Hae KVT:lle järjestökoordinaattorin sijaiseksi, haku auki 15.8. klo 16 asti!

KVT etsii toimistoonsa Rauhanasemalle Helsingin Itä-Pasilaan

JÄRJESTÖKOORDINAATTORIN SIJAISTA

määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 18.9.2023-9.6.2024. Työaika tehtävässä on 26,25 h / vko (70 % täydestä työajasta). Viikkotyöaikaa on kuitenkin mahdollista nostaa sijaisen oman tilanteen mukaan huhti- ja toukokuulle 2024. Palkkaus sosiaalialan järjestöjen työehtosopimuksen (vaativuusryhmä 4 + mahdolliset lisät) mukaan.

Järjestökoordinaattori vastaa KVT:n leiritoiminnan koordinoinnista Suomessa yhdessä vapaaehtoisista koostuvan työryhmän kanssa. Tehtävät sisältävät Suomessa järjestettävien leirien valmistelua sekä yhteydenpitoa leirijärjestäjiin ja leirinvetäjiin, leirinvetäjävalmennusten ja leirivierailujen suunnittelua ja toteuttamista sekä Suomeen saapuvien leiriläisten sijoittamista leireille. Tehtävään kuuluu myös Suomesta ulkomaille lähtevien leiriläisten koordinointi. Lisäksi työnkuvaan sisältyy viestinnän tehtäviä erityisesti sosiaalisessa mediassa ja nettisivuilla. Työhön sisältyy jonkin verran ilta- ja viikonlopputyötä ja matkustamista silloin tällöin. Etätyön tekeminen on mahdollista, mutta toivomme että voit työskennellä myös toimistolta käsin, jos se on sinulle mahdollista. Laajemmasta etätyöskentelystä voidaan kuitenkin neuvotella tarvittaessa, koska KVT:n toimisto ei ole esteetön. 

Edellytämme hakijalta:

  • KVT:n arvojen jakamista
  • kokemusta pienen järjestön toiminnasta
  • kiinnostusta kansainvälistä vapaaehtoistyötä kohtaan
  • kokemusta vapaaehtoistoiminnan koordinoinnista (vapaaehtoisten rekrytointi, kouluttaminen ja tukeminen)
  • kokemusta koulutusten ja tapahtumien järjestämisestä
  • kiinnostusta monenlaisia tehtäviä kohtaan sekä järjestelmällisyyttä ja itsenäistä työotetta
  • hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä työskennellä erilaisten ja erilaisessa asemassa olevien ihmisten kanssa
  • sujuvia IT-taitoja
  • suomen ja englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa

Luemme eduksi:

  • aiemman kokemuksen KVT:n toiminnasta tai muun kokemuksen kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä
  • viestintäosaamisen
  • ruotsin kielen taidon

Mitä tarjoamme?

  • joustavan ja mukavan työympäristön
  • laaja-alaisen työnkuvan ja mahdollisuuden toiminnan kehittämiseen
  • tiiviin yhteisön ja yhdessä tekemisen aktiivisten vapaaehtoisten kanssa
  • näkökulmia ja verkostoitumismahdollisuuksia kansainvälisen rauhantyön kentällä
  • merkityksellisen työn ruohonjuuritason rauhanjärjestössä

Hakemukset ansioluetteloineen lähetetään 15.8.2023 klo 16.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen . Haastattelut järjestetään viikolla 34 (21.-25.8.) Rauhanasemalla ja työ alkaa 18.9.2023.

Lisätietoja antaa hallituksen puheenjohtaja Hanna Rask, tai 0405222321 ke 9.8. klo 14-16 ja ma 14.8. klo 16-18.

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry on rauhanjärjestö, joka haluaa toiminnallaan edistää rauhaa, yhdessä tekemistä ja yhdenvertaisuutta. KVT:n päätoimintamuoto on kansainvälisten vapaaehtoistyöleirien järjestäminen Suomessa ja vapaaehtoisten lähettäminen Suomesta ulkomaille. KVT on osa kansainvälistä rauhanjärjestöä Service Civil International (SCI), jonka kumppanijärjestöjen projekteihin välitämme vapaaehtoisia. Suomen Rauhanliiton jäsenenä KVT tekee yhteistyötä myös muiden kotimaisten rauhanjärjestöjen kanssa.

