Kuulumisia Tansaniasta #3: Vapaaehtoistyöleirit – maailma avartuu yhteisön ja työn kautta
Osana pitkäaikaista vapaaehtoistyöprojektiaan Tansaniassa Jutta on saanut myös tilaisuuden osallistua useammalle kansainväliselle vapaaehtoistyöleirille. Tässä blogipostauksessa pääsemme siis kurkistamaan leiritunnelmiin!
Teksti ja kuvat: Jutta Metsola
Kahden päivän varoitusajalla sain tiedon, että minun on mahdollista osallistua kahdelle vapaaehtoistyöleirille Kilimanjaron alueella, tarkemmin Marangussa ja Kamwangassa. Loppujen lopuksi päädyin mukaan neljälle eri työleirille ja olen ollut tällä alueella jo puolet suunniteltua pidempään. Kerron teille nyt tarkemmin omista kokemuksistani työleireillä.
Vapaaehtoistyöleirit ovat monikulttuurisia, lyhytaikaisia projekteja, joissa
työskennellään paikallisten tarpeiden ja yhteisön hyväksi. Työ leireillä voi olla ympäristöön liittyvää, rakennus- ja kunnostustöitä tai sosiaalista ja kulttuurista toimintaa. Tarkoituksena on edistää kulttuurien välistä ymmärrystä, solidaarisuutta ja kestävää kehitystä. Työleirejä järjestetään ympäri maailmaa, ne ovat yleensä kestoltaan kaksi viikkoa ja kustantavat kohteesta riippuen n. 100-500 €. Hinta sisältää usein majoituksen ja ruuat sekä mahdollistaa paikallisen vapaaehtoistoiminnan pyörittämisen (toim. huom.; näin erityisesti globaalin etelän leirikohteissa, joissa vapaaehtoistyön järjestäjällä harvemmin on saatavilla julkista rahoitusta toiminnalleen).
Mielestäni työleirit ovat mieletön mahdollisuus päästä lähelle aitoa paikallista elämää ja tehdä hyvää. En voi kuin suositella työleirejä, jos kiinnostaa matkustaminen, uusiin kulttuureihin tutustuminen sekä vapaaehtoistyön arvojen ja tavoitteiden edistäminen. Lisäksi on yleistä yhdistää työleirien alkuun tai loppuun omaa matkustelua ja nähtävyyksiä.
Olen tutustunut leirien aikana muihin vapaaehtoisiin ympäri maailmaa. Leireillä on ollut osallistujia Saksasta, Tanskasta, Tsekistä, Italiasta, Hong Kongista, Japanista ja Tansaniasta. Jokaisesta maasta ja kulttuurista olen oppinut lisää. Kun majoitumme yhdessä porukkana ja teemme työtä yhdessä, tulee paljon hyviä keskusteluja kulttuurein välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Lisäksi kulttuuri-illat ovat osa leirien ohjelmaa, joissa jaetaan tietoa omasta kulttuurista, keskustellaan ja mahdollisesti valmistetaan omaan kulttuurin liittyvää ohjelmaa ja ruokaa. Tykkään todella paljon näistä kulttuuri-illoista; on upeaa jakaa tietoa omasta kulttuurista ja saada lisää tietoa ja kokemuksia muista kulttuureista. Leirien yksi paras osuus onkin varmasti tämä kulttuurien kohtaaminen ja se, että saa ystäviä ympäri maailmaa.
Osallistuin itse täällä maailmanperintökohteiden suojelua, lasten kasvun tukemista ja kulttuurien kohtaamista käsitteleville työleireille. Maailmanperintökohteiden suojelua käsittelevällä leirillä pääsimme tekemään oman biisin. Kirjoitimme sanat biisiin itse ja teimme siihen musiikkivideon, jonka voi löytää youtubesta. Kävimme paikallisessa radiossa laulamassa sen ja keskustelemassa luonnonsuojelusta. Tarkoituksena on herättää ymmärrystä ja ajattelua maailmanperintokohteiden suojelusta taiteen avulla. Lisäksi teimme leirillä lapsille näytelmän, joka käsitteli roskaamisen seurauksia hauskojen eläinhahmojen kautta. Näyttelimme sen paikallisessa koulussa. Vaikka aihe on vakava, näytelmä oli mielestäni onnistunut keino käsitellä sitä on huumorin kautta. Oli ihana nähdä iloisia ilmeitä ja naurun pilkahduksia lasten kasvoilla. Näitä hetkiä en varmasti unohda.
