Vuosikymmenet maailmantalkoissa!

Vapaaehtoistyöleirit rantautuivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen, kun Lapin sodan tuhoja ryhdyttiin korjaamaan kveekareiden järjestämillä kansainvälisillä leirillä. Pian leiritoimintaa varten päädyttiin perustamaan myös erillinen työleirijärjestö. Kun sodan jäljet saatiin korjattua, mutta vapaaehtoistyötä haluttiin edelleen jatkaa, suuntautui järjestön työ uudenlaisiin kohteisiin.

naisia, talon rauniot, ulkoilma
KVT:n ensimmäisen leirin ensmmäinen päivä 15.6.1946, Lapissa Hirvasvaaran kylässä.

Kveekarit avustustöissä

Yhdysvaltalainen professori Douglas Steere oli tutustunut Suomeen kveekariopistoon saapuneen vaihto-oppilaan kautta ja ihastunut maahan vieraillessaan siellä 1930-luvulla. Hän halusi auttaa sodan murjomaa maata ja alkoi organisoida avustusta yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. 

Työleirit olivat kveekareille tyypillinen auttamisen muoto ja Suomessa ensimmäiset leirit järjestettiin vuosina 1946 ja 1947. Työ leireillä oli ensisijaisesti rakennustyötä ja maanraivausta ja keskittyi Lappiin, joka oli kärsinyt sodassa suurimmat vauriot. Saksalaisten joukot olivat vuonna 1945 Pohjois-Suomesta vetäytyessään tuhonneet mennessään merkittävän osan Lapin asutuskeskuksista ja infrastruktuurista: rakennuksia, maanteitä, rautateitä ja siltoja. 

Jo ensimmäisillä työleireillä oli mukana yhdysvaltalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia, ja vastaavasti Suomesta lähetettiin muutamia vapaaehtoisia työleireille esimerkiksi Yhdysvaltoihin kveekarikeskukseen.

Kahden leirikesän jälkeen marraskuussa 1947 perustettiin Kansainvälinen vapaaehtoinen työleirijärjestö. Kveekarit olivat alkuaikoina tärkeässä roolissa, sillä he antoivat uudelle järjestölle sekä materiaalista että rahallista tukea.

Vakiintumisen ja kasvun vuosikymmenet

1950- ja 1960-luvut olivat toiminnan vakiintumisen ja kasvun aikaa. Ahkeran mainonnan ansiosta sekä jäsenmäärä että leireille lähtijöiden määrä kasvoivat. Kun toiminta lisääntyi, siitä huolehtimaan perustettiin toimikuntia kuten leiri- ja ohjelmatoimikunta sekä myyjäis- ja seminaaritoimikunta.

60-luvulta alkaen tarve auttaa Lapin asutustilallisia väheni, ja erilaiset yhdistys- ja laitosleirit syrjäyttivät kyläleirit yleisimpänä työleirin muotona. Esimerkiksi lapsille ja vammaisille järjestettiin kesäleirejä.

Vaikka työleirit ovat aina olleet KVT:n pääasiallinen toimintamuoto, tehtiin järjestössä alusta asti paljon muutakin. Talvikausina järjestettiin esimerkiksi viikonloppuleirejä ja konferensseja, askartelu- ja keskusteluiltoja, myyjäisiä sekä valmennuspäiviä leirien johtajille. KVT teki myös yhteistyötä muiden pohjoismaisten työleirijärjestöjen kanssa.

Toiminta monimuotoistuu

1980-lukua leimasi toimintatapojen, yhteistyökumppanien, ideoiden ja leirityyppien monimuotoisuus. Tuolloin järjestettiin leirejä esimerkiksi vaihtoehtoisten yhteisöjen parissa, kehitysmaatoiminta alkoi ja vuonna 1972 aloitettu pitkäaikaisvapaaehtoisten vaihto yleistyi. Liittyminen Service Civil Internationalin (SCI) jäsenjärjestöksi vuonna 1981 moninkertaisti myös kansainvälisten yhteyksien määrän.

työkaluja, paljon ihmisiä, sisätila
KVT:n työkaluryhmä, 1986. 80-luvun puolivälistä lähtien KVT:llä toimi työkaluryhmä, joka teki ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä kunnostamalla työkaluja moniin Afrikan maihin. Rauhanaseman pajalla pidettiin talkoita viikoittain ja toiminnan yhteydessä järjestettiin joka kesä kansainvälisiä solidaarisuusleirejä.

1990-luvulla leirien määrä jatkoi yhä kasvua ja Suomen heikko taloudellinen tilanne näkyi aluksi myös leirien suosion kasvussa esimerkiksi kesätyöpaikkojen hupenemisen myötä. Sittemmin leirien suosio alkoi kuitenkin yllättäen vähentyä, kun muut matkustusvaihtoehdot ulkomaille lisääntyivät ja työelämään kiinni pääseminen kävi nuorille aikuisille yhä haastavammaksi ja siten entistä enemmän aikaa ja energiaa vieväksi.

1990-luvun alussa järjestön pitkänä ja hankalana pidetty nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:ksi. Ehtona muutokselle oli, että tuttu lyhenne, KVT, saataisiin säilymään.

Osana Suomen leirien monimuotoisuutta, KVT tarjoaa Suomessa asuville turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille mahdollisuuksia osallistua Suomen leireille. Vapaaehtoistyö antaa heille mahdollisuuksia toimia aktiivisesti suomalaisessa yhteiskunnassa, tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja toimia yhdenvertaisena leiriläisenä muiden vapaaehtoisten kanssa. Maahanmuuttajatoiminta alkoi 1990-luvun alussa Tampereen paikallisryhmän toimesta, jolloin Suomeen saapui pakolaisia ja turvapaikanhakijoita entisen Jugoslavian alueelta. KVT:n maahanmuutajatoiminta on ollut yhtäjaksoista vuodesta 2010 ja ulkoministeriön tukemana hanketoimintana aloitettu toiminta on löytänyt tiensä osaksi perustoimintaamme, mikä ei ole yllättävää, sillä maahanmuuttajatoiminta tukee sekä KVT:n että SCI:n perusarvoja.

lapsia, aikuinen, ulkoilma
Syksyllä 1992 KVT järjesti Kroatia-kampanjan, jossa kerättiin rahaa sekä vaatteita ja ruokatarvikkeita lähetettäviksi pakolaisleireille. Samana syksynä aloitettiin vapaaehtoisten lähettäminen lasten virkistystoiminnan vetäjiksi pakolaislereille. Kaikki Kroatiaan lähtevät vapaaehtoiset haastateltiin ja valmennettiin ennen lähtöä. 

Perusajatus säilyy

Vaikka leirit ovat muuttaneet muotoaan ajan kuluessa, ovat ne silti säilyttäneet monia alkuperäisiä piirteitään, ja KVT:n työn tavoite on pysynyt muuttumattomana.

Ensimmäisinä vuosina oli tärkeää korjata sodan aiheuttamia tuhoja, mutta jo silloin havaittiin yhdessä työskentelyn ja erilaisiin kylän tapahtumiin osallistumisen myös hälventävän kulttuurieroista johtuvia ennakkoluuloja ja oikaisevan väärinymmärryksiä.

Ruohonjuuritason toiminta rauhan ja yhdenvertaisuuden puolesta yhdessä tekemällä ja aktiivista kansalaisuutta edistäen on edelleen KVT:n toiminnan ydin.