Vapaaehtoistyökokemus Sambiassa

Olen Sini ja lähdin elokuun 2025 lopussa pitkäaikaisen haaveeni perässä kohti Livingstonen kaupunkia Sambiassa, jossa vietin kuukauden vapaaehtoistyössä Kansainvälisen vapaaehtoistyö ry:n (KVT) kautta. Vapaaehtoistyöpaikaksi valikoitui Sambian Livingstonessa toimiva, pienehkö ruohonjuuritason järjestö New Hope Waves, joka voimaannuttaa paikallisten haavoittuvien yhteisöjen lapsia sekä nuoria muun muassa koulutuksen kautta. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan tehdä vapaaehtoistyötä Sambiassa, koska aikoinani ensimmäinen reissuni Afrikan mantereelle suuntautui naapurimaa Malawiin ja se jätti sydämeeni palon palata takaisin lähes samoille seuduille. Vapaaehtoistyöreissu jännitti hieman etukäteen, mutta samaan aikaan minulla oli odottava fiilis tulevasta. Olin etukäteen suunnitellut reissua todella paljon ja se auttoi, viime hetken matkastressi ei päässyt yllättämään.

Kohti Afrikan mannerta

Saapuessani Livingstoneen minua oli vastassa lentokentällä järjestön johtaja vaimonsa kanssa ja lähdimme samantien vapaaehtoisten talolle, joka sijaitsee Livingstonen kaupungin keskustassa. Vapaaehtoisten talolla minua auttoi asettumaan taloksi kolme muuta vapaaehtoista Italiasta. Vapaaehtoisten talon puitteet olivat vaatimattomat, mutta kaikki tarpeellinen löytyi asumiseen. Ensimmäisen viikon aika asetuin taloksi, orientoiduin käytännön asioihin sekä pääsin tutustumaan muun muassa Malotan yhteisön kouluun, joka on yksi New Hope Waves- järjestön avustamista kouluista. Koululla pääsin auttamaan muita vapaaehtoisia ensimmäisen viikon aikana muun muassa terveystiedon sekä maantiedon oppituntien pitämisen kanssa.

Vapaaehtoisten talo Livingstonessa
Aamupalan valmistusta
Tie, jota pitkin aamuisin kuljettiin New Hope Waves järjestön toimistolle että Malotan yhteisökoululle
Malotan koulu, jossa kävin avustamassa opetuksessa muutamia kertoja
Muiden vapaaehtoisten suunnittelema terveystiedon tunti alakoululaisille

Ensimmäisen viikon aikana pidin myös palaverin järjestön johtajan kanssa liittyen työtehtäviini, koska koin, että opetusalan tehtävät eivät olleet ainoa asia mitä lähdin vapaaehtoistyökokemukseltani hakemaan. Kerroin kaikista tiedoista sekä taidoistani, joita minulla on järjestöalan tehtävien suhteen. Oli hienoa, että pääsin ensimmäisen viikon aikana tuomaan esiin kiinnostukseni ja osaamiseni, koska yhteistuumin päätimme, että pääsen avustamaan järjestön koordinaattoria kenttätyössä liittyen nuorten yrittäjien ryhmätapaamisten monitorointiin. New Hope Waves- järjestö tekee myös työtä nuorten yrittäjien, 15-20-vuotiaiden parissa Ngwenyan ja Namataman alueilla Livingstonessa. Osallistuin kolme kertaa viikossa yhteensä seitsemän eri nuorten yrittäjien ryhmätapaamisiin ja pääsin myös fasilitoimaan työpajoja nuorille, joka oli upea sekä opettavainen kokemus. Työpajat pidin englannin kielellä ja välillä paikallinen järjestökoordinaattori tulkkasi puhettani paikallisella nyanjan kielellä.Rohkaisin nuoria keskustelemaan sekä tuomaan ajatuksiaan esiin liittyen yritystoiminnan ympäristövaikutuksiin, rahan säästämiseen ja yrityksen markkinoinnin tarpeellisuuteen. Nuoret saivat myös itse tuoda esiin minulle aiheita, joista halusivat keskustella. Teimme myös useita pienimuotoisia ryhmätehtäviä sekä pääsimme jopa pelaamaan aiheisiin liittyviä pelejä. Yksi peleistä oli itse kehittämäni Alias-tyyppinen sanojen selityspeli, joka herätti nuorissa hilpeyttä ja toi paljon iloa sekä naurua. Nähdessäni vaikeista olosuhteista tulleiden nuorten hymyt, niin koin tehneeni jotain hyvää ja onnistuneeni tehtävässäni. Vapaaehtoistyötehtäviä oli riittämiin arkipäivisin ja välillä työpäivät kentällä venyivät pitkiksi. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin meille vapaaehtoisille jäi myös hyvin aikaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin, käydä ostoksilla sekä tehdä pieniä viikonloppureissuja Livingstonen lähikohteisiin.

