Avainsana: KVT

Syksyllä 2022 istuin koneen ääreen ja yksinkertaisesti googletin sanat ”vapaaehtoistyö” ja ”ulkomailla”. Hakukone tarjosi lukuisten eri organisaatioiden sivuja, joista Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry, lyhyemmin KVT, tuntui sopivan minulle parhaiten.

Löysin oman suosikkini hyvin nopeasti, joten toukokuussa 2023 lähdin kahdeksi viikoksi etelä-Viron maaseudulle, ekofarmille. Kingu Marjad -farmi sijaitsee keskellä peltoja, 45 kilometrin päässä Tartosta. Taitoin matkan laivalla ja bussilla. Farmia pyörittää äiti ja poika, ja minun lisäkseni vapaaehtoistyöntekijöiksi tuli eteläkorealainen, japanilainen ja ranskalainen.

Työ farmilla oli hirmu mukavaa, ja se oli hyvin pitkälti sitä, mitä leirikuvailussa oli luvattu. Parin viikon aikana me mm. maalasimme lankkuja, kitkimme raparperipuskia, korjasimme ankkojen kotia, istutimme perunaa ja papuja ja kaalia, rakensimme kasvihuoneen valmiiksi, istutimme piparminttua ja vaahteran taimia ja leikkasimme pensasaidan matalaksi. Farmiperhe oli todella sydämellinen ja vieraanvarainen. Saimme pestä pyykkiä heidän kotonaan, meille jokaiselle järjestettiin oma pistorasia sängyn viereen, ja mitä vain elintarviketta tai tavaraa keksimme pyytää, he hoitivat asian. Me vapaaehtoiset majoituimme omassa rakennuksessa, jossa oli makuuhuone, keittiö, olohuone sekä saunatila peseytymistä varten. Yllätyksenä tuli se, että me kaikki nukuimme samassa huoneessa, mutta nopeasti siihen tottui, eikä työpäivien jälkeen iltaisin tarvinnut kauaa odotella unta.

Elämä farmilla on todella rauhallista ja luonto on koko ajan läsnä. Kahden viikon aikana linnut lauloivat aamusta iltaan, tuomi puhkesi kukkaan, täysikuu loisti rypsipellon yllä ja öisin näkyi huiman paljon tähtiä (ainakin näin kaupunkilaisen mielestä). Saimme tehdä todella monipuolisesti ja vaihtelevasti eri työtehtäviä, ja iltapäivisin olimme likaisia ja hyvällä tavalla väsyneitä. Saunassa peseytyminen oli muutamalle vapaaehtoiselle todella eksoottinen kokemus. Työpäivät olivat noin kuuden tunnin mittaisia, ja saimme itse vaikuttaa siihen, halusimmeko joku päivä aloittaa työt vähän myöhemmin tai pitää pidemmän tauon. Aikataulujen sopiminen oli superjoustavaa.

Viikonloput meillä oli lomaa. Ensimmäisenä viikonloppuna saimme yllättäen myös perjantain vapaaksi, joten matkustimme kaikki neljä vapaaehtoista Latviaan, Riikaan. Koin, että opimme sen reissun aikana toisistamme paljon lisää, ja siksikin jälkimmäinen viikko farmilla oli vähän erilainen. Nyt sekä työt että työkaverit olivat jo tutumpia.

Jos sinusta tuntuu, että tekisi mieli lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille, mutta jännittää kyllä pahuksen paljon, niin suosittelen kokeilemaan! Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että vapaaehtoistyöhön kerääntyy todella mukavia ihmisiä. Niin kliseistä kuin se onkin, kannattaa pyrkiä olemaan leirillä ennen kaikkea avoimin ja joustavin mielin. Paikka ei takuulla ole juuri sellainen, kuin ajattelit, ja jonkinlaisia epämiellyttäviäkin yllätyksiä tulee. Ihmiset ovat ihania, mutta myös kummallisissa jutuissa outoja ja hetkittäin rasittavia. Antoisinta leirielämä on silloin, kun pystyy uteliaisuuden ja huumorin kautta oppimaan ja ihmettelemään kaikkea uutta.

Kuvat ja teksti: J. Lahdenmäki