Ideasta leiriksi – uuden leiri-isännän näkökulmia vapaaehtoistyöleirin järjestämiseen

Miten ajatus vapaaehtoisprojektista lähtee liikkeelle ja jalostuu lopulta leiriksi? Forssan seudulla toimiva Kulttuuriyhdistys Kuvio ry järjesti viime kesänä ensimmäistä kertaa kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin yhteistyössä KVT:n kanssa. Kahdentoista hengen vapaaehtoisryhmä pääsi käyttämään luovuuttaan avustamalla Jokioisilla elokuussa järjestetyn Avantgarde Fashion Show’n toteuttamisessa. Kyselimme Kuvion vastaavalta kulttuurituottajalta Minna Lehtolalta kokemuksia vapaaehtoistyöleirin järjestämisestä.

Kuvat: Minna Lehtola & leirin vapaaehtoiset

ihmisiä pukemassa linnunpelättejä

Miten idea kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin järjestämisestä syntyi?

Kulttuuriyhdistys Kuvio ry oli Creative Connection -hankkeen osana järjestämässä Kuvio Nexus 17-viikkoa ja sen päätapahtumaa Avantgarde Fashion Showta. Vieraita oli tulossa kansainvälisesti ja sen myötä ajattelimme, että paikalle olisi kiva saada myös tapahtumaa luomaan ja suunnittelemaan kansainvälinen ryhmä. Yhdelle hallituksemme jäsenellemme Eliisa Lintukorvelle KVT:n toiminta oli tuttu, ja hän ehdotti yhteistyötä. Yhdistyksen toimijat innostuivat ajatuksesta ja niin lähdimme etenemään asian kanssa.

maalattujen aidanseipäiden pystytys

Mitä kautta tutustuitte KVT:hen?

Saimme idean heittäjältä Eliisa Lintukorvelta henkilökohtaisia kokemuksia, koska hän oli osallistunut KVT:n toimintaan. Tämän jälkeen tutustuimme informaatioon nettisivuilla ja otimme yhteyttä toimistoon.

Millaista työtä leirillä tehtiin ja millainen vapaaehtoisryhmä leirillä oli?

Leirillä työ oli taidepainotteista, eli koristeltiin aluetta luovilla informaatiokylteillä ja taiteella.

Leiriläiset saivat olla mukana luomassa tapahtumaympäristöä ja osallistua Kuvio Nexus 17-viikon työpajoihin. Lisäksi he olivat apuna ohjaamassa lasten ja nuorten työpajoja.
Meillä oli 12 hengen monikulttuurinen ryhmä, jossa oli eri-ikäisiä ihmisiä.
Itselle jäi sellainen mielikuva, että ryhmästä tuli puolentoista viikon aikana perhe. Oli koskettava hetki, kun ihmiset kyynelehtivät erotessaan viikon päätteeksi.

Mikä onnistui leirillä hyvin? Entä mikä oli haastavaa?

Ryhmän ryhmäytyminen onnistui hyvin. Haastavaa oli ryhmän liikkuttaminen paikasta toiseen, sen koon vuoksi. Tapahtuma onnistui hyvin ja itselleni jäi käsitys, että leiriläiset olivat tyytyväisiä aikaansa meidän luonamme.

Syntyikö leirillä kontaktia kansainvälisten vapaaehtoisten ja paikallisten välille?

Meillä oli järjestetty tilaisuuksia ja illanviettoja, joihin kutsuttiin paikallisia kuin myös muita tapahtumavieraitamme. Olimme tyytyväisiä osallistujamääriin.

Mitä odotuksia yhdistyksellänne oli leiriltä, ja miten ne toteutuivat?

Odotimme iloista ja monikulttuurista sekä luovaa työvoimaa ja sitä saimme. Odotimme kontakteja ja monikulttuurista vuorovaikutusta, loimme uusia verkostoja ja kontakteja.

Terveisiä tai vinkkejä vapaaehtoistyöleirin järjestämistä harkitsevalle?

