Ensimmäistä kertaa verkossa järjestettävät Järjestömessut käynnistyvät tiistaina 2.3.2021 ja jatkuvat kaksi päivää. KVT on mukana sekä tiistaina että keskiviikkona kahden tietoiskun ja yhden työpajan voimin. Tule mukaan tai vinkkaa tutulle, ohjelma on avoinna kaikille! Ainoastaan työpaja vaatii etukäteisilmoittautumisen.
Aikataulu
Tiistai 2.3.2021 klo 13-14 Tarvitsetko talkooapua?
Tiedätkö työn joka kaipaa tekijöitä? Maalausta kaipaava kylätalo, siistimistä tarvitseva ulkoilualue, jokavuotinen paikallistapahtuma ilman riittäviä apukäsiä tai vaihtelua ohjelmassa… Vai ehkä sittenkin verkkokampanjan työstäjiä tai tausta-aineiston kerääjiä?
Miten olisi kansainvälinen vapaaehtoistyöleiri? Leiri on hyvä tapa saada hoidettua tehtävä, jolle ei tunnu löytyvän aikaa tai tekijöitä. Leirin voivat järjestää erilaiset yleishyödylliset tahot: yhdistykset, hankkeet, säätiöt tai muut yhteisöt. Leirin avulla saatte myös näkyvyyttä toiminnallenne ja kotipaikallenne, levitettyä osaamistanne sekä innostettua uusia ihmisiä leirin teeman pariin. Parhaimmillaan leirit elävöittävät paikallisyhteisöjä ja luovat monikulttuurisia kohtaamisia pienille paikkakunnille.
Tässä tilaisuudessa käydään yhdessä läpi leirin järjestämisen vaatimuksia ja mahdollisuuksia ja esitellään muutamia erilaisia leirejä. Esittelyosuus kestää noin 30 minuuttia, jonka jälkeen on aikaa kysymyksille ja keskustelulle.
Tiistai 2.3. klo 18-20:30 Vastuullisen vapaaehtoistyön työpaja
Onko vapaaehtoistyö pyyteetöntä auttamista? Millaisia ennakko-oletuksia voi kätkeytyä hyvien aikomusten taakse? Minkälaisia valta-asetelmia kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liittyy? Näitä kysymyksiä pohdimme vuorovaikutteisessa työpajassa. Ennakkoilmoittautuminen linkistä, otamme työpajaan 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta ja lähetämme pienen ennakkotehtävän muutamaa päivää ennen työpajaa. Saat ilmoittautumisen paluupostina osallistumislinkin.
Keskiviikko 3.3. klo 10-11 Etsitkö tekemistä Suomessa?
Osallistu kansainväliselle vapaaehtoistyöleirille! Leirit kokoavat yhteen erilaisia osallistujia ja auttavat tutustumaan uusiin paikkakuntiin ja niiden toimijoihin. Voit siis antaa oman panoksesi paikallisyhteisön toimintaan ja oppia lisää leirin teemasta.
Suomen vapaaehtoistyöleireille haetaan joka vuosi leirinvetäjiä, jotka pääsevät kehittämään ryhmänohjaustaitojaan. Lisäksi kotimaan leireille on varattu paikkoja myös jo Suomessa asuville vapaaehtoisille. Kannustamme myös esim. maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita osallistumaan vapaaehtoistyöleireille.
Tässä tilaisuudessa käydään läpi erilaisia osallistumistapoja Suomessa järjestettyihin vapaaehtoistyöleireihin. Esittelyosuus kestää noin 30 minuuttia, jonka jälkeen on aikaa kysymyksille ja keskustelulle.
Tiedätkö työn joka kaipaa tekijöitä? Maalausta kaipaava kylätalo, siistimistä tarvitseva ulkoilualue, jokavuotinen paikallistapahtuma ilman riittäviä apukäsiä tai vaihtelua ohjelmassa… Vai ehkä sittenkin verkkokampanjan työstäjiä tai tausta-aineiston kerääjiä?
Miten olisi kansainvälinen vapaaehtoistyöleiri? Leiri on hyvä tapa saada hoidettua tehtävä, jolle ei tunnu löytyvän aikaa tai tekijöitä. Leirin avulla saatte myös näkyvyyttä yhdistyksenne toiminnalle ja kotipaikallenne, levitettyä osaamistanne sekä innostettua uusia ihmisiä leirin teeman pariin. Parhaimmillaan leirit elävöittävät paikallisyhteisöjä ja luovat monikulttuurisia kohtaamisia pienille paikkakunnille.
Tule mukaan leirinjärjestämisestä kiinnostuneille tarkoitettuun infotilaisuuteen Zoomissa: käydään yhdessä läpi leirinjärjestämisen vaatimuksia ja mahdollisuuksia ja esitellään muutamia erilaisia leirejä. Voit myös esittää kysymyksiä jos olet juuri pohtimassa leirin järjestämistä.
Muistathan ilmoittautua Zoomiin etukäteen, saat paluupostissa automaattisesti varsinaisen osallistumislinkin: https://bit.ly/3oJXnma Tapahtuma alkaa klo 18 ja kestää noin klo 19:30 asti. Infotilaisuuteen osallistuminen ei sido sinua järjestämään leiriä, voit tulla mukaan myös tutustumaan aiheeseen.
Suomen viime sotien suurien menetysten joukossa oli myös perin pohjin tuhottu Lappi. Paljon ei apua Suomeen ulkomailta heti sodan jälkeen tullut. Yksi avun muoto oli kuitenkin amerikkalaisten kveekareiden avustustyö. Se alkoi heti kun asukkaat palasivat Rovaniemen raunioille. Jaettiin ruokaa, lääkkeitä, vaatteita, huopia, kenkiä, telttoja, siemenperunoita, maitopulveria kouluruokaloihin ym. Kaikkea sellaista ”katastrofiapua”, jota Suomi nykyään lähettää eri maihin maailmassa.