Ekofarmilla kauniissa eteläisessä Virossa

Syksyllä 2022 istuin koneen ääreen ja yksinkertaisesti googletin sanat ”vapaaehtoistyö” ja ”ulkomailla”. Hakukone tarjosi lukuisten eri organisaatioiden sivuja, joista Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry, lyhyemmin KVT, tuntui sopivan minulle parhaiten.

Löysin oman suosikkini hyvin nopeasti, joten toukokuussa 2023 lähdin kahdeksi viikoksi etelä-Viron maaseudulle, ekofarmille. Kingu Marjad -farmi sijaitsee keskellä peltoja, 45 kilometrin päässä Tartosta. Taitoin matkan laivalla ja bussilla. Farmia pyörittää äiti ja poika, ja minun lisäkseni vapaaehtoistyöntekijöiksi tuli eteläkorealainen, japanilainen ja ranskalainen.

Kasvihuone, jossa voin ovi puun vierellä kevätmaisemassa.
Kuva puutarhasta talon ikkunasta otettuna.

Työ farmilla oli hirmu mukavaa, ja se oli hyvin pitkälti sitä, mitä leirikuvailussa oli luvattu. Parin viikon aikana me mm. maalasimme lankkuja, kitkimme raparperipuskia, korjasimme ankkojen kotia, istutimme perunaa ja papuja ja kaalia, rakensimme kasvihuoneen valmiiksi, istutimme piparminttua ja vaahteran taimia ja leikkasimme pensasaidan matalaksi. Farmiperhe oli todella sydämellinen ja vieraanvarainen. Saimme pestä pyykkiä heidän kotonaan, meille jokaiselle järjestettiin oma pistorasia sängyn viereen, ja mitä vain elintarviketta tai tavaraa keksimme pyytää, he hoitivat asian. Me vapaaehtoiset majoituimme omassa rakennuksessa, jossa oli makuuhuone, keittiö, olohuone sekä saunatila peseytymistä varten. Yllätyksenä tuli se, että me kaikki nukuimme samassa huoneessa, mutta nopeasti siihen tottui, eikä työpäivien jälkeen iltaisin tarvinnut kauaa odotella unta.

Kuvassa kottikärryt kasvihuoneessa

Elämä farmilla on todella rauhallista ja luonto on koko ajan läsnä. Kahden viikon aikana linnut lauloivat aamusta iltaan, tuomi puhkesi kukkaan, täysikuu loisti rypsipellon yllä ja öisin näkyi huiman paljon tähtiä (ainakin näin kaupunkilaisen mielestä). Saimme tehdä todella monipuolisesti ja vaihtelevasti eri työtehtäviä, ja iltapäivisin olimme likaisia ja hyvällä tavalla väsyneitä. Saunassa peseytyminen oli muutamalle vapaaehtoiselle todella eksoottinen kokemus. Työpäivät olivat noin kuuden tunnin mittaisia, ja saimme itse vaikuttaa siihen, halusimmeko joku päivä aloittaa työt vähän myöhemmin tai pitää pidemmän tauon. Aikataulujen sopiminen oli superjoustavaa.

Viikonloput meillä oli lomaa. Ensimmäisenä viikonloppuna saimme yllättäen myös perjantain vapaaksi, joten matkustimme kaikki neljä vapaaehtoista Latviaan, Riikaan. Koin, että opimme sen reissun aikana toisistamme paljon lisää, ja siksikin jälkimmäinen viikko farmilla oli vähän erilainen. Nyt sekä työt että työkaverit olivat jo tutumpia.