Valmistelkaa asiat hyvin ennen leiriä, niin viikko tulee olemaan antoisa. Olkaa avoimia ja saatte uusia ystävyyksiä.

afvalttiin liidulla piirrettyjä sydämiä

Mäntsälän jokivarren raivausta – leirijärjestäjän kokemuksia

Yksi KVT:n vuoden 2016 kansainvälisistä vapaaehtoisleireistä oli yhteistyössä ammattiopisto KEUDAn ja Mäntsälän kunnan kanssa järjestetty jokivarren raivausprojekti. KEUDAn osalta leiriä koordinoinut Esa Pyökäri kertoo kokemuksia leiriviikoista!

Teksti: E. Pyökäri. Kuvat: E. Pyökäri ja K. Elomaa.

ihmisiä KEUDAn kyltin edessä

KEUDAn ammattiopisto järjesti yhteistyössä Mäntsälän kunnan sekä KVT ry:n kanssa kansainvälisen työleirin, joka koski Mäntsäläjoen rantakasvillisuuden harvennusta ja raivausta jokivarren siistimiseksi. Ajankohta leirille oli elo- syyskuun vaihe kestäen kaksi viikkoa.

Mäntsälässä KEUDA vastasi leiriläisten muonituksesta ja kuljetuksista. Kunta antoi käyttöön majoituspaikkana ns. seurojentalon taajaman keskustassa. Leiriläisten vapaa-ajanohjelman suunnittelivat kunnan vapaa-aikapalvelut yhteistyössä KEUDAn opiskelijoiden kanssa.

ihmisiä tiellä

Leiriläisiä oli useista maista iältään 18 – 25 vuotiaita nuoria. Puhekielenä heillä oli englanti, joskin mukana oli useita leirejä kokenut, suomea puhuva ja ymmärtävä ryhmän vetäjä Kimmo sekä kaukomailta Patrick.

Leirin tavoitteena oli kaunistaa Mäntsäläjoen maisemaa ja siten tuottaa iloa asukkaille. Samalla luotiin kansainvälisiä yhteyksiä nuorten välille sekä tietoisuutta eri kulttuureista. Tärkeää oli myös, että KEUDAN opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan ja osaamistaan eri tehtävissä leirin ylläpitoon ja toimintaan liittyen.

Miten leiri syntyi?

Loppukeväällä 2015 oli paikallislehdessä uutinen kunnan suunnitelmista jokiympäristön kehittämiseksi. Avoinna kuitenkin oli milloin suunnitelmat toteutuvat eli miten rahoitus ja käytännön toteutus hoidetaan. Tältä pohjalta mieleeni nousi ajatus luoda vapaaehtoisuuteen pohjautuva työleiri, joka saisi todella jotain näkyvää aikaan heti. Ajatusta vauhditti oma kokemukseni Intiassa vuoden 1986 joulukuussa. Tuolloin työkohteena oli Bihar’in osavaltiossa Ranchin kaupungin lähellä Jagriti Vihara-niminen kansankorkeakoulu – noin 500 km Kalkutasta länteen.

Joulukuun alussa 2015 tuli tieto, että KVT oli hyväksynyt hankkeen yhdeksi Suomen kohteista – jippii. Kevään 2016 kuluessa pidimme neuvonpitoa Keudan yksiköissä sopivista tehtäväjaoista ja Mäntsälän kunnan osuudesta hankkeessa.

.. ja näin se eteni

Leiriläiset saapuivat tiistaina 30.8. ja lähtivät kahden viikon kuluttua. Keskiviikkona 31.8. mentiin jokivarteen, tartuttiin sahoihin, oksasaksiin ja kirveeseen – raivaustyö alkoi ja hiki virtasi! Turvallisuussyistä leirillä ei käytetty konetyökaluja.

