Etelän leireille ja pitkäaikaisvapaaehtoistyöhön lähtevien valmennus la 25.2. Helsingissä

Solidaarisen maailman rakentamista? Kokemuksia, jotka kantavat läpi elämän? Uuden oppimista ja taitoja tulevaisuuden varalle?  Näitä saa vapaaehtoistyöstä maailmalta!

KVT järjestää seuraavan lähtövalmennuksen vapaaehtoisille lauantaina 25.2. klo 9:30-18:00 Helsingissä. Valmennukseen osallistumista edellytetään kaikilta, jotka lähtevät Etelän leirille tai 1-12 kuukauden kestoiseen, pidempiaikaiseen vapaaehtoistyöhön. Valmennukseen ovat tervetulleita osallistumaan kaikki, jotka ovat jo hakeneet vapaaehtoistyöhön tai joilla on suunnitelmissa lähteä vapaaehtoistyöhön vuoden 2023 aikana. Valmennuksen voi hyvin siis käydä jo ennakkoon eikä projektikohdetta tarvitse vielä olla tiedossa!

Valmennus järjestetään Helsingissä, tarkemman paikan saat tietoosi ilmoittautuessa. Päivän aikana tutustutaan KVT:n toimintaan sekä käsitellään monipuolisesti kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liittyviä asioita, vapaaehtoistyöhön valmistautumista, käytännön järjestelyjä, vapaaehtoistyön vastuullisuutta ja vapaaehtoistyön merkitystä. Tämän lisäksi valmennuksessa tavataan muita vapaaehtoistyötänsä suunnittelevia ja kokemusta jännittäviä ihmisiä. Valmennus on toiminnallinen ja vuorovaikutuksellinen, joten osallistujien toivotaan olevan aktiivisia. Valmentajina toimivat KVT:n kokeneet vapaaehtoiset, jotka ovat kaikki olleet aiemmin vapaaehtoistyössä eri puolilla maailmaa. He kertovat päivän aikana omista kokemuksistaan ja vastaavat osallistujien kysymyksiin.

Tarjoamme päivän aikana pientä osallistumismaksua vastaan ainakin aamupalan sekä päiväkahvit ja mahdollisesti myös lounaan. Vaihtoehtoisesti käymme lounaalla omakustanteisesti – tästä saat tarkemman tiedon ilmoittautuessasi.

Ilmoittautuminen ke 22.2. mennessä osoitteeseen . Kerrothan ilmoittautumisesi yhteydessä minne ja kuinka pitkäksi ajaksi suunnittelet lähteväsi vapaaehtoistyöhön sekä mahdollisesta erityisruokavaliostasi. Tarkempi kutsu valmennukseen ja ennakkotehtävä lähetetään viimeistään viikkoa ennen ilmoittautuneille. Kaikilla osallistuvilla tulee olla myös KVT:n jäsenmaksu maksettuna valmennuspäivään mennessä.

Tervetuloa!

Maata pitkin rauhaa rakentamaan – EPM-matka Belgiaan

Lokakuun alussa järjestettiin jälleen Service Civil Internationalin vuosittainen suunnittelu- ja arviointitapahtuma Exchange Platform Meeting. EPM kokoaa yhteen SCIn jäsenjärjestöt ja kumppanit ympäri maailmaan vaihtamaan kuulumisia ja ideoimaan vapaaehtoisvaihdon tulevaisuutta. KVTn edustajana matkustin EPMään tänä vuonna maitse, koska KVT haluaa entistä paremmin huomioida ilmastonmuutosta toiminnassaan. Maata pitkin matkaamisella halusimme lisätä ymmärrystämme ilmastoystävällisestä matkustamisesta ja pienentää hiilijalanjälkeämme.

Tänä vuonna EPM järjestettiin Belgiassa, joten oli selvää, että taival sinne ei taittuisi yhdessä eikä ehkä kahdessakaan päivässä. Haasteena olikin matkareitin ja kulkupelien valitseminen niin, että budjetti ei ylity, eikä reissu käy liian raskaaksi pääkopalle ja istumalihaksille. Onneksi suunnittelun tueksi on nykyisin verkkosivuja, joista voi hakea vaihtoehtoja eri kulkuvälineille ja reiteille. Päädyimme rahtilauttaan Helsingistä Lyypekin kyljessä sijaitsevaan Travemündeen ja siitä jatkoon bussilla Bremenin kautta Brysseliin.