Teksti: J. Reinimaa
Avustustyön yhdeksi ja pitkäaikaiseksi muodoksi tuli kylissä pidetyt kansainväliset vapaaehtoiset työleirit. Niihin tuli ihmisiä Suomesta ja ulkomailta. Leireillä autettiin kyläläisiä heidän rakentaessaan uudelleen sodassa tuhotut talonsa. Toiminnan järjestämisessä oli mukana monta suomalaista kansalaisjärjestöä, esimerkiksi Suomen Huolto, Suomen Punainen Risti, Rovalan setlementti Rovaniemeltä, ja Suomen Setlementtiliitto ry, jonka nimi oli silloin Kristillis-yhteiskunnallinen Työkeskusliitto ry. Työleiritoiminnan jatkajaksi perustettiin suomalainen kansalaisjärjestö KVT, Kansainvälinen Vapaaehtoinen Työleirijärjestö ry. KVT jatkaa yhä toimintaansa. Nimi on nyt Kansainvälinen Vapaaehtoistyö. Lyhennys on yhä KVT.
Ensimmäiset työleirit järjestettiin 1946 Rovaniemen Autissa ja Sallan Hirvasvaarassa.
Inarin työleiri 1947. Kuva H. Lutz.
Leirikohteet valittiin yhteistyössä paikallisten jälleenrakennuslautakuntien ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Työ oli pääasiassa rakennustyötä. Muutakin työtä tehtiin. Seuraavana kesänä oli leirejä jo seitsemän, ja leirit jatkuivat seuraavina vuosina. Toimintaa hoitamaan perustettu KVT, Kansainvälinen Vapaaehtoinen Työleirijärjestö ry, toimii yhä. Työleiritoiminnan seurauksena syntyi myös Viittakiven Opisto, kansainvälinen kansanopisto, vuonna 1951.
Urriaavasta Afrikkaan
Itse olin työleirillä vuonna 1959 Sallan Urriaavassa. Urriaapa oli asumattomaan korpeen rakennettu rintamamieskylä. Suurin osa kyläläisistä oli muuttanut sinne 1957. Talot olivat keskeneräisiä. Niissä kuitenkin jo asuttiin. Navetat olivat vielä keskeneräisiä eikä monia ollut edes aloitettukaan. Pellot olivat enimmäkseen raivaamatta. Kylän taloissa leiriläiset auttoivat kaikessa, missä tarvittiin. Rakennettiin navettoja, maalattiin ja kunnostettiin taloja, raivattiin peltoa, tehtiin heinää ja kaikkea muuta. Leiri kesti puolitoista kuukautta ja 37 leiriläistä oli noin 10 eri maasta. Kahdeksan tuntia tehtiin työtä päivässä, usein enemmänkin.
Vanhan isäntä Kalliaisenahon navetan työmaalla tein kirvesmiehen töitä. Niitä en ennen ollut tehnyt. Mutta tarve oli nyt suuri, joten oli pakko osata. Kuva R. Toivainen.
Minulle tuo leiri oli merkittävä kokemus. Kymmeniä vuosia myöhemmin se johti minut pohtimaan työleirien järjestämistä Afrikassa. Monien mutkien ja monien henkilöiden yhteistyön tuloksena alkoi vuonna 1990 kymmenen suomalaista leiriläistä rakentamaan yhdessä kyläläisten kanssa terveysasemaa tiettömän taipaleen takana olevaan Hombozan kylään Uluguru-vuorilla Tansaniassa. Äetsän seudun kehitysmaaseura antoi leiriläisille rakennuskassaan 3000 markkaa ja leiriläiset sijoittivat kukin omia rahojaan 300 markkaa. Näillä 6000 markalla ostettiin rakennustarvikkeita, sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä sekä ovat ja ikkunat. Rakennus saatiin kolmessa viikossa vesikattoon. Kylässä ei ollut savea, joten tiiliä ei voitu tehdä ja polttaa, vaan rakennus muurattiin luonnonkivistä. Se olikin työleiriläisille uusi kokemus. Kaikki kyläläiset olivat innolla työssä.
Hombozan kylän terveyskeskuksen rakennustyössä 1990. Luonnonkivistä terveysasema muurattiin. Tällainen rakentaminen oli minulle uutta ja outoa. Kuva J. Reinimaa.
Samaan aikaan aloitettiin lähistöllä kaksi muuta työleiriä, Tangenin ja Changarawen kylissä, niissä molemmissa oli kymmenen suomalaista vapaaehtoista. Toisessa kylässä rakennettiin kyläterveysasemaa, toisessa kansakoulua. Mukana olivat Harjavallan Kehitysmaakauppayhdistys ja Tushikamane ry.
Toimintamalli
Kehittyi toimintamalli, jossa oli mukana neljä tahoa: Kyläläiset, jotka halusivat osallistua kylänsä kehittämiseen ja tehdä tämän saavuttamiseksi palkatonta talkootyötä. Paikallisviranomaiset, jotka auttavat ja neuvovat rakentamisvaiheessa sekä toimittavat tarvittavan henkilökunnan ja huolehtivat valmistuneen rakennuksen toiminnasta. Suomalainen kansalaisjärjestö, joka omillaan sekä ulkoministeriön myöntämillä varoilla hankkii rakennustarvikkeet paikallisesti Tansaniasta. Suomesta tulleet vapaaehtoiset leiriläiset, jotka kustantavat itse omat matkansa ja ylläpitonsa kylässä ja tekevät työtä palkatta. Hankkeet olivat kyläläisten vastuulla ja heidän johdossaan. Työleiriläiset tekivät työtä yhdessä kyläläisten kanssa.