Sää oli uskomattoman hyvä koko leirin ajan – ei käytännössä sateita lainkaan vaan auringonpaistetta ja lämpöä.

ihmisiä metsässä

Leiriläisiä oli kaikkiaan kahdeksan henkilöä, joista kaksi naispuolista, Iva Tsekin tasavallasta ja Miriam Espanjasta. Miehistä Maik oli Saksasta, Yusuf lähtöisin Jemenistä, Gabar ja Abdulrahman olivat kurdistanilaisia, Patrick puolestaan tuli Tanskasta (lähtöisin Uudesta-Seelannista). Suomalainen Kimmo sekä Patrick toimivat leirivetäjinä eli vastasivat leirin arkitoiminnasta ja yhteydenpidosta muihin osapuoliin. Itselläni oli mahdollisuus osallistua raivaustyöhön keskiviikkoisin, aamupäivisin. Ja hyvä niin, sillä vaikka työ oli rentouttavaa ja osallistuminen nautittavaa, veivät nuo aamuiset tunnit jo energian tehokkaasti.

mies raahaa puunrunkoa rannassa

Raivattava puusto oli pääosin kooltaan sormenpaksuisesta ranteenpaksuiseen, mutta saha tuntui sekä pureutuvan että myös jumittuvan tuskaisen tehokkaasti tuoreeseen puuhun – huh. Raivattu puusto kasattiin isoihin röykkiöihin, jotka kunta kuljetti muualle.

Paikallisia asukkaita kulki työmaiden ohi ja osa heistä pysähtyi juttelemaan ja kiittämään toiminnasta – jotakin näkyvää tapahtuu maisemassa.

Leiriläisille oli järjestetty monimuotoista vapaa-ajanohjelmaa. Sauvakävelyä, paikallisen liikuntayrityksen erilaisia liikuntamuotoja, soutua järvellä, nokipannukahvit, letunpaistoa, saunomista, käynti Helsingissä sekä Porvoossa. Raskas työ vaati vastaavat kevennykset! Käytössä oli myös kunnalta polkupyöriä, joilla osa osanottajista liikkui pitkiäkin matkoja.

kaksi venettä järvellä

Ruokailu toimi siten, että aamiaisen ja iltapalan leiriläiset tekivät itse seurojentalon keittiössä Lukkarinpolun toimittaessa ainekset heille. Lounas syötiin koululla ja päivällinen saatiin Lukkarinpolulta valmisannoksina myöhemmin syötäväksi. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä ruokiin ja leirijärjestelyihin yleensäkin ja tästä annettiin paljon kiitosta Keudalle sekä Mäntsälän kunnalle.

Kaikkiaan voinen todeta leirin onnistuneen hyvin ja suunnitelmien mukaan. Yhteistyö eri osapuolien välillä toimi erinomaisesti. Paikallislehden uutiskynnyksen ylitimme pari kertaa ja saimme aikaan näkyvää muutosta jokivarren siltojen läheisyydessä. Loppupäivinä osa leiriläisistä kyseli minulta, milloin tullaan jatkamaan, sillä jokivartta riittää ja riittää ja … mutta pitää kysyä muidenkin osapuolien tuntemuksia, vaikka itselle ajatus tuntuisi kovin houkuttelevalta!

Vielä kerran suuri kiitos kaikille leirin toteutumiseen myötävaikuttaneille ja osallistuneille niin itseni kuin leiriläisten puolesta! Tähän sopinee myös liittää  afrikkalainen sanonta:

“If You want to go fast, go alone. If You want to go far, go together”.

Kyläkoulun kunnostusta ja resiina-ajeluja – leiri-isäntä kertoo kokemuksestaan!

“Lämpimät ajatukset tulvivat mieleeni kun muistelen viime kesänä pidettyä vapaaehtoistyöleiriä vanhan Veneskosken kyläkoulumme piirissä!”

Veneskosken leiri-isäntä Hannu Taipalus kertoo kokemuksestaan.

Kuinka päädyitte järjestämään kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin?

