Los Otros -seminaari – keskustelua toiseuden ja toiseuttamisen käsitteistä vapaaehtoistyössä

Miksi olemme taloudellisesti etuoikeutettuja? Tarvitaanko minua tekemään vapaaehtoistyötä globaalissa etelässä? Millaisia ennakkoluuloja minulla itselläni on? Millaisten linssien läpi katson maailmaa ja miksi? Tällaisia teemoja mietittiin Madridissa SCI:n järjestämässä Los Otros– seminaarissa. KVT:sta mukana olivat Saara Kytömäki ja Otto Härö.

Teksti ja kuvat: Saara Kytömäki

Osallistuimme marraskuun ensimmäisellä viikolla SCI:n Madridissa järjestämään Los Otros –seminaariin aiheesta How to prepare young people to deal with their own streotypes eli kuinka valmistaa nuoria kohtaamaan heidän omia stereotypioitaan.

Seminaarin nimi Los Otros on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi toisia. Tämä viittaa yhteen seminaarin keskeisistä teemoista ja käsitteistä, toiseuteen ja toiseuttamiseen – eli siihen, kuinka vieraan ihmisen  tai ihmisryhmän kohdatessamme tarkastelemme ja kategorisoimme heitä omien stereotypioidemme, ennakkomerkitystemme ja -luulojemme varassa näin ollen antamatta heidän itse määritellä itseään.

Toiseuttaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Kategorisoiminen on vallankäyttöä, ja sen avulla selittäminen ja ennustaminen tuottaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Los Otros -seminaari oli suoraan jatkoa vuonna 2015 Wienissä järjestetylle seminaarille Picturing the Global South: The Power Behind Good Intentions, jossa keskusteltiin valtasuhteista, jotka nousevat esiin, kun Euroopasta lähtee vapaaehtoisia globaaliin etelään¹. Wienin seminaarin keskusteluissa löytyi paljon paradokseja, kriittisiä huomioita ja metodeja, joita voidaan hyödyntää maailmalle lähtevien vapaaehtoisten valinnassa ja valmennuksissa.

Los Otros -seminaarissa jatkettiin valtakriittistä keskustelua pyrkimyksenä kyseenalaistaa järjestön sisällä jyllääviä stereotypioita ja pohtimalla, miten parantaa vapaaehtoisten valmennuksia suhteessa heidän omiin stereotypioihinsa. Tämä tapahtui kolmella eri tavalla ja tasolla.

  1. Yleisesti: kyseenalaistamalla ja purkamalla käsitteet ´toiseus´ ja ´toiseuttaminen´ sekä tutkimalla, mitä stereotypioita löytyy sekä KVT:n kattojärjestön SCI:n sisältä että jokaisen osallistujan omista elämän piireistä.
  2. Luomalla ja jakamalla käytännön metodeja sekä valmennuksiin että arviointeihin.
  3. Paikallisesti: tutkimalla, mitä stereotypioita Madridista löytyy. Näiden työstämisen pohjalta järjestettiin katutempaus aiheesta ja työpaja paikallisaktiiveille.

Jokainen osallistuja oli perehtynyt Wienin seminaarin pohjalta luotuun työkalupakkiin, johon koko seminaari pitkälti perustui. Työkalupakin työstämistä jatkettiin tässä seminaarissa. Viikon mittaan tarkastelimme keskeisiä käsitteitä, kuten stereotypioita, toiseutta, rasismia, asenteellisuutta ja ennakkoluuloja sekä teoreettisella että käytännön tasolla ja kävimme läpi metodeja, joilla näitä teemoja voi käsitellä vapaaehtoisten valmennuksissa.

Teemojen käsittelyssä toimi hyvin näkymätön teatteri (Invisible Theater), jonka tarkoituksena on tuoda näkyväksi arkielämän sorto. Paljon tehtiin myös energisoivia leikkejä ja harjoituksia.