Matkapäivän aamuna pieni paniikin perhonen räpytteli vatsassa, ja eväät hupenivat siksi uhkaavasti jo satamassa. Meitä ilman kulkuvälinettä matkustavia nousi lautalle lopulta kaikenkarvainen poppoo; minä, kaksi nelijalkaista matkustajaa ihmisineen sekä suomalainen pariskunta. Matkakumppaneista oli heti kättelyssä apua, sillä kun valittelin pahoinvointipelkoani, yksi heistä kaivoi repustaan pahoinvointipillerin.
Tasapainontasaajalle olikin käyttöä, koska ensimmäisenä yönä kelluva kehtoni kiikkui sen verran, että pilleri toimi ainakin henkisenä unileluna.

Puolentoista päivän merimatka osoittautui verkkaiseksi ja rauhankasvatukselliseksi kokemukseksi. Sekä mennen että tullen minulla oli hyttiseurana autolla liikkuvia naisia matkalla Pietarista Keski-Eurooppaan tai takaisin. Molemmat paljastuivat, kuten odotinkin, vieraanvaraisiksi ja lämpimiksi ihmisiksi. Toinen heistä toi minulle jopa ruokaa laivan buffetista havaittuaan, että en ollut ostanut ateriapakettia. Hyttikumppanin jättäminen ilman apetta ei tullut kuuloonkaan, vaikka vakuutin olevani hyvin evästetty. Suhtautumisessamme Venäjän säälimättömään hyökkäyssotaan Ukrainassa osin erosi, mutta saimme pidettyä yllä tasapainoa ajatustenvaihdon ja hyttirauhan välillä. Laivalla tulivat tutuksi myös poreallas sekä
pitkät yöunet.

Perillä Travemündessa matka hostelliin taittui myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sujuvasti. Vietin yön ihanassa vanhassa matkustajakodissa, joka halusi olla sveitsiläinen alppimaja, mutta sulki sisäänsä skootterikokoelman ja runsaan aamiaisen. Minulla oli aikaa myös tutustua Lyypekin vanhaankaupunkiin, museoihin ja kahviloihin.

Illalla koitti pelkäämäni kahdeksan tunnin bussivaellus Hollannin läpi Brysseliin. Jännitin yöbussia melkoisesti, sillä valvotun yön jälkeen minulta tuppaavat hukkumaan niin tavarat, suunnat kuin aikavyöhykkeetkin. Onneksi bussit kulkivat suhteellisen ajoissa ja olivat rauhallisia. Menomatkalla en tosin nukkunut yhtään ja paluumatkallakin vain pari säpsähtelevää tuntia. Euroopan vaurautta tihkuvaan pääkaupunkiin saavuin tyylikkäästi tukka rasvassa, mutta Brysselin upea arkkitehtuuri ja rennommat reunatienoot piristivät. Itse EPM sujui rattoisasti Belgian maaseudun maisemissa. Oli ilo tavata niin intohimoisesti vapaaehtois- ja rauhantyöhön suhtautuva joukko aktiiveja. Varpaatkin tulivat tallatuiksi kansantanssien tahdissa.

Paluumatka sujui jo puolisiksi rutiinilla, vaikka flunssa teki aamuyöisestä lautanodottelusta hitusen epämukavaa. Lempikaupunkini Bremen näytti suorastaan sadunomaiselta, kun sen katuja taapersi aamutuimaan. Oli kiehtovaa katsella, kun joenvarsipuistot ravistelivat aamu-usvaa rannoiltaan ja vanhankaupungin kojut venyttelivät verkkaisesti auki markiisejaan.

Kaiken kaikkiaan matkani oli onnistunut, jopa meditatiivinen. Maata pitkin ehtii haistaa, maistaa ja tutkia enemmän, niin elämänmenoa kuin aatoksiaan. Toisaalta väsymys, tavaroiden raahaaminen ja suihkun puute saivat ajoittain kaipaamaan lentokentän turruttavaa rutiinia. Aioin matkata maata pitkin toistekin, ainakin Itämeren ympärysmaihin.

Teksti ja kuvat: Virpi V.

Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.