Keskiaikaisia rakennuksia kaupungin torilla
Korkea patsas, jonka edessä kukkia ja ihmisiä

Jos sinusta tuntuu, että tekisi mieli lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille, mutta jännittää kyllä pahuksen paljon, niin suosittelen kokeilemaan! Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että vapaaehtoistyöhön kerääntyy todella mukavia ihmisiä. Niin kliseistä kuin se onkin, kannattaa pyrkiä olemaan leirillä ennen kaikkea avoimin ja joustavin mielin. Paikka ei takuulla ole juuri sellainen, kuin ajattelit, ja jonkinlaisia epämiellyttäviäkin yllätyksiä tulee. Ihmiset ovat ihania, mutta myös kummallisissa jutuissa outoja ja hetkittäin rasittavia. Antoisinta leirielämä on silloin, kun pystyy uteliaisuuden ja huumorin kautta oppimaan ja ihmettelemään kaikkea uutta.

Peltomaisema keväällä, jossa vihreitä taimia. Taustalla vaalea iltataivas, jolla kuu.
Neljä ihmistä selin kuvanottajaan ympäristötaideteoksen edessä

Kuvat ja teksti: J. Lahdenmäki

Infotilaisuus ma 8.5. turvapaikanhakijoiden tai kotoutumisvaiheessa olevien maahanmuuttajien kanssa työskenteleville

Kesäisin tarjoamma kansainvälisillä Suomen vapaaehtoistyöleireillämme osallistumismahdollisuutta turvapaikanhakijoille ja muille hiljattain Suomeen tulleille maahanmuuttajille. Haluamme tukea heitä, joilla sosiaalisten verkostojen luominen Suomessa on vielä alkuvaiheessa, ja joille osallistuminen maksulliseen harrastustoimintaan on taloudellisesti tai muusta elämäntilanteesta johtuen haastavaa.

Järjestämme maanantaina 8.5. kello 13 eteenpäin erityisesti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien parissa työskenteleville infotilaisuuden, jossa kerromme tarkemmin kohderyhmien vapaaehtoistyömahdollisuuksista. Leiritoiminnan esittely kestää puolisentuntia, ja sen jälkeen on aikaa kysymyksille. Jos kiinnostuit, voit ilmoittautua Zoomissa järjestettävään tapahtumaan etukäteen tämän linkin kautta.

Leireillä eri taustoista tulevat vapaaehtoiset tekevät ryhmässä töitä yleishyödylliselle taholle, kuten kyläyhdistykselle, kansalaisjärjestölle tai luomutilalle. Leirit kestävät noin kymmenestä päivästä kahteen viikkoon, ja niitä järjestetään eri puolilla Suomea. Leireillä tehtävä työ ei vaadi erityistä ammattitaitoa, vaan niillä tärkeintä on yhdessä tekeminen ja eri kulttuurien välisen ymmärryksen kasvattaminen. Leirille osallistuminen antaa mahdollisuuden tutustua myös suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja ihmisiin.

Turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajataustaisilta osallistujilta ei peritä leirille osallistumisesta maksua, ja KVT korvaa heidän matkakulunsa leirille halvimman saatavilla olevan julkisen kulkuyhteyden mukaan. Leirille osallistumisen ikäraja on 18 vuotta, mutta myös alaikäiset voivat osallistua yhdessä huoltajansa kanssa.

Maanantain 8.5. info ja leiritoiminnan esittely kestää puolisentuntia, ja sen jälkeen on aikaa kysymyksille. Toivottavasti näemme infotilaisuudessa! Vinkkaathan tilaisuudesta myös saman kohderyhmän parissa työskenteleville kollegoille. Leirimme ovat hieno tilaisuus kerryttää uusia kokemuksia, ja pienenä järjestönä kaikki saamamme näkyvyys on avuksi, jotta viestiä saadaan eteenpäin. Vastaamme myös mielellämme sähköpostitse mahdollisiin kysymyksiin. Kysy myös muista esittelymahdollisuuksista esimerkiksi englanniksi.

Täältä löydät KVT:n tämän kesän leirit.

Lisätietoa KVT:stä, vapaaehtoistyöleireistä ja erityisesti tälle kohderyhmälle suunnatusta toiminnastamme löytyy myös täältä:

Infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ke 19.4. Rauhanasemalla ja zoomissa

Mikä KVT? Missä, miten ja milloin kansainvälistä vapaaehtoistyötä voi tehdä? Tervetuloa KVT:n infoiltaan kuulemaan lisää!