Kokonaisvaltainen käsittelytapa toimii näin suureen ja raskaaseen aiheeseen hyvin, sillä jokainen meistä oppii eri tavoilla ja (keho)kokemuksellisuus syventää oppimiskokemusta. Erityisesti kun puhutaan sellaisista piilossa olevista mutta jokaisessa vaikuttavista ilmiöistä kuin asenteet, on hyvä kirjaimellisesti ”ravistella” asioita liikkeelle.

Tällaiset oppimiskokemukset edellyttävät kuitenkin täyttä luottamuksen ilmapiiriä ja ryhmäytymistä, jotta ihmiset uskaltavat aidosti antautua ja avautua yhteiselle pohdinnalle. Tässä seminaarin vetäjät onnistuivat upeasti, sillä ryhmäytymiseen käytettiin riittävästi aikaa ja tilaa. Koko viikon vallitsi todellinen luottamuksen ja välittämisen henki, huumoria unohtamatta.

Hienointa seminaarissa olikin ryhmän edustama moniäänisyys, kohtaamiset ja yhteiset oivallukset niin koko porukalla kuin pienemmissäkin ryhmissä.

Seminaari syvensi Wienin seminaarin teemoja – keskustelua jatkettiin ja esitettiin jatkokysymyksiä. Yksi tärkeimmistä on luonnollisesti: miten tästä eteenpäin?

Yksi asia on selvä – maailma ei koskaan tule olemaan valmis, eikä myöskään kukaan tule koskaan olemaan vapaa stereotypioistaan. Eikä tarvitsekaan olla, sillä kyse on lähinnä havahtumisesta ja oppijan asenteen omaksumisesta.

Tärkeintä onkin tulla itse tietoiseksi ja saattaa lähtevät vapaaehtoiset tietoisiksi (awareness-raising actions) omista asenteistaan ja stereotypioistaan ja tiedostamisen kautta pyrkiä vapautumaan omista haitallisista ajatuskehistään. Tärkeää on myös olla lamaantumatta ja olla riistämättä vapaaehtoistyöstä sitä iloa, mikä siihen luontaisesti ja vilpittömästi kuuluu. Huumori onkin yksi ydintyökaluista, jolla pärjää pitkälle.

Nämä kaikki yhdistettynä voisikin nimetä oppijan asenteeksi, jossa yhdistyvät kriittinen ja utelias mieli sekä positiivinen asenne, joka hyväksyy sen, ettei tule koskaan valmiiksi mutta kurottelee aina kohti uusia oppimisen oivalluksia kohtaamisten ja jatkuvan reflektion kautta.

¹ Lue: Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, kaakkois-Aasiaan ja lähi-Itään

Kyläkoulun kunnostusta ja resiina-ajeluja – leiri-isäntä kertoo kokemuksestaan!

”Lämpimät ajatukset tulvivat mieleeni kun muistelen viime kesänä pidettyä vapaaehtoistyöleiriä vanhan Veneskosken kyläkoulumme piirissä!”

Veneskosken leiri-isäntä Hannu Taipalus kertoo kokemuksestaan.

Kuinka päädyitte järjestämään kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin?

Joku meidän kyläyhdistyksemme hallituksen jäsenistä huomasi netistä mahdollisuuden leirin järjestämiseen. Niinpä laitoimme hakemuksen KVT:lle ja siitä koko homma lähti eteenpäin. Hakemuksen kysymyksiin vastaaminen vaati joidenkin tuntien funtsailua, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Päätös hakemuksen hyväksynnästä tuli nopeasti ja näin koko asia alkoi konkretisoitua. Oli myös jännää oli seurata mistä päin maailmaa osallistujia alkoi ilmaantua leirillemme. Osallistujalistaan tuli nimiä Ukrainasta, Venäjältä, Italiasta, Koreasta, Japanista ja jopa Afrikastakin. Kaiken kaikkiaan leirillä oli yhdeksän kansainvälistä vapaaehtoista ja suomalainen Anna leirin vetäjänä. Aloituspäivänä meitä kyläläisiä odotti koulun pihalla iloinen ja työintoa puhkuva joukko!