Kaksi leiriviikkoa Slovenian vuoristossa

Keväällä tuli sellainen olo, että olisi kiva käydä maailmalla tekemässä jotain uutta ja erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta vuotta aiemmin ja olin siitä asti tehnyt töitä lasten kerhojen parissa. Omassa kämpässä oli alkamassa putkiremontti ja myös työsuhde oli loppumassa juuri sopivasti, joten ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Nopealla googletuksella löysin vapaaehtoistöitä leireiltä, jotka kuulostivat just mulle sopivilta, sillä olen Suomessakin ollut töissä lastenleireillä. Olen ammatiltani yhteisöpedagogi, joten lasten ja nuorten ohjaaminen on tuttua. Slovenia kuulosti kohteelta mielenkiintoiselta ja turvallisena. Kirjoitin hakemuksen saman tien ja pian sainkin kutsun zoom-haastatteluun. Melko nopeasti sain kuulla päässeeni mukaan leirille, ja minua pyydettiin jäämään toisellekin leiriviikolle.

Vietin Sloveniassa kaksi viikkoa. Molemmat viikot kuluivat Kranjska Gorassa lastenleireillä. Leiriviikot olivat keskenään melko erilaisia ja suurin haaste olikin ehkä sopeutua toisen leirin käytäntöihin ensimmäisen leiriviikon jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ohjaajaporukkaan kuului neljän slovenialaisen ja minun lisäkseni yksi meksikolainen ohjaaja. Koko porukka tuli hyvin toimeen keskenään ja viikon loppuessa teimme jo yhteisiä matkustelu suunnitelmia tulevaisuudelle. Erilaiset taustat näkyivät esimerkiksi ihmetyksenä erilaisia ruokalajeja kohtaan sekä uintireissuilla läheiselle lammelle: vesi oli ehkä +15 asteista, joten meksikolainen ohjaaja viihtyi vedessä huomattavasti suomalaista huonommin.

Kuusi nuorta vuoristomaiseman edessä kädet ylhäällä iloisesti.
Ensimmäisen leiriviikon ohjaajat leirin päätteeksi

Sain työkaverilta kyydin lentokentältä leiripaikalle, ja myös toisen viikon päätteeksi takaisin lentokentälle. Ennen lasten saapumista majoituimme ja kävimme läpi tiloja ja suunnitelmia viikolle. Lapset majoittuivat kanssamme samoissa tiloissa, mutta erillisissä huoneissa. Jokaiselle ohjaajalle jaettiin omat ryhmät. Toimimme usein koko porukka yhdessä, mutta jokaisella meistä oli oma vastuu ryhmä, jonka hyvinvoinnista, oikeassa paikassa oikeaan aikaan olosta ja esimerkiksi nukkumaan käymisestä olimme vastuussa. Muualta tulleille ohjaajille annettiin vanhimmat ryhmät, jotta kielimuuri ei olisi ongelma. Oma ryhmäni oli innoissaan ulkomaalaisesta ohjaajasta, he halusivat kuulla paljon suomesta ja suomen kielestä.

Alppityylinen vihreä rakennus edestäpäin kuvattuna.
Leiripaikka Villa Sumica

Leiripäivät rytmittyivät ruokailujen ympärille. Aamuherätys ja aamupala, aamupäivän aktiviteetteja, lounas, lepotunti, lisää aktiviteetteja ja välipala, päivällinen ja iltaohjelma. Toisella viikolla otimme muutaman ohjaajan kesken tavaksi käydä kastautumassa leiripaikan ohi virtaavassa joessa ennen aamupalaa. Vesi tuli vuorilta, joten kastautuminen ainakin aiheutti varman heräämisen uuteen leiripäivään.

Useina aamupäivinä kävelimme läheiselle lammelle uimaan. Lounaan jälkeen oli lepotunti, jonka aikana kaksi ohjaajaa oli vastuussa ja muilla oli tauko. Tauolla sai tehdä mitä halusi, nukkua tai käydä vaikka kävelyllä. Lounaan jälkeisen lepohetken jälkeen meillä oli ensimmäisellä viikolla usein työpajoja, jossa jokainen ohjaaja veti yhdelle ryhmälle kerrallaan oman etukäteen suunnittelemansa työpajan. Työpajat olivat ainut hetki, jossa kielimuuri vähän jännitti. Jokainen ryhmä kiersi jokaisen ohjaajan ja nuorimpien ryhmissä ei ollut kuin yksi tai kaksi englantia kohtalaisesti osaavaa lasta. Huoli oli kuitenkin turha: lapset olivat innokkaita, elekielellä pärjäsi jo pitkälle ja pari paremmin englantia osaavaa tulkkasi muille. Tarvittaessa myös slovenialaiset ohjaajat olivat lähellä, mikäli tarvittiin tulkkausapua. Omassa pajassani tutustuttiin parkouriin.