Lasten kasvun tukemiseen keskittyvä leiri sijaitsi pienessä kylässä, jossa kaikki lapset eivät pysty käymään koulua pitkien välimatkojen vuoksi. Tarkoituksemme oli auttaa kunnostamaan vanhasta kirkosta uusi päiväkoti lapsille. Me olimme ensimmäisinä vapaaehtoisina aloittamassa kyseistä projektia, joten kahdessa viikossa ehdimme lähinnä kantamaan kiviä ja hiekkaa päiväkodin pohjustukseksi. Toivon, että projekti saadaan saatettua tulevaisuudessa loppuun, sillä huomasimme, että kylässä oli paljon lapsia vailla päiväkotia ja koulunkäyntiä. Aamupäivät vietimme kunnostustöissä ja iltapäivisin menimme leikkimään kylän lasten kanssa. Leiri oli niin aiheeltaan kuin olosuhteiltaan haastava ja raskaskin. Lasten iloiset kasvot leikkiessä antoi kuitenkin energiaa jatkamaan eteenpäin.
Samaisessa kylässä tutustuimme paikalliseen maasai-kulttuuriin. Osallistuimme paikallisen perheen arkeen tekemällä ruokaa ja koruja heidän tapaansa. Maasai-heimon kulttuurissa pukeutumiseen kuuluu vahvasti koristeellisuus ja värit. Tapasimme myös kylän parantajan, joka oli aikanaan suorittanut kylässä toimitetut ympärileikkaukset. Nykyään naisten ympärileikkaukset ovat laissa kiellettyjä, mutta ennen se on ollut osa kulttuuria. Erityisesti tytöt ovat menneet nuorena naimisiin ja miesten on sallittu olla naimisissa useamman vaimon kanssa. Kulttuurissa perhe on tärkeä. Lapsia on usein paljon; he osallistuvat jo hyvin nuorena perheen arjen pyöritykseen ja heitä vaikutetaan omasta näkökulmastani kasvatettavan koviksi, itsenäisiksi ja pärjääviksi. Tähän liittyy ajoittain myös lasten fyysinen rankaiseminen, mitä tapahtuu muuallakin kuin Maasai-heimon parissa. En itse hyväksy tätä toimintaa, ja kohtasinkin valtavia arvoristiriitoja aiheen tiimoilta. Muiden tuomitseminen tai sääliminen ei kuitenkaan muuta tai auta asioita.
Työleirit sisältävät myös vapaa-ajan aktiviteetteja. Itse pääsin kokemaan
vapaa-aikana safarimatkan kahteen Tansanian kansallispuistoon Tarangireen ja Ngorongoroon. Oli upea kokemus ihailla villieläimiä luontaisessa ympäristössään.
Osallistuimme vapaa-ajalla myös paikallisiin häihin ja kirkonmenoihin. Näiden kokemusten kautta pääsin entistä lähemmäs paikallista kulttuuria. Häissä oli vahvasti esillä maasai-kulttuuri pukeutumisen, tanssien ja musiikin kautta. Kirkosta mieleen jäi kovaääniset, jopa huudetut saarnat, tanssiminen kuorolaulun mukana ja se, että miehet ja naiset istuvat erikseen omilla puolillaan kirkoissa.
Vapaa-ajalla pääsin käymään vesiputouksilla ja luonnonlähteellä, joissa oli ihana palautua henkisesti raskaista asioista, joita matkan varrella kohtasin. Palautumisesta ja rajojen vetämisestä onkin tullut täällä erityisen merkityksellisiä, jopa välttämättömiä. Itselleni tärkeitä palautumisen keinoja ovat olleet lukeminen, kirjoittaminen, joogaaminen, puhelut koti-Suomeen ja yksin oleminen. Leirillä ollaan vuorovaikutuksessa aamusta iltaan ja huone jaetaan muiden vapaaehtoisten kanssa, joten yksinoloa on hyvin vähän. Varasinkin itselleni leirien välissä hotellin kolmeksi yöksi, jotta pääsin palautumaan ja viettämään aikaa yksin. Se oli itselleni todella tärkeä tauko kaikesta sosiaalisuudesta ja rasituksesta.
Loppua leireille ei näy, sillä seuraavaksi suuntaan Caravan-nimiseen projektiin, jossa kierrämme bussilla neljän Afrikan maan halki ja jokaisessa maassa teemme 10 päivää vapaaehtoistyötä. Lähtiessäni Dar es Salaamista pakkasin neljäksi viikoksi tavarat pieneen matkalaukkuun ja kangaskassiin. Ja nyt olenkin reissussa yli kaksi kuukautta. Tavaramääräni on siis niukka, mutta yllättävän hyvin olen pärjännyt vähemmälläkin. Seuraavassa postauksessa jaan kokemuksia Caravan-projektista, josta
varmasti tulee yksi iso seikkailu muiden kokemuksieni joukkoon.