KVT järjestää 19.4. klo 18 hybriditapahtumana infoillan, jossa pääset tutustumaan kansainvälisen vapaaehtoistyön maailmaan. Vapaaehtoistyötä tehdään niin Suomessa kuin ulkomaillakin: Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Illan aikana kerromme erilaisista mahdollisuuksista osallistua vapaaehtoistyöhön esimerkiksi leirillä, pitkäaikaisvapaaehtoisena, tai leirinvetäjänä Suomessa. Lisäksi kuulet aikaisemmin vapaaehtoisena olleiden kokemuksia. Esittelyn jälkeen voit myös kysellä lisää sinua kiinnostavista mahdollisuuksista.

Voit osallistua tapahtumaan joko paikan päällä Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa (os. Veturitori 3) tai etäyhteydellä Zoomin kautta. Rauhanasemalla tilaisuus järjestetään salissa, jonne on mahdollista avata esteetön sisäänkäynti (ilmoitathan jos tarvitset esteettömän sisäänkäynnin). Lisätietoja Rauhanaseman salin esteettömyydestä löydät Rauhanliiton sivuilta.

Jos osallistut tapahtumaan Zoomissa, pyytäisimme täyttämään etukäteen tämän ilmoittautumislomakkeen. Saat ilmoittautumisen jälkeen sähköpostiisi vahvistusviestin, josta löydät linkin Zoom-tapahtumaan.

Suosittelemme myös ilmoittamaan etukäteen sähköpostitse osoitteeseen , jos olet tulossa paikan päälle; näin osaamme varautua oikealla määrällä kahvitarjoiluja!

Tervetuloa mukaan kehittämään KVT:n toimintaa nuoria huomioiden!

Tässä olisi tilaisuus tehdä vapaaehtoistyötä joko hetken ideoiden tai pitkäjänteisemmin nuorten hyväksi.

KVT:lla on takana pitkä historia kansalaisjärjestönä, ja vapaaehtoistyön ja vapaaehtoisten muutokset ovat osa sekä 75-vuotiasta historiaa että hyvin todennäköisesti myös seuraavaa 75 toimintavuotta.

Viimeisten kolmen pandemiavuoden vaikutukset vapaaehtoistyöhön sekä meneillään olevan ilmastokriisin vaikutukset meihin kaikkiin näkyvät muun muassa siinä, kuinka erityisesti nuoret etsivät nyt uusia tapoja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen. KVT:n tavoitteena tänä kuluvana vuonna on arvioida, mitä toimintamme tarjoaa nuorille ja kehittää keinojamme nuorten vapaaehtoisten tavoittamiseen ja mielekkäiden vapaaehtoistyömahdollisuuksien tarjoamiseen heille. Kaikki ovat tervetulleita ja omasta osallistumisestaan voi päättää suunnittelun edetessä. Jos haluat olla mukana tässä työssä tai sinulla on ajatuksia siitä, miten toivoisit KVT:n kehittyvän nuorten parissa toimivana järjestönä, otathan yhteyttä Hannaan ().

Kaksi leiriviikkoa Slovenian vuoristossa

Keväällä tuli sellainen olo, että olisi kiva käydä maailmalla tekemässä jotain uutta ja erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta vuotta aiemmin ja olin siitä asti tehnyt töitä lasten kerhojen parissa. Omassa kämpässä oli alkamassa putkiremontti ja myös työsuhde oli loppumassa juuri sopivasti, joten ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Nopealla googletuksella löysin vapaaehtoistöitä leireiltä, jotka kuulostivat just mulle sopivilta, sillä olen Suomessakin ollut töissä lastenleireillä. Olen ammatiltani yhteisöpedagogi, joten lasten ja nuorten ohjaaminen on tuttua. Slovenia kuulosti kohteelta mielenkiintoiselta ja turvallisena. Kirjoitin hakemuksen saman tien ja pian sainkin kutsun zoom-haastatteluun. Melko nopeasti sain kuulla päässeeni mukaan leirille, ja minua pyydettiin jäämään toisellekin leiriviikolle.