Ihmisiä vaeltamassa vuoristomaisemassa.
Päivävaelluksella Kriniciin

Päiviin kuului myös englanninoppitunteja erityisesti nuoremmille ryhmille. Englantia toki opeteltiin koko ajan, sillä kaikki ohjeistukset annettiin englanniksi.

Iltaohjelman hitti ensimmäisellä viikolla oli Just Dance -peli, jota jaksettiin tanssia joka ilta monta tuntia. Toisella viikolla enemmän suosiota saivat leffaillat ja pöytäjalkapalloturnaukset. Iltaohjelman jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Kun huoneet hiljenivät, pidimme vielä palaverin päivän kulusta ja seuraavasta päivästä, minkä jälkeen toisinaan jäimme ohjaajien kesken viettämään iltaa ja toisinaan menimme suoraa nukkumaan.

Kirkkaan sininen järvi, jossa kuohuja jonkun juuri hypättyä järveen. Taustalla vuoria, edustalla laituri.
Lake Jasnalla päivää viettämässä

Molemmilta viikolta sain paljon uusia kokemuksia, oppeja ja muistoja. Varmuutta omaan pärjäämiseen ja tekemiseen. Päällimmäisenä mieleen jäivät leiriläisten mieletön into ja monet keskustelut esimerkiksi kotimaidemme eroista, vuoriston upeat maisemat ja Just Dancen suosikeiksi muodostuneet tanssit. Lisäksi uskoisin saaneeni ohjaajakavereista uusia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Molemmilla leiriviikoilla oma ryhmäni yritti kovasti opettaa minulle slovenialaisten ”ts”-äänteiden oikeaoppista ääntämistä, mutta se onnistui minulta yhtä hyvin kuin heiltä suomalaisten ”ä” ja ”ö” kirjainten ääntäminen.

Reissusta jäi todella hyvä fiilis ja kova halu matkustella ja kokea lisää. En ollut aiemmin matkustanut ulkomaille yksin, tämä oli helppo ja turvallinen tapa kokeilla, sillä majoitus ja ruokailut oli järjestetty. Töitä riitti, mutta paikallisten kanssa jutellessa pääsi tutustumaan maahan paremmin, kuin turistireissulla ollessaan. Leirin puitteissa pääsin myös näkemään Slovenian upeita maisemia ja nähtävyyksiä. Jos kaipaa uusia kokemuksia ja matkustaminen innostaa, niin kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan!

-Meri 🙂

75 vuotta kansainvälistä vapaaehtoistyötä – lue juhlalehti

KVT täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Niistä paria viimeistä on varjostanut koronaviruspandemia, ja kuluvan vuoden 2022 aikana maailmantilannetta on heilauttanut entisestään epävarmempaan suuntaan helmikuusta alkanut Ukrainan sota. Vaikka pandemia pysäytti suurimman osan KVT:n ja monen muun järjestön kasvokkaisesta toiminnasta lähes kahden vuoden ajaksi, pystyimme sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja pitämään KVT:n toimintaa yllä sen asettamissa rajoissa – kotimaan leirejäkin järjestyi lopulta Suomessa asuvien vapaaehtoisten voimin kaksi kumpanakin “korona-kesänä”.

Tarve ruohonjuuritason vapaaehtoistyössä tapahtuville kohtaamisille ei myöskään ole tuolla välillä kadonnut, vaan on nykyisessä maailmantilanteessa kenties ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan.

Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet yhteen KVT:n vapaaehtoisten ja työntekijöiden kokemuksia vuosikymmenien varrelta sekä ajatuksia vapaaehtoistyön merkityksestä rauhan ja ymmärryksen edistäjänä. Lataa lehti täältä

KVT:n teemme me kaikki yhdessä.

