Tervetuloa KVT:n Vapaaehtoispäiville la 1.10.!

Tule kokemaan vapaaehtoistyön tunnelmaa ja tutustumaan muihin Suomessa ja maailmalla vapaaehtoistyössä olleisiin! Vapaaehtoispäivät on tarkoitettu kaikille KVT:n toiminnassa mukana olleille ja kaikille uusille KVT:n toiminnasta kiinnostuneille vapaaehtoisille. Vapaaehtoispäivät järjestetään Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa (Veturitori 3).

OHJELMA: Vapaaehtoispäivät alkavat lauantaina 1.10. klo 12:00 ja kestävät noin klo 17:30 asti. Klo 12–15 on varattu KVT:n kautta vapaaehtoistyötä tehneille ja leirinjärjestäjille. Jaetaan kokemuksia ja pidetään palautetyöpajat. Klo 15 alkaen on avoimien ovien aika ja aivan kaikki KVT:n toiminnassa olleet sekä toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Kuulet KVT:n toiminnasta, tutustut muihin kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneisiin ja pääset tutustumaan käynnissä olevaan Green Diversity? -hankkeeseen, joissa käsitellään ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Päivän päätteeksi on mahdollista jäädä viettämään saunailtaa Rauhanasemalla. KVT tarjoaa klo 12 tuleville lounaan.

ILMOITTAUTUMINEN: Pyydämme kaikkia, myös avointen ovien osuuteen tulevia, ilmoittautumaan etukäteen tarjoilun ja ohjelman suunnittelua varten. Ilmoittautuminen on auki ke 28.9. asti. Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä: https://forms.gle/VtuYz2qYCNQqvdNq9 

Lämpimästi tervetuloa!

KVT:n johtokunta


Rauhanaseman avoimet ovet keskiviikkona 21.9.

Haluaisitko tietää, miten tehdään rauhantyötä 2020-luvun Suomessa? Tervetuloa Rauhanaseman avoimien ovien päivään kansainvälisenä rauhanpäivänä keskiviikkona 21.9. klo 15.30-20.30!

YK:n rauhanpäivän kunniaksi rauhanjärjestöt kutsuvat sinut ja tuttavasi tutustumaan rauhantyöhön perinteikkäällä Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa. (Veturitori 3, 00520 Helsinki) Tapahtuma järjestetään alakerran salissa sekä kellarikerroksen pajalla.

Avoimien ovien (alustava) ohjelma

Klo 15.30-17.00

Rauhanaseman salissa talossa toimivat rauhanjärjestöt esittelevät toimintaansa. Poikkea moikkaamassa tai keskustelemassa talon väen kanssa!

Klo 16.30-17.30

TYÖPAJA RAUHANRATKAISUJEN WIKI: Mitä meistä jokainen voi tehdä kestävän rauhan rakentamiseksi Euroopassa? Työpajassa tutustutaan ratkaisujen-wiki:n rakentamiseen ja pohditaan miten voimme tukea venäläisiä aseistakieltäytyjiä ja pienentää Venäjän hallinnon energian myynnistä saamia tuloja säästämällä energiaa. Työpajan vetävät filosofi Lassi Raunio ja venäläinen aseistakieltäytyjä Alexander Belik. Työpaja pidetään englanniksi.

Rauhanjärjestö Sadankomitean järjestämä työpaja on rahoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta ja on osa YK-nuorten organisoimaa nuorten rauhanviikon tapahtumasarjaa.

Klo 18.00-20.30

Tarjoilua ja rentoa seurustelua Rauhanaseman salissa.

Tervetuloa juhlistamaan rauhanpäivää kanssamme! Tulethan paikalle vain terveenä. Noudatamme turvallisemman tilan periaatteita. Rauhanasema ei valitettavasti ole täysin esteetön.