Vietin Sloveniassa kaksi viikkoa. Molemmat viikot kuluivat Kranjska Gorassa lastenleireillä. Leiriviikot olivat keskenään melko erilaisia ja suurin haaste olikin ehkä sopeutua toisen leirin käytäntöihin ensimmäisen leiriviikon jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ohjaajaporukkaan kuului neljän slovenialaisen ja minun lisäkseni yksi meksikolainen ohjaaja. Koko porukka tuli hyvin toimeen keskenään ja viikon loppuessa teimme jo yhteisiä matkustelu suunnitelmia tulevaisuudelle. Erilaiset taustat näkyivät esimerkiksi ihmetyksenä erilaisia ruokalajeja kohtaan sekä uintireissuilla läheiselle lammelle: vesi oli ehkä +15 asteista, joten meksikolainen ohjaaja viihtyi vedessä huomattavasti suomalaista huonommin.

Kuusi nuorta vuoristomaiseman edessä kädet ylhäällä iloisesti.
Ensimmäisen leiriviikon ohjaajat leirin päätteeksi

Sain työkaverilta kyydin lentokentältä leiripaikalle, ja myös toisen viikon päätteeksi takaisin lentokentälle. Ennen lasten saapumista majoituimme ja kävimme läpi tiloja ja suunnitelmia viikolle. Lapset majoittuivat kanssamme samoissa tiloissa, mutta erillisissä huoneissa. Jokaiselle ohjaajalle jaettiin omat ryhmät. Toimimme usein koko porukka yhdessä, mutta jokaisella meistä oli oma vastuu ryhmä, jonka hyvinvoinnista, oikeassa paikassa oikeaan aikaan olosta ja esimerkiksi nukkumaan käymisestä olimme vastuussa. Muualta tulleille ohjaajille annettiin vanhimmat ryhmät, jotta kielimuuri ei olisi ongelma. Oma ryhmäni oli innoissaan ulkomaalaisesta ohjaajasta, he halusivat kuulla paljon suomesta ja suomen kielestä.

Alppityylinen vihreä rakennus edestäpäin kuvattuna.
Leiripaikka Villa Sumica

Leiripäivät rytmittyivät ruokailujen ympärille. Aamuherätys ja aamupala, aamupäivän aktiviteetteja, lounas, lepotunti, lisää aktiviteetteja ja välipala, päivällinen ja iltaohjelma. Toisella viikolla otimme muutaman ohjaajan kesken tavaksi käydä kastautumassa leiripaikan ohi virtaavassa joessa ennen aamupalaa. Vesi tuli vuorilta, joten kastautuminen ainakin aiheutti varman heräämisen uuteen leiripäivään.

Useina aamupäivinä kävelimme läheiselle lammelle uimaan. Lounaan jälkeen oli lepotunti, jonka aikana kaksi ohjaajaa oli vastuussa ja muilla oli tauko. Tauolla sai tehdä mitä halusi, nukkua tai käydä vaikka kävelyllä. Lounaan jälkeisen lepohetken jälkeen meillä oli ensimmäisellä viikolla usein työpajoja, jossa jokainen ohjaaja veti yhdelle ryhmälle kerrallaan oman etukäteen suunnittelemansa työpajan. Työpajat olivat ainut hetki, jossa kielimuuri vähän jännitti. Jokainen ryhmä kiersi jokaisen ohjaajan ja nuorimpien ryhmissä ei ollut kuin yksi tai kaksi englantia kohtalaisesti osaavaa lasta. Huoli oli kuitenkin turha: lapset olivat innokkaita, elekielellä pärjäsi jo pitkälle ja pari paremmin englantia osaavaa tulkkasi muille. Tarvittaessa myös slovenialaiset ohjaajat olivat lähellä, mikäli tarvittiin tulkkausapua. Omassa pajassani tutustuttiin parkouriin.

Ihmisiä vaeltamassa vuoristomaisemassa.
Päivävaelluksella Kriniciin

Päiviin kuului myös englanninoppitunteja erityisesti nuoremmille ryhmille. Englantia toki opeteltiin koko ajan, sillä kaikki ohjeistukset annettiin englanniksi.