Työpajan fasilitointia nuorten yrittäjien ryhmille, osa ryhmistä kokoontui heidän ryhmän mentorinsa kotipihalla
Nuorten yrittäjien ryhmiä oli yhteensä kahdeksan ja jokaisella ryhmällä oli erilaiset kokoontumispaikat, tässä chipego-niminen ryhmä kokoontui paikallisen seurakunnan tiloissa
Työpajojen suunnittelua liittyen esimerkiksi rahan säästämiseen, jota harjoiteltiin monopoly-rahan avulla
Nuorten yrittäjien ryhmät kasvattivat myös vihanneksia myyntiin paikalliselle torille

Kaiken kaikkiaan vapaaehtoistyökokemukseni New Hope Waves-järjestössä oli onnistunut ja sain sen mitä olin vapaaehtoistyökokemukseltani lähtenytkin hakemaan: kokemusta järjestöalan kenttätöistä, näkemystä vapaaehtoistyön konkretiasta, mielenkiintoista vuoropuhelua kulttuurien välillä sekä uusia verkostoja. Toki kokemukselle mahtui myös haasteita sekä asioita, jotka vaativat vakavampaa keskustelua; muun muassa vuorovaikutus toisten vapaaehtoisten kanssa ja erinäiset pienet haasteet vapaaehtoisten talon turvallisuuden suhteen. Hyvän yhteishengen ja keskusteluyhteyden avulla kaikesta kuitenkin selvittiin ja vapaaehtoisten kesken vallitsi loppupeleissä hyvä yhteishenki. Oli  myös upeaa huomata se, miten järjestö itsessään koki työpanokseni todella hyödylliseksi ja kertoivat, että aikovat jatkaa luomiani aktiviteetteja nuorten parissa kenttätyöpäivinä. Tämä tieto lämmitti mieltäni ja sai tuntemaan, että olen todella saanut pienillä teoilla aikaiseksi jotain merkityksellistä vaikka en sitä itse edes täysin ymmärtänyt.

Livingstonea ei turhaan paikallisten mukaan sanottu elefanttien kaupungiksi, nimittäin niitä oli lähes aina tienvarsilla
Pääsin myös syömään enemmän kuin tarpeeksi paikallista nshimaa eli maissipuuroa salaatin ja kanan kera
Vapaa-ajalla vapaaehtoistyöstä tuli nähtyä myös valkosarvikuonoja
Arkipäivät olivat työntäyteisiä ja välillä kuumuus väsytti, Livingstonessa lämpötilta kohosivat päiväsaikaan lähes 35 asteeseen