Leireille lähtijöitä on ollut aina tarpeeksi, vaikka mitään varsinaista tiedotustoimintaa ei ole harjoitettukaan. Kyläläiset ovat olleet innostuneita ja hankkeet on aina rakennettu valmiiksi. Ulkoministeriö on aina myöntänyt rakennustarvikkeisiin haetut avustukset. Tansanialaisten paikallisviranomaisten kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan paikallisviranomaiset ovat suhtautuneet hankkeisiin erittäin myönteisesti. Viittakiven tuki ry aloitti kyläterveysasemien sarjan vuonna 1991 Ruahan kylässä. Terveysasemia rakennettiin vuosien mittaan viisi.
Msingin kylän ensimmäinen työleirillä rakennettu kansakoulu valmistuttuaan 1992. Tehtiin sementtitiilistä. Sementtitiilet tehtiin työleirin aikana, samoin perustus. Kyläläiset jatkoivat työn loppuun. Kuva J. Reinimaa.
Vuonna 1991 alkoi Msingin ystävyysseura ry:n ensimmäinen työleiri pienessä Msingin kunnassa kaukana Tansanian sisäosissa. Työleirillä aloitettiin Msingin kylän uuden kansakoulun rakentaminen. Msingi on Hauhon ja Janakkalan kuntien ystävyyskunta. Yhteistyö Msingin kunnan kanssa on aloitettu 1985 ja se on jatkunut jo yli 30 vuotta ja saanut monia muotoja. Kunnan kaikkiin kolmeen kylään on työleireillä rakennettu uudet kansakoulut. Kunnan kolmen kylän yhteinen terveysasema on myös rakennettu. Paljon muuta toimintaa on ollut ja ystävyyskuntatoiminta jatkuu yhä.
Setlementtinuorten liitto ry liittyi toimintaan mukaan vuonna 1994, jolloin työleirillä alettiin kyläläisten kanssa rakentaa kansakoulua Lubungon kylään Morogoron läänissä. Edellisenä vuonna oli käyty neuvottelemassa kouluviranomaisten kanssa aloitettavista hankkeista ja laadittu kolmivuotinen suunnitelma kyläkansakoulujen rakentamisesta. Se on jatkunut alustavan kolmivuotiskauden jälkeen monet vuodet.
Työleirejä on Tansaniassa (kolme Zimbabwessa) ollut tähän mennessä 64. Niihin on osallistunut noin 450 vapaaehtoista työleiriläistä, enimmäkseen suomalaisia. Tansanialaisia vapaaehtoisia kyläläisiä on ollut jokaisessa kylässä satoja, varmaankin yli 10 000 yhteensä. He kaikki ovat kokeneet, että omaa elinympäristöä voi parantaa omalla työllä yhteisvoimin.
Suomalaiset ovat saaneet oikeamman käsityksen afrikkalaisten kyläläisten elämästä. Erilaisen ja todemman kuvan, kuin kuva, jonka turistimatkalla saa. Molemmat osapuolet ovat oppineet toisistaan paljon.
Urriaapa ei ole unohtunut
Soitin kymmenkunta vuotta sitten Urriaapaan. Umpimähkään yhteen kylän taloista ja kysyin puhelimeen vastanneelta isännältä, mahtaako kylässä kukaan muistaa työleiriä, joka siellä oli viitisenkymmentä vuotta sitten. ”Totta kai”, sanoi nykyinen isäntä Erkki Jokelainen, ”minäkin muistan, olin silloin yhdeksänvuotias ja meidän talossamme oli töissä Mike ja Gitta”. Porvoolaistyttö Gitta ja irlantilainen Mike menivät sittemmin naimisiin ja asuivat Helsingissä. ”Ja muistaa täällä moni muukin sen työleirin ja leiriläiset”, sanoi Erkki.
Vuonna 2009 sain yllättäen puhelun Urriaavan kylästä. Soittaja ilmoitti, että tänä vuonna tulee 50 vuotta Urriaavan kylän työleiristä ja olisi syy pitää täällä kylässä juhlat. Valitettavasti en silloin tavoittanut entisiä työleiriläisiä, jotka olisivat voineet lähteä juhliin.
Tärkein työleirien saavutus on tietenkin kylän hankkeen toteuttaminen kyläläisten kanssa. Työleireillä tehdään työtä kyläläisten kanssa, ja se yhteistyö nimenomaan on tärkeää. Mutta leirillä ja kylässä tapahtuu muutakin kuin työnteko. Se on myös tärkeää. Se jää myös ihmisten mieleen, siis tuo mahdollisuus kohdata samalla tasolla, yhteisen työn puitteissa. Siinä eivät kieliongelmat ole esteenä. Tämä on ollut merkityksellistä sekä työleiriläisille että kyläläisille.
Skotti James Pringle päätti Urriaavan työleirin vuonna 1959 leirikertomuksen sanoihin: ”Me, jotka tänä vuonna tulimme Urriaapaan, uskoimme me sitten Jumalaan tai ihmisyyteen, saimme kokea, että uskoamme vahvistivat ja täydensivät ne siteet, jotka leiriläisten ja Urriaavan kyläläisten keskuudessa syntyivät.”
Pari kuukautta sitten sain kirjeen Minnesotasta, USA:sta. Sen oli lähettänyt Richard. Dickiksi me häntä silloin Urriaavan työleirillä sanoimme. Pitkä poika Tanskasta, myöhemmin muuttanut Yhdysvaltoihin. Urriaavan työleirin jälkeen emme ole missään yhteydessä olleet, kuuteenkymmeneen vuoteen. Kirjeen hän oli lähettänyt osoitteeseen, jossa en ole kolmeenkymmeneen vuoteen asunut. Postilla oli kestänyt pari kuukautta, ennen kuin löysivät nykyisen osoitteeni.