Iltaohjelman hitti ensimmäisellä viikolla oli Just Dance -peli, jota jaksettiin tanssia joka ilta monta tuntia. Toisella viikolla enemmän suosiota saivat leffaillat ja pöytäjalkapalloturnaukset. Iltaohjelman jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Kun huoneet hiljenivät, pidimme vielä palaverin päivän kulusta ja seuraavasta päivästä, minkä jälkeen toisinaan jäimme ohjaajien kesken viettämään iltaa ja toisinaan menimme suoraa nukkumaan.

Kirkkaan sininen järvi, jossa kuohuja jonkun juuri hypättyä järveen. Taustalla vuoria, edustalla laituri.
Lake Jasnalla päivää viettämässä

Molemmilta viikolta sain paljon uusia kokemuksia, oppeja ja muistoja. Varmuutta omaan pärjäämiseen ja tekemiseen. Päällimmäisenä mieleen jäivät leiriläisten mieletön into ja monet keskustelut esimerkiksi kotimaidemme eroista, vuoriston upeat maisemat ja Just Dancen suosikeiksi muodostuneet tanssit. Lisäksi uskoisin saaneeni ohjaajakavereista uusia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Molemmilla leiriviikoilla oma ryhmäni yritti kovasti opettaa minulle slovenialaisten ”ts”-äänteiden oikeaoppista ääntämistä, mutta se onnistui minulta yhtä hyvin kuin heiltä suomalaisten ”ä” ja ”ö” kirjainten ääntäminen.

Reissusta jäi todella hyvä fiilis ja kova halu matkustella ja kokea lisää. En ollut aiemmin matkustanut ulkomaille yksin, tämä oli helppo ja turvallinen tapa kokeilla, sillä majoitus ja ruokailut oli järjestetty. Töitä riitti, mutta paikallisten kanssa jutellessa pääsi tutustumaan maahan paremmin, kuin turistireissulla ollessaan. Leirin puitteissa pääsin myös näkemään Slovenian upeita maisemia ja nähtävyyksiä. Jos kaipaa uusia kokemuksia ja matkustaminen innostaa, niin kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan!

-Meri 🙂

My camp leader/ job shadower experience

As part of the Grassroots change -project, KVT Finland took part in a camp leader exchange with Zimbabwe. This exchange is part of the project’s work towards improving the quality of volunteer projects through capacity building, mentoring and sharing knowledge. Here are the greetings from Stella, our visiting campleader!

I attended a work camp between 12 august and 22 august, together with 8 volunteers from different countries. I was coordinating the camp with Kikka from KVT, Finland.

Being in such a diverse group gave me a lot of insight into different cultures. The group dynamic was great, it was so easy to get along and share each other’s experiences. 

Our work was mainly at the local water facility, and our duties included clearing  and cutting down trees, repairing and putting in a new fence, chopping up firewood, berry and mushroom picking, to mention just a few. The locals were very welcoming and it was a wonderful gesture having to interact together and getting to know their way of living and the importance of the work we were taking part in. This gave me a  sense of belonging and a feeling that our services were being appreciated. The host of the work camp was an amazing person, salute to you Mattie. He took us everywhere and took us in as family.

 The highlight of the camp for me was the food, experiencing the Finnish sauna, the free time activities,  the long days and the games especially the couch game, courtesy of Luka. I am so glad I got to participate in such a project. My expectations for the camp were getting experience as a leader and getting to know new people, I ended up getting more, new friends, new skills and a more flexible view.

Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.

Maata pitkin rauhaa rakentamaan – EPM-matka Belgiaan

Lokakuun alussa järjestettiin jälleen Service Civil Internationalin vuosittainen suunnittelu- ja arviointitapahtuma Exchange Platform Meeting. EPM kokoaa yhteen SCIn jäsenjärjestöt ja kumppanit ympäri maailmaan vaihtamaan kuulumisia ja ideoimaan vapaaehtoisvaihdon tulevaisuutta. KVTn edustajana matkustin EPMään tänä vuonna maitse, koska KVT haluaa entistä paremmin huomioida ilmastonmuutosta toiminnassaan. Maata pitkin matkaamisella halusimme lisätä ymmärrystämme ilmastoystävällisestä matkustamisesta ja pienentää hiilijalanjälkeämme.