Juhlavuositerveisin, KVT:n johtokunta 2022

Kuinkas sitten kävikään? Kokemuksia lasten leiriltä Puolasta

Olen kuuttakymppiä lähestyvä turkulainen sosiaalityöntekijä, kolmen lapsen äiti. Menneenä kesänä havahduin siihen, että kolmella tyttärelläni oli kaikilla tiivis kesäohjelma, matkoja, kesätöitä ja opintoja ulkomailla. Totesin, että nyt ei auta haikailla itsenäistyvän nuorison perään, vaan on aika kehitellä ihka omaa kesäohjelmaa. Ajatus kansainvälisestä työleiristä oli jo pitempään kutkuttanut mielessä, ja nyt jos koskaan oli mainio tilaisuus tarttua toimeen.

Lyhyellä varoitusajalla kesäkuun puolivälissä aloin tutkia, olisiko sopivaa leiriä tarjolla heinäkuussa. Eteeni osui Puolassa Kaliszin kaupungissa järjestettävä lasten leiri, johon näytti olevan vielä tilaa. Leiristä kerrottiin, että sen järjestää paikallinen Multi.Art -niminen kansalaisjärjestö, ja että leirille osallistuu sekä puolalaisia että ukrainalaisia lapsia. Kuulosti hyvältä! Pikaisesti kyhäsin hakemuksen kasaan, ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta.

Sain pian vihreää valoa, ja aloin järjestellä matkaa. Etukäteisinfoa sain ukrainalaiselta Svitlanalta ja italialaiselta Elviralta, jotka ovat Puolassa työskenteleviä paikallisen KVT:n pitkäaikaisvapaaehtoisia, ja joiden vastuulla oli leirille tulevien vapaaehtoisten vastaanotto. Saavuin junalla Keski-Puolaan Kalisziin 10. heinäkuuta. Kalisz on noin 100 000 asukkaan kaupunki kolmen tunnin junamatkan päässä Varsovasta. Majoittauduin paikallisen yliopiston opiskelija-asuntolaan. Iltaan mennessä saapuivat myös muut vapaaehtoiset, unkarilais-luxenburgilainen Greg ja belgialainen Margot, kumpikin alle kaksikymppisiä nuoria.

Seuraavana aamuna lähdimme Elviran ja Svitlanan johdolla työmaallemme, Multi.Art -järjestön naapurustotalolle. Multi.Artin ylläpitämä naapurustotalo tarjoaa runsaasti yhteisöllistä toimintaa alueen asukkaille. Lasten kesäleiri on yksi Multi.Artin jo perinteeksi muodostuneita toimintamuotoja. Leiri on kaksiviikkoinen päiväleiri ja suunnattu 7-14-vuotiaille lapsille. Kuluneena kesänä tervetulleiksi toivotettiin myös kaupunkiin saapuneiden ukrainalaisperheiden lapsia. Heitä oli leirin runsaasta kahdestakymmenestä osallistujasta vajaa puolet. Puola on kuten tunnettua merkittävä ukrainalaispakolaisten vastaanottaja Euroopassa. Solidaarisuus Ukrainaa kohtaan näkyy Puolassa vahvasti katukuvassa. Ukrainalainen pitkäaikaisvapaaehtoinen Svitlana totesikin, ettei hän ole omassa kotimaassaan nähnyt koskaan niin paljon Ukrainan lippuja kuin Puolassa.

Retkellä Kaliszin historiallisen kaupungin keskustassa

Lastenleirin vetäjät olivat Multi.Artin aktiiveja, nuoria aikuisia –  kaikki suurella sydämellä mukana. Leirin teemana oli teatteri, ja Kaliszin kaupunginteatteri oli vahvasti mukana leirin toteutuksesta. Joka iltapäivä kaupunginteatterin näyttelijä veti lapsille teatterityöpajoja, mm. improvisaatioharjoituksia. Leiriohjelma oli muutenkin monipuolinen, ulkoilimme paljon lasten kanssa Kaliszin vehreissä puistoissa, pelasimme pallopelejä, teimme katuliiduilla taidetta eri puolilla kaupunkia ja kävimme taidenäyttelyssä.

Naapurustotalon vieressä oli ”salainen puutarha”, pieni vihreä keidas, jonka portista pääsi sisään vain avaimella. Vietimme paljon aikaa lasten kanssa salaisessa puutarhassa. Rakensimme sinne lasten kanssa majoja, teimme puutarhatöitä ja leikimme. Leirillä vieraili myös kuvanveistäjä, jonka opastamana lapset pääsivät tekemään puutöitä, mm. käyttämään sahaa ja poraa. Lapset rakensivat kuvanveistäjän kanssa puisen ”tilateoksen” puutarhaan.  