Vuonna 2019 heinäkuussa kävin Urriaavassa. Siis toisen kerran vuoden 1959 jälkeen. ”Sallan sota-ajan ja jälleenrakennuksen ajan museo” ei ollut työleiristä mitään kuullut mutta toivoivat kokoelmiinsa Urriaavan työleirin valokuvani. Löysin puhelimeen myös Urriaavan kylässä asuneen miehen. Työleirin aikana hän oli 20-vuotias ja muistaa työleirin hyvin. Koko ikänsä hän oli asunut Urriaavan kylässä. Vasta nyt iäkkäänä hän on muuttanut kirkonkylään. Talo on yhä paikallaan Urriaavassa ja kunnossa. On ollut kuusikymmentä vuotta. Kesät asuvat vaimonsa kanssa Urriaavassa. Talvet kirkonkylässä.
Erkki Jokelainen vaimoineen asuu yhä Urriaavassa. Tuossa talossa, jota rakentamassa minäkin olin silloin kuusikymmentä vuotta sitten kun hänen isänsä Edvard Jokelainen oli isäntänä. Erkki oli silloin 12-vuotias. Nyt on ikävuosia tullut kuusikymmentä lisää. Työleirin hän muistaa yhä hyvin, minutkin. Minä en häntä, kun lapsia oli niin paljon. Talo on hienossa kunnossa. Navetta rakennettiin silloin myös ja se seisoo vielä paikallaan, vaikka lehmiä ei enää ole. Kahvipöydässä Erkin ja hänen vaimonsa kanssa syötiin leipäjuustoa ja lakkahilloa sekä kampanisuja, täsmälleen samoin kuin kuusikymmentävuotta sitten. Niitä syödessäni katselin hyvätuulista Erkkiä ja ajattelin noita Tansanian syrjäkylien työleirejä. Täältä Sallan Urriaavasta ne oikeastaan alkoivat. Kuusikymmentä vuotta sitten.
Alla kuva Jokelaisten talosta nyt vuonna 2019. Kuusikymmentä vuotta vanha talo on erinomaisessa kunnossa, ympärillä hyvin hoidetut nurmikot ja puutarha. Silloin, vuonna 1959, rakennettu sauna on yhä käytössä.
60 vuotta aiemmin rakennettu talo, jota oltiin myös työleirin voimin tekemässä. Kuva J. Reinimaa.
Onko sinulla kokemusta vapaaehtoistyöstä tai järjestötoiminnasta KVT:ssä tai muualla? Jaatko KVT:n arvot ja olet halukas edistämään ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja rauhaa? Hae mukaan KVT:n johtokuntaan!
Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry on toiminut rauhan ja yhteisymmärryksen lisäämiseksi ihmisten välille jo yli 70 vuoden ajan. KVT järjestää vuosittain eri puolilla Suomea vapaaehtoistyöleirejä, joille osallistuu ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. Leirillä työskennellään yhteisen tavoitteen eteen, mikä auttaa käsittelemään ennakkoluuloja ja kaatamaan raja-aitoja. KVT:n toiminta on ruohonjuuritason rauhantyötä, joka nojaa yhdessä tekemiseen ja yhdenvertaisuuteen.
KVT:n johtokunta, tuttavallisemmin johtis, on KVT:n jäsenten äänestämä joukko aktiiveja, jotka päättävät järjestön asioista sekä suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa. Johtiksen jäsenenä pääset osaksi KVT:n tekemää rauhantyötä, saat uusia kokemuksia ja tutustut mahtaviin tyyppeihin Suomessa ja maailmalla. Johtislaisena kehität taitojasi perinteisen hallitustyöskentelyn lisäksi osallistumalla tapahtumiin, koulutuksiin ja seminaareihin.
Johtokunnassa löytyy tekemistä sekä jo järjestö- ja johtokuntamaailmaa tunteville että siihen vasta tutustuville. Tärkeintä johtislaiselle on KVT:n arvomaailman jakaminen, johtokuntatyöskentelyyn aktiivinen osallistuminen sekä into olla mukana vaikuttamassa. KVT:llä et ole kumileimasin!
Kiinnostuitko? Lähetä KVT:n puheenjohtajalle Anni Lamposelle () lyhyt vapaamuotoinen esittely itsestäsi 15.11.2020 mennessä. Kerro esittelyssä ainakin kuka olet, miten hyvin tunnet KVT:n ja miksi johtokunnan jäsenyys kiinnostaa sinua. Annilta saat myös vastauksen johtistyöskentelyyn liittyviin mieltä askarruttaviin kysymyksiin – ota rohkeasti yhteyttä! Johtokunnan vuoden 2021 uudet jäsenet valitaan KVT:n syyskokouksessa 19.11.2020.
“Tule mukaan, täällä on kivaa! KVT:ssä on parasta myös se, että mukaan on niin helppo tulla: jokaiselle löytyy varmasti omannäköistä ja mielekästä puuhaa. KVT edustaa mielestäni hyvin elinikäistä, informaalia oppimista, jossa jokainen voi maailmanparannuksen ohessa kehittää itseään minkä ikäisenä ja missä elämäntilanteessa tahansa.“
KVT:n johtokunta käsitteli kokouksessaan 25.6. koronavirustilannetta ja sen vaikutuksia KVT:n toimintaan. Matkustus- ja tapaamisrajoitusten hellitettyä alamme jälleen järjestää fyysistä osallistumista edellyttävää toimintaa 1.8. alkaen. Näin ollen Suomessa järjestetään kaksi vapaaehtoistyöleiriä elokuussa, kuitenkin niin, että leirille otetaan vapaaehtoisia ulkomailta vain niistä maista, joista saa Ulkoministeriön suosituksella vapaasti matkustaa. Kannustamme myös suomalaisia vapaaehtoisia osallistumaan Suomen leireille.