Tänä vuonna EPM järjestettiin Belgiassa, joten oli selvää, että taival sinne ei taittuisi yhdessä eikä ehkä kahdessakaan päivässä. Haasteena olikin matkareitin ja kulkupelien valitseminen niin, että budjetti ei ylity, eikä reissu käy liian raskaaksi pääkopalle ja istumalihaksille. Onneksi suunnittelun tueksi on nykyisin verkkosivuja, joista voi hakea vaihtoehtoja eri kulkuvälineille ja reiteille. Päädyimme rahtilauttaan Helsingistä Lyypekin kyljessä sijaitsevaan Travemündeen ja siitä jatkoon bussilla Bremenin kautta Brysseliin.

Matkapäivän aamuna pieni paniikin perhonen räpytteli vatsassa, ja eväät hupenivat siksi uhkaavasti jo satamassa. Meitä ilman kulkuvälinettä matkustavia nousi lautalle lopulta kaikenkarvainen poppoo; minä, kaksi nelijalkaista matkustajaa ihmisineen sekä suomalainen pariskunta. Matkakumppaneista oli heti kättelyssä apua, sillä kun valittelin pahoinvointipelkoani, yksi heistä kaivoi repustaan pahoinvointipillerin.
Tasapainontasaajalle olikin käyttöä, koska ensimmäisenä yönä kelluva kehtoni kiikkui sen verran, että pilleri toimi ainakin henkisenä unileluna.

Puolentoista päivän merimatka osoittautui verkkaiseksi ja rauhankasvatukselliseksi kokemukseksi. Sekä mennen että tullen minulla oli hyttiseurana autolla liikkuvia naisia matkalla Pietarista Keski-Eurooppaan tai takaisin. Molemmat paljastuivat, kuten odotinkin, vieraanvaraisiksi ja lämpimiksi ihmisiksi. Toinen heistä toi minulle jopa ruokaa laivan buffetista havaittuaan, että en ollut ostanut ateriapakettia. Hyttikumppanin jättäminen ilman apetta ei tullut kuuloonkaan, vaikka vakuutin olevani hyvin evästetty. Suhtautumisessamme Venäjän säälimättömään hyökkäyssotaan Ukrainassa osin erosi, mutta saimme pidettyä yllä tasapainoa ajatustenvaihdon ja hyttirauhan välillä. Laivalla tulivat tutuksi myös poreallas sekä
pitkät yöunet.

Perillä Travemündessa matka hostelliin taittui myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sujuvasti. Vietin yön ihanassa vanhassa matkustajakodissa, joka halusi olla sveitsiläinen alppimaja, mutta sulki sisäänsä skootterikokoelman ja runsaan aamiaisen. Minulla oli aikaa myös tutustua Lyypekin vanhaankaupunkiin, museoihin ja kahviloihin.

Illalla koitti pelkäämäni kahdeksan tunnin bussivaellus Hollannin läpi Brysseliin. Jännitin yöbussia melkoisesti, sillä valvotun yön jälkeen minulta tuppaavat hukkumaan niin tavarat, suunnat kuin aikavyöhykkeetkin. Onneksi bussit kulkivat suhteellisen ajoissa ja olivat rauhallisia. Menomatkalla en tosin nukkunut yhtään ja paluumatkallakin vain pari säpsähtelevää tuntia. Euroopan vaurautta tihkuvaan pääkaupunkiin saavuin tyylikkäästi tukka rasvassa, mutta Brysselin upea arkkitehtuuri ja rennommat reunatienoot piristivät. Itse EPM sujui rattoisasti Belgian maaseudun maisemissa. Oli ilo tavata niin intohimoisesti vapaaehtois- ja rauhantyöhön suhtautuva joukko aktiiveja. Varpaatkin tulivat tallatuiksi kansantanssien tahdissa.