KaVan infoillat kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä 6.9. (Helsinki) ja 8.9. (Zoom)

Kiinnostaako vapaaehtoistyö Euroopassa tai kauempana? Tervetuloa Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkosto KaVan infoiltoihin! Tilaisuuksissa saat tietoa vaihtoehdoista lähteä vapaaehtoistyöhön maailmalle KaVan jäsenten kautta ja kuulet vapaaehtoisten kokemuksista.

– ti 6.9.2022 klo 18-20 Helsinki
Tilaisuus järjestetään keskustakirjasto Oodin Maijansalissa, johon on esteetön pääsy. Tapahtuma ei vaadi ilmoittautumista, voit tulla mukaan koska vain.

– to 8.9.2022 klo 18-20 Zoom
Ilmoittaudu mukaan: https://zoom.us/meeting/register/tJIldO2orT8oGdeqb1wRinCUWicr3jkvr32I
Ilmoittauduttuasi saat automaattisesti linkin Zoom-tapaamiseen. Zoomin saavutettavuustiedot löytyvät osoitteesta zoom.us/accessibility.

Infotilaisuudet ovat kaikille avoimia ja ne pidetään ainakin pääosin suomeksi. Osallistujat sitoutuvat osaltaan rakentamaan ilmapiiriä, jossa kaikkia kunnioitetaan.

Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkostoon kuuluvat Allianssin nuorisovaihto, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) ja Maailmanvaihto ry – ICYE Finland.
KaVa edistää laadukasta ja vastuullista vapaaehtoistyötä.
– Verkoston jäsenet lähettävät vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomaille paikallisiin ruohonjuuritason hankkeisiin ja vastaanottavat vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen.
– Vapaaehtoistyöjaksot kestävät muutamista viikoista vuoteen.
– Vapaaehtoistyölle on mietitty tavoite ja tarkoitus eikä toiminnalla tavoitella taloudellista hyötyä.
– Vapaaehtoistyön tavoitteena on kulttuurienvälinen oppiminen ja globaalin vastuun sekä aktiivisen kansalaisuuden vahvistaminen.
– Suomessa mukaan voi tulla kotikansainvälistymään verkoston vapaaehtoistoimintaan.

Tervetuloa!

Kesäpiknik ke 24.8. klo 17-20 Helsingissä

Tule käynnistämään KVT:n 75-vuotisjuhlinnan syyskautta yhteisellä piknikillä! Piknikillä voit tavata sekä johtokunnan aktiiveja että muita vapaaehtoisia, tai voit tuoda kaverin myös tutustumaan meihin.

Paikka: Rauhanasema (Veturitori 3) Pasilan juna-aseman vieressä Helsingissä

Piknik järjestetään kansainvälisenä nyyttärinä, mutta tarjoamme kahvia, teetä ja pientä makeaa. Tuo nyyttäreihin mitä haluat, tai poikkea vain kahville! Voit tuoda mukanasi myös soittimen, pelin tai vaikka lämpimiä muistoja vapaaehtoisprojektistasi. Luvassa rentoa ja hauskaa yhdessäoloa!

Lähde kansainväliselle vapaaehtoistyöleirille!

Haluatko saada kansainvälistä työkokemusta ja toimia rauhan
sekä kulttuurienvälisen ymmärryksen puolesta?

Tule KVT:n leirille 9.8. – 18.8.2022 Keiteleelle!

Tällä leirillä pääset osaksi kansainvälistä vapaaehtoisporukkaa, joka tulee edistämään kunnan ja sen yhteisöjen rakennusten ylläpitoa. Luvassa on myös osallistumista paikallisiin tapahtumiin. Lisäksi leiriläisillä on mahdollisuus luoda omia luovia projekteja leirin aikana – mukaan voit ottaa esimerkiksi itsellesi tuttuja soittimia. Majoitus on kauniiden järvimaisemien läheisyydessä, Keitele-talolla. Leirille osallistuminen Suomesta on nyt alennettu hintaan 60 euroa (norm. 100 euroa). Lisäksi osallistujan tulee maksaa KVT:n jäsenyysmaksu 10 tai 20 euroa ja omat matkansa – ruoka ja majoitus ovat osallistujalle ilmaisia.