Vapaaehtoistyökokemukseni sai minut myös oivaltamaan, että emme ole yksin tässä maailmassa vaan aina on muita ihmisiä, jotka voivat osaltaan auttaa ja tukea sinua pääsemään eteenpäin, olitpa millaisissa olosuhteissa tahansa. Ymmärsin myös sen, että miten tärkeä merkitys kansainvälisellä dialogilla ja vuorovaikutuksella on ruohonjuuritason toimijoiden kanssa sekä miten pienetkin järjestöt osaltaan edistävät oikeudenmukaisempaa ja rauhanomaisempaa yhteiskuntaa tekojensa kautta. Tämä vapaaehtoistyökokemus KVT:n kautta oli mielestäni hyvin onnistunut ja en pois lue sitä ettenkö lähtisi tulevaisuudessa uudestaan vapaaehtoistyöhön samaan tai ihan eri kohteeseen. Suosittelen kaikille vähänkään asiaa epäröiville tarttumaan rohkeasti tuumasta toimeen ja lähtemään kokemaan, katsomaan sekä ennen kaikkea oppimaan vapaaehtoistyöstä maailmalle tai Suomessa 🙂

Viimeisinä vapaapäivinä kävin ihailemassa auringonlaskua Zambezi-joella risteilyn muodossa

Teksti ja kuvat: Sini

Leirinvetäjäksi vieläkin kansainvälisemmin?

Kiinnostaako leirinvetäjyys KVT:llä? Haku leirinvetäjille on nyt auki! Leirinvetäjänä saat työkokemusta ryhmänohjaajana, toimit rauhan ja kulttuurienvälisen ymmärryksen puolesta sekä näet Suomea! Tänä vuonna KVT:llä on mahdollisuus leirinvetäjyyteen vieläkin kansainvälisemmässä meiningissä!

KVT on mukana hankkeessa, jossa kehitetään leirinvetäjyyttä, vapaaehtoisten valmentamista ja mukana olevien järjestöjen materiaaleja ja käytänteitä kolmesta eri teemasta: climate justice, decolonization ja gender. Erityisenä painotuksena on vielä tarkastella materiaaleja ja toimintatapojamme ja arvioida niiden soveltuvuutta afrikkalaisessa kontekstissa.

Hankkeessa on mukana sisarjärjestöjämme Euroopasta ja Afrikasta ja sen puitteissa järjestetään leirinvetäjävalmennus 19.-26.6. Roomassa, erityisenä teema on ilmasto. KVT:llä on valmennukseen kolme paikkaa ja osallistujien matkakulut ja majoitus korvataan hankkeelta.

Mikäli sinua kiinnostaa leirinvetäjyys KVT:llä sekä Rooman valmennus ja lisäksi olisit valmis vetämään leirin Suomessa, ota yhteyttä Lauraan () ja Anniin ()! Etenkin jos olet jo toiminut meillä leirinvetäjänä aiemmin, tästä voisit saada vielä uutta näkökulmaa! Aiempi kokemus KVT:ssä toimimisesta on siis eduksi, mutta ei millään tavalla välttämätöntä.

Eikä tässä vielä kaikki! Saman hankkeen puitteissa KVT:lle on tulossa elokuussa leirinvetäjä Zimbabwesta. Etenkin jos olet ollut aiemmin jo KVT:llä leirinvetäjänä ja nyt olisit kiinnostunut kokemuksesta uudestaan zimbabwelaisen leirinvetäjäparin kanssa, ota meihin yhteyttä yllä oleviin osoitteisiin.

Tule mukaan mahdollistamaan vapaaehtoistyötä kaikille!

KVT on jo vuosia mahdollistanut Suomessa asuville turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille osallistumisen Suomen vapaaehtoistyöleireille. Leiritoiminnan tarkoitus on luoda vapaaehtoistyön kautta mahdollisuuksia erityisesti niille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta tutustua eri paikkakuntiin ja suomalaiseen kulttuuriin. Tarjoamalla paikkoja Suomen vapaaehtoistyöleireiltä haluamme tukea kotoutumista sekä tuoda erilaisia osallistujia mukaan vapaaehtoistyöhön. Tästä toimintamuodosta on niin hyviä kokemuksia, että laajennamme sitä myös nuoriin, joilla on muita vähäisempiä mahdollisuuksia kansainvälistymiseen.

