Vapaaehtoisena esikoulussa Tansaniassa
Kaksi kuukautta kuluu nopeasti vapaaehtoistyössä lasten parissa. Siihen mahtuu niin kieliopintoja kuin kirkkokäyntejä, laulua ja tanssia, paikallisia ihmisiä ja muita vapaaehtosia sekä itse työtä eri-ikäisten lasten kanssa.
Teksti ja kuvat: H. Louhimo
Kaksi kuukautta Tansaniassa
Kotiuduin noin kuukausi sitten vapaaehtoisjaksoltani Tansaniasta, muutaman viikon etuajassa nykyisen epidemia-tilanteen takia. Onneksi maailman tilanne ei ehtinyt vaikuttaa kuin matkani viimeisiin viikkoihin, joten ehdin saada antoisan ja ihanan kokemuksen Tansaniasta ja vapaaehtoistöistä.
Olin kaksi kuukautta Tansaniassa, Dar Es Salaamin kaupungissa noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta aika syrjäsellä seudulla, mutta asukkaita sielläkin oli silti runsaasti. Työskentelin esikoulussa, jossa oli alle 6-vuotiaita lapsia. Olin aina haaveillut pääseväni jonnekin päin Afrikkaa, ja lopulta valitsin Tansanian, sillä olin kuullut paljon hyvää maasta ja kuinka kaunis paikka se on, ja olikin.
Sain KVT:n valmennuspäivillä paljon tietoa ja eväitä reissuun lähtöön, ja minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä moni vanha vapaaehtoinen oli nimenomaan ollut Afrikassa ja kertoivat kokemuksiaan ja tarinoitaan tästä uskomattomasta maanosasta, jotka vain inspiroivat minua lisää lähtemään tälle matkalle.
Minut sijoitettiin isäntä-perheeseen jossa minun lisäkseni asui myös toinen vapaaehtoinen. Asuimme paikassa jossa asui paikallisia perheitä, joissa lähes kaikissa asui vapaaehtoisia. Vapaaehtoisista sekä perheistä tuli minulle hyvin läheisiä ja vietimme lähes kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Olen todella kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden asua juuri paikallisessa perheessä. Opin Tansanian tavoista, kulttuurista, ruokakulttuurista ja tottumuksista sekä minulle opetettiin myös swahilia. Viihdyin todella hyvin, autoin monesti perheen äitiä kotiaskareissa kuten kokkaamisessa ja moppaamisessa sekä pesimme pyykkiä yhdessä pihalla.
Oppia itselle ja lapsille
Olin vapaaehtoistöissä Harrieth Prince Day Care -nimisessä pienessä esikoulussa. Koulussa löysin nopeasti oman paikkani ja olin siellä todella tyytyväinen. Meillä oli n. 30 lasta ja pienimmät olivat alle 2-vuotiaita. Tekemistä siis riitti, sillä opettajia oli vain kaksi. Joten apuni oli hyvin tervetullutta ja tunsin että minua arvostettiin ja pidettiin kuin perheenjäsentä.
Lapsille opetettiin swahilia, englantia, matematiikkaa ja taidetta. Luokkia oli kolme, baby class (1-2-vuotiaat), level one (3-4-vuotiaat) ja level two (5-6-vuotiaat). Teimme kotitehtävät käsin ja siihen meni monesti parikin tuntia. Lapset saivan kello kymmeneltä aamupuuron ja yhden aikaan oli lounas. Iltapäivällä lapset nukkuivat päiväunet vielä ennen kotiinlähtöä. Lähdin aina samaa aikaan koulusta kun lapset, ja saatoin muutaman lapsen kotiin jotka asuivat matkan varrella. Itse kävelin aina kouluun ja takaisin kotiin, noin kaksi kilometriä, ja pidin siitä todella. Tansaniassa on tapana tervehtiä ja keskustella myös vieraiden ihmisten kanssa, joten matkan varrella opin varmaan kahdeksan tapaa sanoa hei ja mitä kuuluu swahiliksi. Oli ihana tarkkailla ihmisten elämää ja arkea sekä jutella swahiliksi.
Viikonloppuisin teimme monesti jotain muiden vapaaehtoisten kanssa. Vierailimme Dar Es Salaamin keskustassa, rannoilla sekä yhtenä viikonloppuna esimerkiksi Zanzibarissa. Vietin myös aikaa isäntä-perheeni kanssa, yksi kokemus joka jäi vahvana mieleen oli kun perheeni äiti otti minut mukaan kirkkoon eräänä sunnuntaina. Kirkko kesti monta tuntia ja kaikki oli swahiliksi, mutta se oli silti ihana kokemus. Tunnelma oli niin erilainen kuin suomessa, laulettiin ja tanssittiin ja kaikki olivat pukeutuneet niin ihanan värikkäästi, niinkuin Tansaniassa oli muutenkin tapana.
Vapaaehtoisjaksoni oli hurjan opettavainen ja upea kokemus. Lähtisin koska vain uudestaan KVT:n kautta maailmalle, ja uskon että joku päivä vielä lähdenkin!