Ulkomaille suuntautuvaan vapaaehtoistyöhön pääsee myös rajoitetusti 1.8. alkaen. Noudatamme tässäkin Ulkoministeriön matkustussuosituksia, emmekä välitä vapaaehtoisia maihin, jonne ei suositella matkustettavan. Tilanne arvioidaan kunkin vapaaehtoisen kanssa kuukautta ennen projektia.
KVT noudattaa kaikessa toiminnassa vastuullisuuden periaatetta eikä tässä tilanteessa kansainvälistä liikkuvuutta voi kaikkialla maailmassa edistää. Haluamme kuitenkin toiminnallamme rakentaa rauhaa niillä alueilla, joilla se on mahdollista niin Suomessa kuin ulkomailla sekä tarjota vapaaehtoisillemme mielekästä tekemistä turvallisesti.
Johtokunta ja työryhmät suunnittelevat edelleen myös verkossa toteutettavaa korvaavaa toimintaa. Tulossa on vielä mm. vastuullisen vapaaehtoistyön työpaja, kansainvälisiä etäkahvitteluja ja KVT:n infoilta. Tiedotamme näistä nettisivuillamme ja sosiaalisen median kanavissa. Nostamme myös esille kumppanijärjestöjemme maailmalla tekemiä aloitteita, joihin voit osallistua etänä.
Seuraamme edelleen koronatilanteen kehittymistä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja keskustelemme säännöllisesti myös kansainvälisen verkoston Service Civil Internationalin (SCI) kanssa. Tiedotamme kaikista uusista päätöksistä nettisivuillamme ja sosiaalisen median kanavissa, SCI:n yhteisistä päätöksistä tulee tiedotteet SCI:n sivuille.
Mikäli sinulla on kysyttävää KVT:n päätöksistä tai toiminnasta, voit olla yhteydessä KVT:n toimistoon: .
Virtuaalileirille osallistut verkossa, voit siis jatkaa vapaaehtoistyön tekemistä kansainvälisessä porukassa, oppia uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin. Sinun ei tarvitse maksaa leirinvälitysmaksua KVT:lle, riittää että olet KVT:n jäsen. Virtuaalileirille tarvitset oman tietokoneen ja nettiyhteyden käyttöösi. Bonuspuolia on osallistuminen omasta kodista käsin (ei siis suihkuvuorojen sopimista ja pakkausstressiä) ja säästät rahaa ja ympäristöä kun et joudu ostamaan matkalippuja tai päivittämään passia.
Haku virtuaalileirille tapahtuu samoin kuin perinteisille leireille leiritietokannan kautta. Voit etsiä pelkästään virtuaalileirejä kun avaat Options-välilehden hakukentästä ja raksit ruudun “On-line camps”. Huom! SCI:n tarjoama tapaturmavakuutus vapaaehtoisille ei ole voimassa virtuaalileireillä.
Virtuaalileirillä osallistut erilaisiin projekteihin, joita toteutetaan pääasiassa verkon kautta. Osassa virtuaalileireistä saattaa olla myös sellaisia tehtäviä, joita voit suorittaa omassa lähiympäristössäsi. Virtuaalileireillä voidaan esimerkiksi päivittää wikipediaa, tehdä taustatyötä johonkin kampanjaan, opiskella lisää ajankohtaisesta teemasta tai jotain ihan muuta.
Alla esimerkkejä viime aikona olleista tai kohta tulevista virtuaalileireistä.
1.-7.2. Wikipedia for Peace: Women‘s Suffrage
Throughout the 19th and 20th century, women around the world have fought for their right to participate in elections. Women in Switzerland were the last in Western Europe, gaining suffrage on 7 February 1971, 50 years ago. And still today, women in some parts of the world are not able to vote, even when men are. In this online camp, which is part of the bigger “Wikipedia for Peace” project and a cooperation between SCI and Wikimedia Switzerland, you will get to know Wikipedia and other Wikimedia projects. You will also learn about the feminist movement and inspiring activists within it!
16.-25.2. Virtual Camp Environmentally Aware – Learn from Home
During lockdown we started to host our first virtual camps and learnt that online meetings are a great way of connecting with people all across the world and promoting our ideals and environmental awareness, even without meeting physically. SEEDS camp leaders will be creating opportunities for you to focus on different current environmental and sustainability issues through a selection of workshops and activities online. One of our aims is to help create more environmentally aware consumers & travellers. During this camp participants can share their love for (and learn more about) global & local environmental topics such as: climate change, waste management, sustainable solutions & other environmental topics.
Have you volunteered through KVT on a workcamp abroad or taken part in one of our workcamps in Finland? Would you feel like taking a moment for refreshing your memories from the camp(s) in good company? Join our online camp memory sharing evening on Thursday June 11th!
The workcamp season is coming up but for many of us the ongoing situation with COVID-19 is setting limitations for being able to gather together physically, for workcamps or other purposes. In order to keep up the spirit of our volunteer community despite the lack of traditional, face-to-face activities, we are organizing this virtual evening for our volunteers to get together for recollecting the funny moments, challenges, cultural encounters or whatever they wish to share from their workcamps.
It doesn’t matter whether your camp took place last year or 10 years ago, you’re equally welcome to join to share your experiences and to grasp a piece of camp atmosphere from your own couch! Besides nostalgizing together, this event might also be an opportunity to share your thoughts about alternative ways of volunteering in this exceptional situation.
HOW TO JOIN:
The event will be held on Zoom on Thursday 11 June at 6 pm (UTC+3).