Lue lisää leiristä täältä

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: Mukavaa elokuista tekemistä luvassa!

Tutustu kansainvälisiin vapaaehtoistyöprojekteihin verkossa – International Volunteer Fair 9.5.

Kattojärjestömme Service Civil International (SCI) tarjoaa kaikille kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille mahdollisuuden tavata ja tutustua erilaisiin vapaaehtoistyöprojekteihin, joita verkostossamme on tarjolla.

Tapahtuma järjestetään maanantaina 9.5. Gathertown-alustalla. Lataa tästä kutsu tapahtumaan ja yksinkertaiset ohjeet Gathertownin käyttöön. Tapahtumatila on verkossa auki koko vuorokauden, mutta klo 10-11 sekä 17-18 on järjestäjien ja osallistuvien järjestöjen puolesta varauduttu olemaan paikalla ja kertomassa erilaisista kansainvälisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Voit siis tutustua eri kumppanijärjestöjen infopisteisiin koko päivän ja vaihtaa kuulumisia muiden paikalle sattuvien vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden kanssa, mutta koko vuorokautta ei välttämättä ole järjestöjen edustajia paikalla.

Tervetuloa mukaan!

Avoimet ovet KVT:llä to 2.6.

Tule tutustumaan meihin ja kansainvälisen vapaaehtoistyön maailmaan! Kysy mieltäsi askarruttavia asioita, vaihda kuulumisia meidän ja muiden kanssa tai piipahda pikaisesti tervehtimään.

Olisipa ihanaa nähdä uusia ja vanhoja vapaaehtoisia nyt kun maailma alkaa jälleen avautua! KVT aloittaa pitkän tauon jälkeen avoimet ovet toimistolla torstaina 2.6. klo 16-18. Tule paikalle sellaisena kuin olet: tarjolla on kahvia ja teetä sekä sympatiaa ja hyviä tarinoita.

Tervetuloa tutustumaan toimintaamme tarkemmin ja kuulemaan vapaaehtoistarinoita, mikäli olet meille uusi tuttavuus tai verestämään muistojasi, mikäli olet jo joskus ollut toiminnassamme mukana. Paikalle voi saapua joustavasti koko avoimien ovien ajan. Osoite siis vanha tuttu Rauhanasema Pasilassa, Veturitori 3. Summeri Pasilan aseman puoleisessa päädyssä, sen jälkeen portaat ylös. Nähdään!

Leirielämää Vorobyevkassa Venäjällä

Aloitin toimintani KVT:ssä nuorena opiskelijana. Vuosien ajan osallistuin säännöllisen epäsäännöllisesti Turun paikallisryhmän toimintaan, mutten koskaan osallistunut työleireille tai ollut muutenkaan ulkomailla KVT:n kautta. Ajatus leirille osallistumisesta jäi kuitenkin kytemään, ja viime kesänä aika oli viimein kypsä sen toteuttamiseen. 

Teksti: M. Tolvanen. Kuvat: S. Egorov.

Ennen leirille lähtöä minun oli luonnollisesti löydettävä sopiva projekti. Etsin erityisesti leirejä, joilla voisin toimia taiteen, kulttuurin tai kansanperinteen parissa. Aluksi suuntasin katseeni Etelä-Eurooppaan; Espanjasta, Italiasta ja Kreikasta ei kuitenkaan tuntunut löytyvän sopivia leirejä, joten laajensin hakualuettani. Yllätyksekseni mielenkiintoisimmat leirit löytyivät Venäjältä. Innostuin erityisesti leiristä, jolla vapaaehtoiset avustaisivat kansanperinnefestivaalin järjestämisessä pienessä Vorobyevkan kylässä Etelä-Venäjällä. En googlaamisesta huolimatta löytänyt kylää Venäjän kartalta, mutta tämä ei haitannut, sillä tapaisin KVT:n paikallisen yhteistyöjärjestön vapaaehtoiskoordinaattorin Voronežin kaupungissa, josta suuntaisimme yhdessä Vorobyevkaan. 