Minä järjestin leirillä Muumi-työpajan. Mukanani oli Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään -kirja. Luin sen englanniksi ja yksi leirin vetäjistä tulkkasi kertomuksen puolaksi ja Svitlana ukrainaksi. Kuinkas sitten kävikään -kirjassa muumipeikko, Pikku Myy ja Mymmeli päätyvät hurjien seikkailujen jälkeen turvaan Muumimamman luo. Annoin lapsille tehtäväksi pohtia mikä olisi heidän turvapaikkansa, paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Lapset piirsivät hienoja kuvia turvapaikoistaan. Monessa kuvassa oli oma koti ja rakkaat ihmiset, monella myös lemmikit, kissat ja koirat mukana. Ukrainalaislapsien kuvissa oli tyypillisesti myös Ukrainan lipun värit.

Lasten piirroksia aiheena oma lempi-/turvapaikka.

Entä, kuinkas sitten kävikään minulle, turkulaiselle kolmen lapsen äidille, joka oli Muumipeikon tavoin lähtenyt seikkailemaan. Sain ikimuistoisen kokemuksen, kohtaamisia lasten kanssa, vaikka yhteinen kieli puuttui, seikkailuja salaisessa puutarhassa, yhteiskunnallisia keskusteluita puolalaisten Multi.Art -kansalaisaktiivien kanssa sekä mieleenpainuvia hetkiä kansainvälisessä vapaaehtoisryhmässämme.

Kansainvälinen työleiri on sukellus omasta arjesta toisenlaiseen todellisuuteen; kohtaamisia, kuuntelua ja oppimista. Matkaan vaan – ja kuinkas sitten kävikään…?

Teksti ja kuvat: Terhikki Mäkelä

Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.

Ikimuistoinen matka Mongoliaan ja kymmenes vapaaehtoistyöleiri maailmalla

Lapsuuteni haave Mongoliasta toteutui vihdoin. Vietin mahtavan vapaaehtoistyöleirin Mongoliassa 23.7. – 5.8.2022. 

Lennot sinne ja takaisin kestivät kolme vuorokautta, sillä oli matkustettava Amsterdamin ja Soulin kautta Ulaanbaatariin. Vapaaehtoistyöleiri oli noin 50 kilometrin päässä pääkaupungista länteen, Tuvin maakunnassa, keskellä ei mitään. Tiet puuttuivat osittain tai olivat savivellin peitossa. Mongolia sijaitsee 1200 metrin korkeudessa meren pinnasta. Päivän lämpötila oli + 30, kun taas yöt olivat tuntuvasti viileämpiä. Vaikka maan pääuskonto on islam, siellä ei ollut havaittavissa mitään ulkoista islamiin viittaavaa, ei edes naisten pukeutumisessa.

Nukuimme kivestä rakennetussa talossa, jossa oli huone useine kerrossängyin. Siellä oli järkyttävän kylmä. WC oli ulkona kävelymatkan päässä. Jos tarvitsi lämpimän suihkun, siitä oli sovittava etukäteen veden lämmityksen vuoksi. Netti toimi hyvin. Leirinvetäjänä toimi Padre (en koskaan saanut selville hänen oikeata nimeänsä.) Hän oli monitoimimies ja aina menossa tai tulossa ja aina töissä. Meitä oli vain kaksi leiriläistä, minä ja nuori farmaseuttiopiskelija Liu Etelä- Koreasta. Työpaikkana oli orpokotipoikien kesäpaikka. Eurooppalaiset vapaaehtoiset ovat harvinaisuus. Pääosin vaparit tulevat Aasiasta.

