui. Työkalupakin työstämistä jatkettiin tässä seminaarissa. Viikon mittaan tarkastelimme keskeisiä käsitteitä, kuten stereotypioita, toiseutta, rasismia, asenteellisuutta ja ennakkoluuloja sekä teoreettisella että käytännön tasolla ja kävimme läpi metodeja, joilla näitä teemoja voi käsitellä vapaaehtoisten valmennuksissa.

Teemojen käsittelyssä toimi hyvin näkymätön teatteri (Invisible Theater), jonka tarkoituksena on tuoda näkyväksi arkielämän sorto. Paljon tehtiin myös energisoivia leikkejä ja harjoituksia.

Kokonaisvaltainen käsittelytapa toimii näin suureen ja raskaaseen aiheeseen hyvin, sillä jokainen meistä oppii eri tavoilla ja (keho)kokemuksellisuus syventää oppimiskokemusta. Erityisesti kun puhutaan sellaisista piilossa olevista mutta jokaisessa vaikuttavista ilmiöistä kuin asenteet, on hyvä kirjaimellisesti ”ravistella” asioita liikkeelle.

Tällaiset oppimiskokemukset edellyttävät kuitenkin täyttä luottamuksen ilmapiiriä ja ryhmäytymistä, jotta ihmiset uskaltavat aidosti antautua ja avautua yhteiselle pohdinnalle. Tässä seminaarin vetäjät onnistuivat upeasti, sillä ryhmäytymiseen käytettiin riittävästi aikaa ja tilaa. Koko viikon vallitsi todellinen luottamuksen ja välittämisen henki, huumoria unohtamatta.

Hienointa seminaarissa olikin ryhmän edustama moniäänisyys, kohtaamiset ja yhteiset oivallukset niin koko porukalla kuin pienemmissäkin ryhmissä.

Seminaari syvensi Wienin seminaarin teemoja – keskustelua jatkettiin ja esitettiin jatkokysymyksiä. Yksi tärkeimmistä on luonnollisesti: miten tästä eteenpäin?

Yksi asia on selvä – maailma ei koskaan tule olemaan valmis, eikä myöskään kukaan tule koskaan olemaan vapaa stereotypioistaan. Eikä tarvitsekaan olla, sillä kyse on lähinnä havahtumisesta ja oppijan asenteen omaksumisesta.

Tärkeintä onkin tulla itse tietoiseksi ja saattaa lähtevät vapaaehtoiset tietoisiksi (awareness-raising actions) omista asenteistaan ja stereotypioistaan ja tiedostamisen kautta pyrkiä vapautumaan omista haitallisista ajatuskehistään. Tärkeää on myös olla lamaantumatta ja olla riistämättä vapaaehtoistyöstä sitä iloa, mikä siihen luontaisesti ja vilpittömästi kuuluu. Huumori onkin yksi ydintyökaluista, jolla pärjää pitkälle.

Nämä kaikki yhdistettynä voisikin nimetä oppijan asenteeksi, jossa yhdistyvät kriittinen ja utelias mieli sekä positiivinen asenne, joka hyväksyy sen, ettei tule koskaan valmiiksi mutta kurottelee aina kohti uusia oppimisen oivalluksia kohtaamisten ja jatkuvan reflektion kautta.

¹ Lue: Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, kaakkois-Aasiaan ja lähi-Itään

Kyläkoulun kunnostusta ja resiina-ajeluja – leiri-isäntä kertoo kokemuksestaan!

“Lämpimät ajatukset tulvivat mieleeni kun muistelen viime kesänä pidettyä vapaaehtoistyöleiriä vanhan Veneskosken kyläkoulumme piirissä!”

Veneskosken leiri-isäntä Hannu Taipalus kertoo kokemuksestaan.

Kuinka päädyitte järjestämään kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin?