Paluumatka sujui jo puolisiksi rutiinilla, vaikka flunssa teki aamuyöisestä lautanodottelusta hitusen epämukavaa. Lempikaupunkini Bremen näytti suorastaan sadunomaiselta, kun sen katuja taapersi aamutuimaan. Oli kiehtovaa katsella, kun joenvarsipuistot ravistelivat aamu-usvaa rannoiltaan ja vanhankaupungin kojut venyttelivät verkkaisesti auki markiisejaan.

Kaiken kaikkiaan matkani oli onnistunut, jopa meditatiivinen. Maata pitkin ehtii haistaa, maistaa ja tutkia enemmän, niin elämänmenoa kuin aatoksiaan. Toisaalta väsymys, tavaroiden raahaaminen ja suihkun puute saivat ajoittain kaipaamaan lentokentän turruttavaa rutiinia. Aioin matkata maata pitkin toistekin, ainakin Itämeren ympärysmaihin.

Teksti ja kuvat: Virpi V.

Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.

75 vuotta kansainvälistä vapaaehtoistyötä – lue juhlalehti

KVT täytti viime vuonna 75 vuotta. Paria viimeisintä vuotta on varjostanut koronaviruspandemia, ja vuoden 2022 aikana maailmantilannetta heilautti entisestään epävarmempaan suuntaan helmikuusta alkanut Ukrainan sota. Vaikka pandemia pysäytti suurimman osan KVT:n ja monen muun järjestön kasvokkaisesta toiminnasta lähes kahden vuoden ajaksi, pystyimme sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja pitämään KVT:n toimintaa yllä sen asettamissa rajoissa – kotimaan leirejäkin järjestyi lopulta Suomessa asuvien vapaaehtoisten voimin kaksi kumpanakin “korona-kesänä”.

Tarve ruohonjuuritason vapaaehtoistyössä tapahtuville kohtaamisille ei myöskään ole tuolla välillä kadonnut, vaan on nykyisessä maailmantilanteessa kenties ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan.

Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet yhteen KVT:n vapaaehtoisten ja työntekijöiden kokemuksia vuosikymmenien varrelta sekä ajatuksia vapaaehtoistyön merkityksestä rauhan ja ymmärryksen edistäjänä. Lataa lehti täältä

KVT:n teemme me kaikki yhdessä.

Juhlavuositerveisin, KVT:n johtokunta 2022

Rauhanaseman joulumyyjäiset su 11.12.

Lämpimästi tervetuloa Rauhanaseman joulumyyjäisiin! ??

Maailmanparantajan joulumyyjäiset sunnuntaina 11.12. kello 11-17 Rauhanaseman salissa, Itä-Pasilassa aivan kauppakeskus Triplan naapurissa. Tule hakemaan maailmaa parantavat joululahjat helposti! Paikalla myös kahvila, jos kahvi- tai glögihammastasi kolottaa.

Myyjäisissä pöytää pitävät:

– Rauhanliitto – Fredsförbundet
– Sadankomitea
– Aseistakieltäytyjät
– Rauhanpuolustajat
– Kansainvälinen Vapaaehtoistyö
– PAND taitelijoiden rauhanjärjestö
– Luontoliiton Susi-ryhmä
– Kapua Malavi -ryhmä
– Psykologien Sosiaalinen Vastuu
– Naiset rauhan puolesta -ryhmä
– Spartacus-säätiö
– HTY:n naisosasto
– Saferglobe

Esteettömyystiedot:

Me Rauhanasemalla toivomme, että mahdollisimman moni pystyy nauttimaan tiloistamme. Talo on kuitenkin osittain suojeltu yli 100-vuotias hirsitalo kolmessa kerroksessa, joten esteettömyys on meille sen takia hieman haasteellista.

Saliin, jossa joulumyyjäiset pidetään, pääsee kulkuluiskaa pitkin talon Messukeskuksen puoleiselta sivulta. Luiskan kulma on kymmenen astetta.

Salin wc-kopeista yksi on suurempi ja sen ovet saa avattua leveämmäksi. Wc-istuimessa on tukikaiteet. Tästä kopista löytyy myös kokoontaitettava hoitopöytä.

Rauhanasemalla noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.

Tulethan paikalle vain terveenä.