Ensimmäisen viikon vietimme talomme taakse istutettujen puiden oksien leikkaamisessa. Leikattu kohta tuli peittää maalilla. Puun kuoret olivat hauraita ja puut sisälsivät runsaasti nestettä, joten näin estettiin nesteen poistuminen. Puita ei Mongoliassa kasva, vaan ne kasvatetaan eli ovat harvinaisia. Toisella viikolla rakennettiin katettu ulkokeittiö pojille. Neljä metallipilaria maalattiin ja metallilevyistä tehtiin katto. Heillä oli hieno keittiö talossa, mutta jatkuva kuumuus valmistaa ruokaa sisätiloissa ei ole hyväksi. Pojat hoitivat ateriansa ryhmissä. Maan tapaan kuului kolme ateriaa päivässä, eikä mitään välipaloja. Jokainen ateria sisälsi lihaa, ei possua. Kaikki ruoka-aineet pilkottiin noin puolensentin kokoisiksi kuutioiksi. Sen jälkeen kaikki sekoitettiin keskenään, riisi tai perunat mukaan myös eli kaikki yhteen pataan. Kalaa ei syödä lainkaan. Juomana oli tee tai vesi, joka puhdistetaan keittämällä ja suodattamalla.

Ihmisiä istumassa pöydän ääressä ja katsomassa puhelimiaan. Taustalla eri maiden lippuja seinällä.

Iltapäivällä kello 16 oli niin kutsuttua toimistotyötä eli suurimmaksi osaksi englannin kielen opettamista eri tavoin sekä pientä käsillä tekemistä ja tietysti pallopelejä. Me vaparit saimme tilaisuuden kertoa omasta maastamme. Paikan päällä olikin jo Suomen lippu seinällä. Otin mukaan myös suuren kirjan, jossa oli tietoa Suomesta, tavoista, kulttuurista ja kuvia. Pojat olivat tosi kiinnostuneita. Jätin kirjan sinne sekä kilon suklaakarkkeja.

Viikonloppuna Padre vei meidät 300 kilometrin päähän Kansallispuistoon ja Cobin autiomaahan. Asuimme jurtassa, jossa oli lämmin ja hyvä levätä. Joku kävi sulkemassa jurtan katon illalla ja aamulla se avattiin, merkkinä nousta ylös. Aivan mahtava paikka – luonto uskomatonta!

Teksti ja kuvat: Leena Juth

Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.

Tervetuloa KVT:n Vapaaehtoispäiville la 1.10.!

Tule kokemaan vapaaehtoistyön tunnelmaa ja tutustumaan muihin Suomessa ja maailmalla vapaaehtoistyössä olleisiin! Vapaaehtoispäivät on tarkoitettu kaikille KVT:n toiminnassa mukana olleille ja kaikille uusille KVT:n toiminnasta kiinnostuneille vapaaehtoisille. Vapaaehtoispäivät järjestetään Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa (Veturitori 3).

OHJELMA: Vapaaehtoispäivät alkavat lauantaina 1.10. klo 12:00 ja kestävät noin klo 17:30 asti. Klo 12–15 on varattu KVT:n kautta vapaaehtoistyötä tehneille ja leirinjärjestäjille. Jaetaan kokemuksia ja pidetään palautetyöpajat. Klo 15 alkaen on avoimien ovien aika ja aivan kaikki KVT:n toiminnassa olleet sekä toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Kuulet KVT:n toiminnasta, tutustut muihin kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneisiin ja pääset tutustumaan käynnissä olevaan Green Diversity? -hankkeeseen, joissa käsitellään ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Päivän päätteeksi on mahdollista jäädä viettämään saunailtaa Rauhanasemalla. KVT tarjoaa klo 12 tuleville lounaan.

ILMOITTAUTUMINEN: Pyydämme kaikkia, myös avointen ovien osuuteen tulevia, ilmoittautumaan etukäteen tarjoilun ja ohjelman suunnittelua varten. Ilmoittautuminen on auki ke 28.9. asti. Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä: https://forms.gle/VtuYz2qYCNQqvdNq9 

Lämpimästi tervetuloa!

KVT:n johtokunta


Infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ma 24.10. Zoomissa

Mikä KVT? Mikä vapaaehtoistyö? Missä, miten ja milloin? Voisinko tehdä jotain nyt? Entä ensi syksynä? Tai ensi vuonna? Mitä vapaaehtoistyötä voin tehdä Suomessa? Vastaukset löytyvät KVT:n infoilloista!

Lokakuun etäinfoillassa KVT tarjoaa mahdollisuuden tutustua kansainvälisen vapaaehtoistyön maailmaan.  Tapahtumassa kuulet erilaisista mahdollisuuksista osallistua vapaaehtoistyöhön mm. leirillä tai pitkäaikaisvapaaehtoisena. Lisäksi kerromme eri mahdollisuuksista toimintaan kotimaassa, mm. kotimaan leirit, työryhmät, leirin järjestäminen. Esittelyn jälkeen voit myös kysellä lisää sinua kiinnostavista mahdollisuuksista.