Joku meidän kyläyhdistyksemme hallituksen jäsenistä huomasi netistä mahdollisuuden leirin järjestämiseen. Niinpä laitoimme hakemuksen KVT:lle ja siitä koko homma lähti eteenpäin. Hakemuksen kysymyksiin vastaaminen vaati joidenkin tuntien funtsailua, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Päätös hakemuksen hyväksynnästä tuli nopeasti ja näin koko asia alkoi konkretisoitua. Oli myös jännää oli seurata mistä päin maailmaa osallistujia alkoi ilmaantua leirillemme. Osallistujalistaan tuli nimiä Ukrainasta, Venäjältä, Italiasta, Koreasta, Japanista ja jopa Afrikastakin. Kaiken kaikkiaan leirillä oli yhdeksän kansainvälistä vapaaehtoista ja suomalainen Anna leirin vetäjänä. Aloituspäivänä meitä kyläläisiä odotti koulun pihalla iloinen ja työintoa puhkuva joukko!

Ihmisiä rakennestelineillä maalaamassa taloa

Mitä leirin järjestäminen teiltä vaati?

Leirin pääasiasiallinen työkohde oli vanhan kyläkoulumme kunnostus ja maalaus. Esittäytymisten jälkeen kerroimme perustietoja kylästämme ja työkohteesta. Painotimme myös työturvallisuusasioita vahinkojen välttämiseksi. Leiriläiset aloittivat majoittumisen vanhan kyläkoulumme luokkasaliin, jonne kaikille leiriläisille oli varattu patjat ja tyynyt. Kylämme emännät olivat jakaneet ruoanlaittovuorot keskenään ja valmistivat kerran päivässä leiriläisille lämpimän aterian. Aamiaisen ja iltapalan vieraat valmistivat itse pääemännän hankkimista aineksista. Hyvin tuntui  suomalainen ruoka maistuvan vieraille – taisi olla jotain aika eksoottistakin heidän näkökulmastaan! Tarjottu työ tuntui kiinnostavan leiriläisiä ja se sujuikin mallikkaasti. He olivat ahkeria työntekijöitä ja aloittivat työnteon paneelauksen korjailulla ja vanhan maalin skrapauksella.  Siinä olikin yllättävän paljon tekemistä, sillä olihan koulu jo vanha ja maali jo ajan patinoima. Maalaaminen olikin sitten jo juhlaa, kun alkoi syntyä valmista.

Ihmisiä raiteilla resiinan kanssa

Millaista vapaa-ajan ohjelmaa leiriläisille on järjestetty?

Kaksi päivää viikossa oli pyhitetty vapaa-ajalle.  Järjestimme leiriläisille monenmoista ohjelmaa. Oli tutustumista paikalliseen maatilaan ja suomalaiseen mökkielämään saunomisineen ja uimisineen. Yksi iltapäivä oli varattu musiikille ja tanssille. Siinä mentiin kaikkien osallistujien kansallisia tanssikuvioita suomalaisesta letkajenkasta alkaen! Onkimiseen tutustuttiin yhdessä siten, että rakensimme ensin onget ihan alusta alkaen. Lopetetun rautatien läheisyydestä johtuen oli mahdollisuus tutustuttaa leiriläiset myös resiina-ajeluun.

Millainen henki leirillä oli?

Leiriläiset tarttuivat kaikkiin tarjottuihin töihin iloisen kiinnostuneesti.  Osallistujista hitsautui kolmen viikon aikana ”me-henkinen” yhteisö, johon myös paikalliset nuoret pääsivät osallisiksi. Tavoitteet toteutuivat sekä työnteon että viihtymisen suhteen erinomaisesti! Niinpä ajatus on kutsua seuraava leiriporukka heti kun sopivan leirityökohteen keksimme. Muistoksi leiriajasta saimme paljon valokuvia sekä monia kansainvälisiä ystäviä.

Terveisin, 

Leiri-isäntä Hannu Taipalus

ryhmä ihmisiä sillalla poseeraa kameralle

Leikkiä ja naurua vastaanottokeskuksessa Kreikassa

Kreikan elokuinen aurinko paahtaa kirkkaan sinisellä ja pilvettömällä taivaalla. Ennen aamukymmentä kolmetoista henkisen joukkiomme on jälleen aika suunnata majapaikastamme Lavrion keskustaan, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Päivän alkajaisiksi pöydät ja tuolit asetetaan pihapuiden varjoon, värikynät ja paperit levitetään esille ja pallot vapautetaan pelikentälle – ja jälleen on yksi päivä leikkien ja askarrellen edessä. Kahden viikon vapaaehtoisjaksoon mahtui paljon leikkiä, naurua, auringon paahtaneita iloisia kasvoja ja leppoisaa yhteiseloa. Lue lisää