KVT hakee tähän työhön nyt kiinnostuneita vapaaehtoisia! Osallistumismahdollisuuksia on kaksi, jotka osittain ovat päällekkäisiä.

1. KVT on mukana nyt huhtikuussa alkavassa kaksivuotisessa hankkeessa, jossa kontaktoidaan nuoria, joilla on vähemmän mahdollisuuksia kansainvälistymiseen tai joilla ei ole yhteiskunnassa samalla lailla ääntä ja keskustellaan heidän kanssaan ilmastokriisistä. Tarkoitus on voimaannuttaa näitä nuoria puhumaan ilmastokriisistä ja antaa heille työkaluja asian käsittelemiseen omissa yhteisöissään. Tarkoitus on kerätä ryhmä nuoria, joiden kanssa yhdessä lähdetään viikon mittaiseen koulutukseen Espanjaan ja siellä opittujen työtapojen avulla toteutetaan Suomessa nuorten itsensä ideoima tapahtuma.

Tähän hankkeeseen haetaan vapaaehtoisia tekemään hommia yhdessä järjestökoordinaattorimme Lauran kanssa. Hankkeessa on aloitustapaaminen Wienissä 27.-29.4. ja sinne haetaan yhtä vapaaehtoista, joka on kiinnostunut toimimaan hankkeen parissa. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Anniin () mahdollisimman pian, etenkin jos Wienin tapaaminen kiinnostaa!

2. Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden leiriosallistumisen mahdollistaa KVT:n yhdenvertaisuustyöryhmä. Työryhmässä mm. kontaktoidaan vastaanottokeskuksia, vastataan näiden vapaaehtoisten yhteydenottoihin ja hoidetaan vapaaehtoisosallistujien lähteminen leirille ihan käytännössä esimerkiksi matkalippuja hankkimalla. Jos kiinnostuit tästä työstä, ota yhteys Sophieen ().

Osa paikallista yhteisöä – vapaaehtoisena Keniassa

Kun vuosi vaihtui vuoden 2018 puolelle, kävelin tasan klo 00.00 Dohan lentokentällä kohti lentokonetta, joka vei minut Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Siellä minua odotti Julius, joka vei minut matatulla (kenialainen pikkubussi), bussilla, pikipikillä (moottoripyörätaksi), taas matatulla ja lopuksi autolla maaseudulle Kiman kylään. Siitä alkoi minun unohtumaton kolmen kuukauden aikani pienessä paikallisessa Kipepeo Community Empowerment Program -organisaatiossa vapaaehtoistyössä.

Teksti ja kuvat: H. Ilkanheimo

Tunnen pari ihmistä, jotka ovat olleet vapaaehtoistyössä eri Afrikan maissa ja halusin päästä itsekin kokemaan sen. Halusin päästä näkemään paikallisten elämää oikeasti, eikä vain turistina hotelleissa asuen ja ravintoloissa syöden. Minulla oli sopiva aika lähteä, kun opiskelin terveyskasvatusta Jyväskylän yliopistossa ja pääsin samalla suorittamaan harjoittelun opintojani varten. Löysin netistä Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n ja sain sieltä hyvin tietoa mahdollisuuksista ja nopeasti minulla olikin jo selvät sävelet lähdön suhteen. Kenia oli Afrikan maista hyvä valinta, sillä siellä on koulukielenä englanti.

Tärkein neuvo ennen lähtöäni oli, että älä odota mitään. Se auttoi esimerkiksi siinä, kun viikkoa ennen lähtöäni projekti, johon menin, vaihtui. Se oli itse asiassa hyvä asia, sillä minulla ei ollut aikaa muodostaa ennakko-odotuksia, vaan sain mennä täysin avoimin mielin. Paikan päällä minua odotti perhe, jonka luona asuin kolme kuukautta. Perheeseen kuului vanhemmat ja kaksi lasta, jotka opiskelivat sisäoppilaitoksessa ja siten olivat kotona vain satunnaisesti. Niin ja perheellä oli pihapiirissä koiria, mikä oli ihanaa. Minulla oli oma huone, missä sain halutessani viettää omaa aikaa.