Leiriläisiä Venäjällä

Kun hain leirille, sen kuvauksessa luki, että kyseessä olisi kansainvälinen vapaaehtoisleiri, jonka kielet olisivat englanti ja venäjä. Leirin lähestyessä sain kuitenkin tiedon, että kaikkien muiden ulkomaisten vapaaehtoisten osallistuminen oli eri syistä peruuntunut. Pohdin hetken aikaa, lähtisinkö minulle vaihtoehdoksi tarjotulle toiselle leirille, mutta alun perin valitsemani leiri vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin pitäytyä valinnassani.

Heinäkuun puolivälissä lähdin matkaan. Muutaman Moskovassa vietetyn päivän jälkeen matkasin junalla 500 kilometriä etelään Voronežiin. Siellä tapasin vapaaehtoiskoordinaattori Milanan ja leirin muut osanottajat. Pakkauduimme paikallisliikenteen minibusseihin ja aloitimme pitkän ja hikisen matkan kohti määränpäätämme.

Heinäntekoa

Päivä oli jo hämärtynyt myöhäisillaksi, kun saavuimme perille. Emme kuitenkaan menneet suoraan nukkumaan: meitä olivat vastassa festivaalin puuhamies Vasily ja naapurikylän paikallispoliitikko, jotka ohjasivat meidät pimeässä niityn poikki jälkimmäisen miehen omistamalle kalastusmajalle, jonne oli katettu rapuillallinen. Miehet patistivat meitä syömään, pitivät puheita – joista en venäjää osaamattomana ymmärtänyt mitään – ja kohottelivat maljoja. Jokaisen puheen jälkeen otettiin vodkaryyppy. Yöllä kävelimme uuteen majapaikkaamme ehkä hiukkasen horjuen. Seikkailu oli alkanut. 

Seuraavina päivinä jouduimme heti tositoimiin. Minä, Milana ja muutama muu saimme ensimmäiseksi tehtäväksemme festivaalialueen haravoinnin. Osa vapaaehtoisista levitti hiekkaa festivaalialueen rantaan, ja yksi leiriläinen oli keittiövuorossa. Työpäivät olivat pitkiä: aloitimme työt yhdeksän-kymmenen maissa aamiaisen jälkeen, söimme lounasta kahdelta ja lopetimme työt seitsemältä illalla. Olinkin ensimmäisten, fyysisesti raskaiden haravointipäivien jälkeen hieman huolissani siitä, kuinka väsynyt olisin leirin päätteeksi. 

Penkkejä

Ihmisiä haravoimassa

Perinnefestareiden järjestämispaikka oli Lomy Park, joka koostui “vanhan ajan maatilasta” härkineen, lehmineen, vuohineen ja hanhineen, suuresta päärakennuksesta ja pienen järven ympärille rakennetuista festivaalialueesta, rakennuksista ja installaatioista. Vieressä olevaan metsään oli myös rakennettu viehättävä polku riippusiltoineen, puuveistoksineen ja mehiläistarhoineen. Majoituimme päärakennuksen hostellissa; huoneinamme olivat vanhat junan makuuvaunut, jotka muodostivat osan päärakennuksesta. Meitä majoittui 2-3 joka hytissä. Hostellisiivessä asui vapaaehtoisten lisäksi festareiden ajaksi palkattuja paikallisia kausityöntekijöitä, joten tunnelma oli tiivis. Tämä ei haitannut muuten kuin öisin, kun vapaaehtoiset ja muu työporukka palasivat hytteihinsä erilaisista illanistujaisista – vaunujen äänieristys oli nimittäin puutteellinen, ellei olematon. Nukkumista vaikeutti myös se, että junapedeissä oli vain nimelliset pehmusteet. Oman mausteensa hostellielämään toivat lukuisat kovakuoriaiset, joita seikkaili lattioilla ja päätyi välillä peteihinkin. Pienistä puutteista huolimatta junahostelli oli kodikas majapaikka, josta lähteminen tuntui kahden viikon mentyä vähän haikealtakin. 