Ihmisiä rakennestelineillä maalaamassa taloa

Mitä leirin järjestäminen teiltä vaati?

Leirin pääasiasiallinen työkohde oli vanhan kyläkoulumme kunnostus ja maalaus. Esittäytymisten jälkeen kerroimme perustietoja kylästämme ja työkohteesta. Painotimme myös työturvallisuusasioita vahinkojen välttämiseksi. Leiriläiset aloittivat majoittumisen vanhan kyläkoulumme luokkasaliin, jonne kaikille leiriläisille oli varattu patjat ja tyynyt. Kylämme emännät olivat jakaneet ruoanlaittovuorot keskenään ja valmistivat kerran päivässä leiriläisille lämpimän aterian. Aamiaisen ja iltapalan vieraat valmistivat itse pääemännän hankkimista aineksista. Hyvin tuntui  suomalainen ruoka maistuvan vieraille – taisi olla jotain aika eksoottistakin heidän näkökulmastaan! Tarjottu työ tuntui kiinnostavan leiriläisiä ja se sujuikin mallikkaasti. He olivat ahkeria työntekijöitä ja aloittivat työnteon paneelauksen korjailulla ja vanhan maalin skrapauksella.  Siinä olikin yllättävän paljon tekemistä, sillä olihan koulu jo vanha ja maali jo ajan patinoima. Maalaaminen olikin sitten jo juhlaa, kun alkoi syntyä valmista.

Ihmisiä raiteilla resiinan kanssa

Millaista vapaa-ajan ohjelmaa leiriläisille on järjestetty?

Kaksi päivää viikossa oli pyhitetty vapaa-ajalle.  Järjestimme leiriläisille monenmoista ohjelmaa. Oli tutustumista paikalliseen maatilaan ja suomalaiseen mökkielämään saunomisineen ja uimisineen. Yksi iltapäivä oli varattu musiikille ja tanssille. Siinä mentiin kaikkien osallistujien kansallisia tanssikuvioita suomalaisesta letkajenkasta alkaen! Onkimiseen tutustuttiin yhdessä siten, että rakensimme ensin onget ihan alusta alkaen. Lopetetun rautatien läheisyydestä johtuen oli mahdollisuus tutustuttaa leiriläiset myös resiina-ajeluun.

Millainen henki leirillä oli?

Leiriläiset tarttuivat kaikkiin tarjottuihin töihin iloisen kiinnostuneesti.  Osallistujista hitsautui kolmen viikon aikana ”me-henkinen” yhteisö, johon myös paikalliset nuoret pääsivät osallisiksi. Tavoitteet toteutuivat sekä työnteon että viihtymisen suhteen erinomaisesti! Niinpä ajatus on kutsua seuraava leiriporukka heti kun sopivan leirityökohteen keksimme. Muistoksi leiriajasta saimme paljon valokuvia sekä monia kansainvälisiä ystäviä.

Terveisin, 

Leiri-isäntä Hannu Taipalus

ryhmä ihmisiä sillalla poseeraa kameralle

Leikkiä ja naurua vastaanottokeskuksessa Kreikassa

Kreikan elokuinen aurinko paahtaa kirkkaan sinisellä ja pilvettömällä taivaalla. Ennen aamukymmentä kolmetoista henkisen joukkiomme on jälleen aika suunnata majapaikastamme Lavrion keskustaan, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Päivän alkajaisiksi pöydät ja tuolit asetetaan pihapuiden varjoon, värikynät ja paperit levitetään esille ja pallot vapautetaan pelikentälle – ja jälleen on yksi päivä leikkien ja askarrellen edessä. Kahden viikon vapaaehtoisjaksoon mahtui paljon leikkiä, naurua, auringon paahtaneita iloisia kasvoja ja leppoisaa yhteiseloa. Lue lisää