Kipepeo on vapaaehtoistyöllä toimiva paikallisorganisaatio, jonka tarkoituksena on paikallisten nuorten voimaannuttaminen, työllisyyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Kipepeosta vastaa kolme paikallista miestä, Julius, Jethron ja Moses. Työskentelin heidän kauttaan heidän omassa koulussaan sekä paikallisessa pienessä sairaalassa HIV:n hoitoon erikoistuneessa yksikössä. Koulussa avustin opettajia etenkin matematiikan, englannin ja kuvaamataidon tunneilla ja pääsin itse osallistumaan swahilin kielen tunneille. Pienimmät oppilaat olivat parin vuoden ikäisiä, joten he puhuivat vain swahilia tai paikalliskieltä. Heidän kanssaan kommunikointi tapahtui elekielellä. Sairaalassa avustin työntekijöitä potilaiden punnitsemisessa, pituuden mittaamisessa sekä painoindeksin laskemisessa. Pääsin myös tutustumaan sairaalan muihin osastoihin. Oli kiinnostavaa päästä näkemään raskaana olevia tai äitejä pienten vauvojen kanssa menossa tarkastuksiin. Näin myös juuri tuntia aiemmin syntyneen pienen vauvan äitinsä sylissä synnytysosastolla.

Työskentely uudessa ympäristössä antoi ja haastoi paljon. Sain kokemuksia, joista on varmasti hyötyä työelämässä ja elämässä yleensä. Yllättävin tilanne oli, kun sairaalassa koulutus peruuntui ja minua pyydettiin viiden minuutin varoitusajalla pitämään koulutus sairaalan työntekijöille haluamastani aiheesta. Kerroin heille suomalaisista liikuntasuosituksista ja ohjasin heille liikuntaohjelman, jota voi ohjata ikääntyneille, joilla on haasteita kävelemisessä. Jälkikäteen ajateltuna se oli vähän hassu aihe, sillä kenialaisilla tulee niin paljon liikuntaa arkiliikuntana. Mutta mitä muutakaan olisin keksinyt niin lyhyessä ajassa? Pääsin tekemään töitä hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja oppimaan entistä paremmaksi ihmisten kohtaamisessa. Koulussa opetustyö haki aluksi muotoaan, sillä opettajat olettivat minun pitävän tunteja itsenäisesti, ennen kuin olin edes nähnyt paikallista koulumaailmaa. En ole opettaja, enkä ole koskaan ollut opettajana, joten tarvitsin aluksi heidän tukeaan ja esimerkkiään. Koulumaailma on muutenkin Keniassa erilainen Suomeen verrattuna. Opettaja on selkeä auktoriteetti luokassa ja häntä aina tervehditään seisten hänen saapuessaan luokkaan. Vähitellen opin koulun toimintaa ja lopussa saatoin pitää itse oppilaille joitain oppitunteja. Sairaalassa haasteita toi etenkin kielitaito. Suurin osa HIV-yksikön potilaista puhui vain paikalliskieltä ja swahilia, sillä monet sairastuneet eivät olleet käyneet kouluja. Osallistuin siten niihin töihin, mitä pystyin tekemään vain muutaman swahilin kielen lauseen avulla. Työpäivät olivat vaihtelevan pituisia. Usein työpäivä saattoi loppua jo puolenpäivän aikaan. Sen jälkeen saatoin mennä tutustumaan toisen yksikön toimintaan tai menin Kipepeon toimistolle.