Joku meidän kyläyhdistyksemme hallituksen jäsenistä huomasi netistä mahdollisuuden leirin järjestämiseen. Niinpä laitoimme hakemuksen KVT:lle ja siitä koko homma lähti eteenpäin. Hakemuksen kysymyksiin vastaaminen vaati joidenkin tuntien funtsailua, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Päätös hakemuksen hyväksynnästä tuli nopeasti ja näin koko asia alkoi konkretisoitua. Oli myös jännää oli seurata mistä päin maailmaa osallistujia alkoi ilmaantua leirillemme. Osallistujalistaan tuli nimiä Ukrainasta, Venäjältä, Italiasta, Koreasta, Japanista ja jopa Afrikastakin. Kaiken kaikkiaan leirillä oli yhdeksän kansainvälistä vapaaehtoista ja suomalainen Anna leirin vetäjänä. Aloituspäivänä meitä kyläläisiä odotti koulun pihalla iloinen ja työintoa puhkuva joukko!

Ihmisiä rakennestelineillä maalaamassa taloa

Mitä leirin järjestäminen teiltä vaati?

Leirin pääasiasiallinen työkohde oli vanhan kyläkoulumme kunnostus ja maalaus. Esittäytymisten jälkeen kerroimme perustietoja kylästämme ja työkohteesta. Painotimme myös työturvallisuusasioita vahinkojen välttämiseksi. Leiriläiset aloittivat majoittumisen vanhan kyläkoulumme luokkasaliin, jonne kaikille leiriläisille oli varattu patjat ja tyynyt. Kylämme emännät olivat jakaneet ruoanlaittovuorot keskenään ja valmistivat kerran päivässä leiriläisille lämpimän aterian. Aamiaisen ja iltapalan vieraat valmistivat itse pääemännän hankkimista aineksista. Hyvin tuntui  suomalainen ruoka maistuvan vieraille – taisi olla jotain aika eksoottistakin heidän näkökulmastaan! Tarjottu työ tuntui kiinnostavan leiriläisiä ja se sujuikin mallikkaasti. He olivat ahkeria työntekijöitä ja aloittivat työnteon paneelauksen korjailulla ja vanhan maalin skrapauksella.  Siinä olikin yllättävän paljon tekemistä, sillä olihan koulu jo vanha ja maali jo ajan patinoima. Maalaaminen olikin sitten jo juhlaa, kun alkoi syntyä valmista.

Ihmisiä raiteilla resiinan kanssa

Millaista vapaa-ajan ohjelmaa leiriläisille on järjestetty?

Kaksi päivää viikossa oli pyhitetty vapaa-ajalle.  Järjestimme leiriläisille monenmoista ohjelmaa. Oli tutustumista paikalliseen maatilaan ja suomalaiseen mökkielämään saunomisineen ja uimisineen. Yksi iltapäivä oli varattu musiikille ja tanssille. Siinä mentiin kaikkien osallistujien kansallisia tanssikuvioita suomalaisesta letkajenkasta alkaen! Onkimiseen tutustuttiin yhdessä siten, että rakensimme ensin onget ihan alusta alkaen. Lopetetun rautatien läheisyydestä johtuen oli mahdollisuus tutustuttaa leiriläiset myös resiina-ajeluun.

Millainen henki leirillä oli?

Leiriläiset tarttuivat kaikkiin tarjottuihin töihin iloisen kiinnostuneesti.  Osallistujista hitsautui kolmen viikon aikana ”me-henkinen” yhteisö, johon myös paikalliset nuoret pääsivät osallisiksi. Tavoitteet toteutuivat sekä työnteon että viihtymisen suhteen erinomaisesti! Niinpä ajatus on kutsua seuraava leiriporukka heti kun sopivan leirityökohteen keksimme. Muistoksi leiriajasta saimme paljon valokuvia sekä monia kansainvälisiä ystäviä.

Terveisin, 

Leiri-isäntä Hannu Taipalus

ryhmä ihmisiä sillalla poseeraa kameralle