Infoilta järjestetään verkossa Zoom-alustalla klo 18-19:30. Tapahtumaan voit ilmoittautua täällä: https://us02web.zoom.us/meeting/register/tZEkcO6tqDgvGNIf3a8Kdl_7tYX1izpK80CP Ilmoittauduttuasi saat automaattisesti paluupostissa linkin varsinaiseen tapahtumaan.

Tervetuloa mukaan!

Osallistujahaku: arviointiteemainen seminaari Puolassa 15.-18.9. tai leirinvetäjien kouluttajille suunnattu valmennus Espanjassa 2.-9.10.

Etsimme osallistujia kahteen eri seminaariin ulkomailla tänä syksynä. Kumpikin matka liittyy EU-rahoitteisiin hankkeisiin, joten matkat korvataan osallistujille ja majoitus ja ruoat paikan päällä kuuluvat myös pakettiin.

Ensimmäinen tilaisuus järjestetään Be the change -hankkeen puitteissa Puolassa  15.-18. syyskuuta ja sen teemana on toiminnan arviointi vapaaehtoistyössä. Tämän hankkeen puitteissa on KVT:lla jo kesän aikana valmisteltu arviointikokeilua, johon mahdolliset osallistujat perehdytetään ennen matkaa.

Toinen tilaisuus tulee Grassroots change -hankkeen kautta 2.-9. lokakuuta Espanjassa ja tässä on kyse koulutuksesta, joka on suunnattu leirinvetäjien valmentajille (ns. training for trainers). Etsimme osallistujaa, joka olisi kiinnostunut tuomaan koulutuksen oppeja myös KVT:n toimintaan.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan jompaan kumpaan hankkeeseen tai haluaisit lisätietoja, laita viestiä elokuun loppuun mennessä. Voimme tarjota paikkoja kiinnostuneille hakijoille jo ennen tätä myös.

KaVan infoillat kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä 6.9. (Helsinki) ja 8.9. (Zoom)

Kiinnostaako vapaaehtoistyö Euroopassa tai kauempana? Tervetuloa Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkosto KaVan infoiltoihin! Tilaisuuksissa saat tietoa vaihtoehdoista lähteä vapaaehtoistyöhön maailmalle KaVan jäsenten kautta ja kuulet vapaaehtoisten kokemuksista.

– ti 6.9.2022 klo 18-20 Helsinki
Tilaisuus järjestetään keskustakirjasto Oodin Maijansalissa, johon on esteetön pääsy. Tapahtuma ei vaadi ilmoittautumista, voit tulla mukaan koska vain.

– to 8.9.2022 klo 18-20 Zoom
Ilmoittaudu mukaan: https://zoom.us/meeting/register/tJIldO2orT8oGdeqb1wRinCUWicr3jkvr32I
Ilmoittauduttuasi saat automaattisesti linkin Zoom-tapaamiseen. Zoomin saavutettavuustiedot löytyvät osoitteesta zoom.us/accessibility.

Infotilaisuudet ovat kaikille avoimia ja ne pidetään ainakin pääosin suomeksi. Osallistujat sitoutuvat osaltaan rakentamaan ilmapiiriä, jossa kaikkia kunnioitetaan.

Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkostoon kuuluvat Allianssin nuorisovaihto, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) ja Maailmanvaihto ry – ICYE Finland.
KaVa edistää laadukasta ja vastuullista vapaaehtoistyötä.
– Verkoston jäsenet lähettävät vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomaille paikallisiin ruohonjuuritason hankkeisiin ja vastaanottavat vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen.
– Vapaaehtoistyöjaksot kestävät muutamista viikoista vuoteen.
– Vapaaehtoistyölle on mietitty tavoite ja tarkoitus eikä toiminnalla tavoitella taloudellista hyötyä.
– Vapaaehtoistyön tavoitteena on kulttuurienvälinen oppiminen ja globaalin vastuun sekä aktiivisen kansalaisuuden vahvistaminen.
– Suomessa mukaan voi tulla kotikansainvälistymään verkoston vapaaehtoistoimintaan.

Tervetuloa!