Also, it will be even more fun if you have a picture or other memory object from your workcamp that you would like to share with others on the call. Hope to see many of you on June 11th!
Kaksi kuukautta kuluu nopeasti vapaaehtoistyössä lasten parissa. Siihen mahtuu niin kieliopintoja kuin kirkkokäyntejä, laulua ja tanssia, paikallisia ihmisiä ja muita vapaaehtosia sekä itse työtä eri-ikäisten lasten kanssa.
Teksti ja kuvat: H. Louhimo
Kaksi kuukautta Tansaniassa
Kotiuduin noin kuukausi sitten vapaaehtoisjaksoltani Tansaniasta, muutaman viikon etuajassa nykyisen epidemia-tilanteen takia. Onneksi maailman tilanne ei ehtinyt vaikuttaa kuin matkani viimeisiin viikkoihin, joten ehdin saada antoisan ja ihanan kokemuksen Tansaniasta ja vapaaehtoistöistä.
Olin kaksi kuukautta Tansaniassa, Dar Es Salaamin kaupungissa noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta aika syrjäsellä seudulla, mutta asukkaita sielläkin oli silti runsaasti. Työskentelin esikoulussa, jossa oli alle 6-vuotiaita lapsia. Olin aina haaveillut pääseväni jonnekin päin Afrikkaa, ja lopulta valitsin Tansanian, sillä olin kuullut paljon hyvää maasta ja kuinka kaunis paikka se on, ja olikin.
Sain KVT:n valmennuspäivillä paljon tietoa ja eväitä reissuun lähtöön, ja minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä moni vanha vapaaehtoinen oli nimenomaan ollut Afrikassa ja kertoivat kokemuksiaan ja tarinoitaan tästä uskomattomasta maanosasta, jotka vain inspiroivat minua lisää lähtemään tälle matkalle. Minut sijoitettiin isäntä-perheeseen jossa minun lisäkseni asui myös toinen vapaaehtoinen. Asuimme paikassa jossa asui paikallisia perheitä, joissa lähes kaikissa asui vapaaehtoisia. Vapaaehtoisista sekä perheistä tuli minulle hyvin läheisiä ja vietimme lähes kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Olen todella kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden asua juuri paikallisessa perheessä. Opin Tansanian tavoista, kulttuurista, ruokakulttuurista ja tottumuksista sekä minulle opetettiin myös swahilia. Viihdyin todella hyvin, autoin monesti perheen äitiä kotiaskareissa kuten kokkaamisessa ja moppaamisessa sekä pesimme pyykkiä yhdessä pihalla.
Oppia itselle ja lapsille
Olin vapaaehtoistöissä Harrieth Prince Day Care -nimisessä pienessä esikoulussa. Koulussa löysin nopeasti oman paikkani ja olin siellä todella tyytyväinen. Meillä oli n. 30 lasta ja pienimmät olivat alle 2-vuotiaita. Tekemistä siis riitti, sillä opettajia oli vain kaksi. Joten apuni oli hyvin tervetullutta ja tunsin että minua arvostettiin ja pidettiin kuin perheenjäsentä.
Lapsille opetettiin swahilia, englantia, matematiikkaa ja taidetta. Luokkia oli kolme, baby class (1-2-vuotiaat), level one (3-4-vuotiaat) ja level two (5-6-vuotiaat). Teimme kotitehtävät käsin ja siihen meni monesti parikin tuntia. Lapset saivan kello kymmeneltä aamupuuron ja yhden aikaan oli lounas. Iltapäivällä lapset nukkuivat päiväunet vielä ennen kotiinlähtöä. Lähdin aina samaa aikaan koulusta kun lapset, ja saatoin muutaman lapsen kotiin jotka asuivat matkan varrella. Itse kävelin aina kouluun ja takaisin kotiin, noin kaksi kilometriä, ja pidin siitä todella. Tansaniassa on tapana tervehtiä ja keskustella myös vieraiden ihmisten kanssa, joten matkan varrella opin varmaan kahdeksan tapaa sanoa hei ja mitä kuuluu swahiliksi. Oli ihana tarkkailla ihmisten elämää ja arkea sekä jutella swahiliksi.
Viikonloppuisin teimme monesti jotain muiden vapaaehtoisten kanssa. Vierailimme Dar Es Salaamin keskustassa, rannoilla sekä yhtenä viikonloppuna esimerkiksi Zanzibarissa. Vietin myös aikaa isäntä-perheeni kanssa, yksi kokemus joka jäi vahvana mieleen oli kun perheeni äiti otti minut mukaan kirkkoon eräänä sunnuntaina. Kirkko kesti monta tuntia ja kaikki oli swahiliksi, mutta se oli silti ihana kokemus. Tunnelma oli niin erilainen kuin suomessa, laulettiin ja tanssittiin ja kaikki olivat pukeutuneet niin ihanan värikkäästi, niinkuin Tansaniassa oli muutenkin tapana.
Vapaaehtoisjaksoni oli hurjan opettavainen ja upea kokemus. Lähtisin koska vain uudestaan KVT:n kautta maailmalle, ja uskon että joku päivä vielä lähdenkin!
Ympäristön kunnioittaminen on yksi SCI:n arvoista. Olen itse pyrkinyt toteuttamaan sitä välttämällä lentämistä vapaaehtoistyöhön matkustaessani. Poikkeuksen muodosti pitkäaikaisvapaaehtoisuuteni Balkan Sunflowers Kosova -järjestössä vuosina 2011–2012 – tuolloin koko vuoden tarvikkeiden kuljettaminen maitse tuntui liian työläältä. Viime kesänä matkustin kuitenkin järjestön 20-vuotisjuhliin ilman lentokonetta.