Olin muutamaa viimeistä viikkoa lukuun ottamatta ainoa vapaaehtoinen, joten vietin sekä töissä että vapaa-ajalla kaiken aikani paikallisten kanssa. Siinä oli paljon positiivisia asioita ja tietenkin myös haasteita. Paikalliset ystäväni veivät minut paikkoihin, joihin en olisi ikinä muuten löytänyt. Pääsin vierailemaan usean ystäväni kotona. Sain juuri sitä, mitä olin matkaltani toivonut: pääsin tutustumaan paikallisten elämään ja olemaan osa sitä. Välillä kaipasin juttukaveria, joka olisi ymmärtänyt, mitä käyn läpi. Alussa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, joten päivät ja viikot kuluivat nopeasti ja hyvillä mielin. Puolen välin paikkeilla, kun alkuhuuma alkoi hiipua, minua ärsytti helposti ja olin todella väsynyt. Ärsytti, kun missään en saanut kävellä rauhassa, vaan kaikkialla minut huomioitiin. Ärsytti asua perheessä, kun olin asunut jo yli kymmenen vuotta poissa vanhempieni nurkista. Yhtäkkiä siinä olikin joku, joka oli kiinnostunut menemisistäni ja tekemisistäni. Olisin välillä halunnut mennä nukkumaan jo yhdeksän aikaan, mutta ruokailu saattoi olla vasta lähempänä kymmentä. Ärsytti, kun sai aina muutenkin odottaa. Kun Suomessa kaikki ovat paikalla viimeistään sovittuna aikana, Keniassa tunnin tai kahden odottaminen on ihan normaalia. Kipepeon miehet olivat onneksi tukenani ja minulla oli aina Suomessa läheiseni puhelinsoiton päässä. Vähitellen taas olo helpotti ja aloin tottumaan paikalliseen elämään.

Kenia maana ja siellä asuvat ihmiset veivät minun sydämeni. Saavuin sinne kuivan kauden aikaan ja oletin, että siellä olisi silloin oikeasti kuivaa. Matkalla lentokentältä Länsi-Keniaan katsoin bussin ikkunasta ihmetellen vihreitä teeplantaaseja ja puita. Näin myös ensimmäiset seeprat ja paviaanit. Olin aivan myyty. Myöhemmin pääsin ihastelemaan kenialaista luontoa muutenkin. Kuten kun näin auringon nousevan Kakamegan sademetsän takaa tai kun näin villieläimiä Maasai Marassa ja Nairobi National Parkissa. Oli ihmeellistä nähdä luonnossa asioita, joita oli aiemmin nähnyt vain kotisohvalta Avarassa luonnossa. Kenialaiset ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He olivat kiinnostuneita muualta tulleista. Aina, kun vastaantulijoita tervehti swahilin kielellä, sai iloisen, hymyilevän vastauksen. Monet halusivat jutella, kun näimme kadulla. Sain aina apua, kun sitä tarvitsin.

On kummallista, miten kolmessa kuukaudessa jostain paikasta voi tulla koti. Olen ollut aina varma, että tulen asumaan koko elämäni Suomessa, haluan omakotitalon ja perheen ja kahdeksasta neljään työn. Vapaaehtoistyö ja paikalliseen elämään kotiutuminen avasivat kuitenkin minulle täysin uusia mahdollisuuksia. Palattuani kyseenalaistin kaiken, mitä kohti olin elämässäni kulkenut. Yllätyin siitä, että voin rakentaa elämäni missä vain. Vaikka nyt minulla on Suomessa perhe ja omakotitalo, tiedän, että maailma on meille avoin. Suurin vapaaehtoistyön oppi minulle oli, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Olen aina tiennyt sen ajatuksen tasolla, mutta siellä näin sen konkreettisesti. Siellä sain itselleni ystäviä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä. Siellä sain itselleni kenialaisen perheen. He kutsuvat vuoden ikäistä tytärtäni heidän lapsenlapsekseen. Joku päivä he tulevat vielä tapaamaan toisensa.