Teksti: K. Hämeenniemi. Kuvat: K. Hämeenniemi ja M. Milovic
Tiesin jo etukäteen suurin piirtein, mitä reittejä minun kannattaisi etsiä, sillä muutamia vuosia sitten matkustin leirille Kroatiaan pitkälti samoja polkuja pitkin. Mielestäni kätevin reitti Helsingistä Balkanille kulkee Tallinnan ja Varsovan kautta.
Varsovaan saakka on matkustettava bussilla, ja sieltä matka jatkuu junalla. Euroopan junayhteyksien etsimiseen hyvä sivusto on Deutsche Bahnin https://reiseauskunft.bahn.de/. Tallinnasta Varsovaan liikennöi monikin bussiyhtiö, mutta itse päädyin LuxExpressiin. Vuoroja on suht runsaasti, ja tiesin ennestään bussin mukavaksi ja henkilökohtaisella näytöllä saatavissa olevan elokuvavalikoiman kohtuulliseksi. Kukapa ei joskus olisi halunnut viettää lomapäivän nojatuolissa istuen ja elokuvia katsellen!
Bussiyhtiön tarjoamien elokuvien lisäksi matkalle voi luonnollisesti itsekin ottaa mukaan viihdettä (ja ehdottomasti kuulokkeet, jos aikoo tehdä puhelimella jotain ääntä tuottavaa!). Minusta kannattaa kuitenkin myös varautua viettämään aikaa omien ajatustensa kanssa. Vihko ja kynä ovat minulle tärkeitä varusteita. Lisäksi hyvät eväät lisäävät matkustusmukavuutta ainakin busseissa, joissa ei ole ravintolavaunua. Otin itse mukaan pari kaappiini jäänyttä retkiruoka-annosta, joihin lisätään vain vesi. Sitä on tasokkaimmissa busseissa saatavilla automaatista. Kahvilat ja ravintolat suostuvat myös täyttämään termospullon kiehuvalla vedellä teen hinnalla tai jopa maksutta. Tosin huomasin, että retkiruoka-annos, jonka vaelluksella syö hujauksessa, on bussissa päivän viettäneelle aivan liian suuri! Liikaa ei myöskään pidä syödä eikä juoda, sillä esimerkiksi Balkanilla busseissa ei yleensä ole vessaa. Sen sijaan parin tunnin välein pysähdytään huoltoasemille tai vastaaville levähdyspaikoille, joilla on käymälän lisäksi saatavilla myös eväitä tai ruoka-annoksiakin.
Eri reittivaihtoehtojen selvittely vaatii hiukan vaivannäköä. Verkkosivusto, jolta voisi varata edes koko Euroopan junaliput, olisi erittäin tervetullut! Itse menin heti Varsovaan saavuttuani asemalle ostamaan junaliput Belgradiin saakka etukäteen selvittämälleni reitille. Kauhistuin yli 300 euron hintaa – Interrail-lipun ostaminen tuli lopulta edullisemmaksi, ja se olisi kannattanut ostaa jo Suomesta, niin olisi välttynyt valuutanvaihtomaksuilta. Myöhemmin kuulin muilta matkustajilta, että lippujen ostaminen pätkä kerrallaan olisi ollut selkeästi edullisempaa. Toisaalta Interrail-lippu toi tiettyä huolettomuutta.
Matkojen lisäksi pitää suunnitella, missä haluaa mahdollisesti pysähtyä, ja varata yöpymispaikat. Itse päädyin menomatkalla viettämään hostelliyöt Varsovassa ja Belgradissa. Molemmissa kaupungeissa on paljon katseltavaa, enkä myöskään halunnut saapua perille Kosovoon uupuneena pelkissä liikennevälineissä vietettyjen öiden jäljiltä.
LuxExpressin bussit Tallinnasta Vilnan kautta Varsovaan kello 22.30. Lipun olin ostanut etukäteen netistä. Olosuhteisiin nähden sikeät unet – pään sitominen kiinni bussin selkänojaan otsan ja silmien yli vedettävällä huivilla toimii yllättävän hyvin!
Maanantai
Puolen tunnin pysähdys ja hampaiden harjaus Vilnan Panorama-ostoskeskuksen edessä puoli seitsemän aikaan.
Jatkoyhteys Vilna–Varsova: elokuvia ja shakkitehtäviä henkilökohtaiselta kosketusnäyttöruudulta.
Saapuminen Varsovaan kello 14.20. Majoittuminen hostelliin, ilta Varsovassa.
Tiistai
Juna Varsova–Wien kello 6.23.
Wienissä vähän ennen kahta, parin tunnin pysähdys: teetä ja sacherkakkua.
Junat Wienistä Zagrebiin ja Zagrebista Belgradiin. Jälkimmäisessä junassa vastakkain liukuvat penkit, joilla sain hyvin unen päästä kiinni. Junassa tutustuin myös mukavaan saksalaistyttöön, jonka kanssa seuraavana aamuna etsin hostellini ja kävin aamiaisella.
Keskiviikko
Saapuminen Belgradiin hiukan kuuden jälkeen aamulla. Päivällä mielenkiintoinen opastettu kaupunkikävely ja ateria hyvässä kasvisravintolassa – sen jälkeen uni hostellissa maittoi. Hostellin työntekijä innostui kuullessaan, että olen Suomesta. Hänen suosikkiurheilijansa on 80- ja 90-luvuilla menestynyt suomalaismäkihyppääjä, jonka sukunimi on sama kuin hänen etunimensä. Arvaatteko, mikä työntekijä oli nimeltään? Vastaus tekstin lopussa.
Torstai
Bussi Belgrad–Pristina kello 12.00.
Pristinasta paikallisbussi Fushë Kosovaan. Perillä isäntäperheessä noin kello 18.30.
Vietin Kosovossa viikon. Tähän mahtui niin juhliin saapuneille vapaaehtoisille järjestettyä ohjelmaa, vierailu entisessä työpaikassani Balkan Sunflowers Kosovan oppimiskeskuksessa kuin oleilua vanhan isäntäperheeni kanssa. Olin etukäteen ajatellut mahdollisesti suuntaavani Kosovon jälkeen vielä Albaniaan rantalomalle, mutta Kosovon vierailuni oli niin tunnetäysi, etten lopulta kaivannut enempää kokemuksia. Tämäkin on yksi maitse matkailun hyvistä puolista: matkasuunnitelmia on helppo muuttaa.
Paluumatka sujui alle kolmessa päivässä, sillä tulin sen lähes yhtä soittoa:
Juna Belgrad–Dobova kello 21.00. Jälleen samanlaiset taittuvat penkit, mutta ei hyttitoveria, mikä sai olon tuntumaan turvattomalta ja teki unesta levotonta.
Perjantai
Saapuminen Dobovaan viiden jälkeen aamulla. Juna oli hiukan myöhässä, ja kuikuilin levottomana, etten vain ajaisi aseman ohi. Sitä vaaraa ei lopulta ollut: Dobovaan saapuminen alkoi rajatarkastuksella. Aamukävely ja eväsaamiainen Dobovassa.
Juna Dobova–Wien kello 7.57. Kulinaristiselta arvoltaan keskinkertainen mutta maisema-arvoltaan erinomainen lounas ravintolavaunussa.
Wienissä tiukka vaihto Varsovan-junaan. Varsovassa kello 21.16, iltapala aseman kahvilassa.
Lähtö LuxExpressin busseilla Varsovasta Vilnan ja Riian kautta Tallinnaan.
Lauantai
Aamupesu Vilnan Panorama-ostoskeskuksen siistissä vessassa, Riiassa lounas ja jäätelöä sekä pieni kierros torilla ja vanhassa kaupungissa.
Saapuminen Tallinnaan myöhään iltapäivällä.
Lauttamatka Helsinkiin.
Matkat sujuivat hyvin. Kauhistelin junalippujen hintaa, mutta loppujen lopuksi – eikö se ole ihan kohtuullinen? Matkustamiseni vaati laajamittaista infrastruktuuria, paljon luonnonvaroja ja kymmenien ihmisten työtä. Totta kai sellainen maksaa. Pikemminkin voisin kauhistella lentoyhtiöiden hintoja, jotka houkuttelevat ihmisiä pyrähtämään minilomille päästöistä piittaamatta.
Kauhistelun sijaan omistan kuitenkin tekstini loppuosan maitse matkaamisen ylistämiseen. Vaikka juna- ja bussiaikataulujen selvittely vaatii vaivannäköä, maitse matkaaminen on ainakin Euroopan sisällä aika helppoa! Kulkuvälineet ovat pääosin mukavia ja aikataulussa ja maisemat kauniit ja mielenkiintoiset. Tuntemattomien kylien ja kaupunkien läpi porhaltaminen sai minut ajattelemaan niitä kaikkia elämäntilanteita ja -tapoja, joita tässäkin maanosassa on, ja joista en enimmäkseen tiedä yhtään mitään. Aikataulusta riippuen maitse matkaaminen sallii myös pidemmät tai lyhyemmät seisahdukset matkan varrella. Aiemmilla matkoillani olen myös tutustunut ihmisiin, joihin olen pitänyt yhteyttä jälkeenpäinkin.
Ennen kaikkea maitse matkaaminen on juuri sopivan nopeatempoista. Euroopan kohteisiin pääsee muutamassa päivässä, mutta matkalla on kuitenkin aikaa miettiä, minne oikeastaan onkaan menossa ja mistä tulossa.
***
Ai niin, sen belgradilaisen hostellityöntekijän nimi. Nikola.
KVT:n uutiskirjeellä saat tiiviissä muodossa tiedon tulevista tapahtumista ja ajankohtaisista asioista kerran kuussa. Uutiskirje on siirtynyt syksyllä eri palveluun, joten nyt se kannattaa myös tilata uudelleen, jos et ole saanut uutiskirjettä tänä talvena.
KVT:n uutiskirjeen tilaamalla pysyt perillä KVT:n toiminnasta ja tarjoamistamme mahdollisuuksista kansainväliseen toimintaan ja ruohonjuuritason rauhantyöhön. Uutiskirje lähetetään noin kerran kuukaudessa ja sitä kautta saat tiedon tulevista KVT:n tapahtumista, eri työryhmien ja paikallisryhmien tapaamisista, muista ajankohtaisista asioista sekä osallistumismahdollisuuksista näihin kaikkiin.
Uutiskirjeessä on asiaa niin uusille kuin vanhoille vapaaehtoisille sekä niin kansainvälisistä mahdollisuuksista kuin Suomessa tapahtuvasta toiminnasta kiinnostuneille. Tiedotamme uutiskirjeessä myös leirin järjestämisestä kiinnostuneita koskevia ajankohtaisia asioita.
KVT:n uutiskirje siirrettiin syksyllä 2019 Mailchimp-palveluun, koska vanha pohja ei enää toiminut. Mikäli olet huomannut, ettei aiemmin tilaamaasi KVT:n uutiskirjettä ole sinulle enää tullut, niin sivuston alapalkista löydät uuden uutiskirjeen tilauslomakkeen. Valitettavasti emme voi kaikkia vanhoja tilaajia siirtää automaattisesti uuden uutiskirjeen tilaajiksi. Uutiskirjeen tilauksen voit myös lopettaa koska vain. Jokaisen uutiskirjeen lopusta löytyy linkki, jolla voit perua tilauksen.