Ihmisiä junanvaunussa

Leirin edetessä työtehtäväni monipuolistuivat ja kevenivät. Haravoinnin jälkeen pääsin maalaamaan festarilavana toimivan laiturin kaiteita ja siistimään nuotiopaikkaa. Yhtenä päivänä olin silitysvuorossa, ja vähän ennen festivaalin alkua pääsin valmistelemaan esiintyjien makuuhyttejä (he nukkuivat myös junahostellissa, mutta eri “vaunussa” kuin me työntekijät). Suurimman osan ajasta rakensimme olkikattoja Voronežissa syyskesällä pidetyille perinnepäiville. Se oli rentoa, mutta yksitoikkoista hommaa: istuimme heinä- ja olkikasoissa auringossa ja järjestimme kattomateriaalia samansuuntaisiin nippuihin. Olin myös pari kertaa keittiövuorossa, mutta keittiötyö osoittautui hieman hankalaksi, sillä minulla ei ollut yhteistä kieltä keittiöhenkilökunnan kanssa. Lisäksi leiritoverini eivät aina ymmärtäneet ruuanlaiton kulttuurisidonnaisuutta – esimerkiksi se, mitä “salaatti” tarkoittaa tai minkä kokoisia ovat pienet tomaatinpalat, nimittäin vaihtelee kulttuureittain.

Ihmisiä saunan edessäTapasin kaikki viisi muuta leiriläistä Voronežiin saavuttuani. Pieni jännitys siitä, millaisia ihmisiä muut leirille osallistujat olisivat, hävisi nopeasti, sillä porukka osoittautui ystävälliseksi ja huomaavaiseksi. Kaikki eivät tosin osanneet englantia juuri ollenkaan, ja englantia puhuvienkin kielitaidon taso oli varsin vaihteleva. Rupattelu muiden leiriläisten kanssa ei aina käynytkään aivan helposti, vaan sanomisiaan joutui selventämään ja avaamaan jatkuvasti. Vielä vaikeampaa oli kommunikoida Lomy Parkin työntekijöiden ja festivaalin järjestäjien kanssa, sillä he puhuivat käytännössä vain venäjää. Paikalliset olivat kuitenkin hämmentävänkin vieraanvaraisia ja kiinnostuneita suomalaisvieraasta. Jos satuin päärakennuksen patiolle oikeaan aikaan illasta, minut istutettiin aina pöytään vodkasnapsin ääreen muiden kanssa. Ihmiset myös yrittivät keskustella kanssani venäjäksi – myöhemmin kävi ilmi, että useampi henkilö oli kertonut Milanalle minun osaavan venäjää, joten ilmeisesti näytin ymmärtävän, mitä minulle puhuttiin. 

Meistä leiriläisistä ja muutamasta festivaalityöntekijästä muodostui nopeasti tiivis porukka, joka työskenteli ja vietti lähes kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Tähän vaikutti varmasti sekin, että Lomy Park oli kaukana kaikesta – lähimpään kyläkauppaankin oli kilometrien matka. Toisaalta ulkopuolisten aktiviteettien puute loi leirille yhteisöllisen tunnelman. Päivät olivat helteisiä, joten lounastauolla menimme usein uimaan järvelle; iltaisin taas istuskelimme hostellilla, järven rantaan ankkuroidulla kelluvalla lauttamökillä tai Lomy Parkissa aiemmin asuneen taiteilijan rakentamassa “maanalaisessa talossa” (joka tosiaan oli puolittain maan alla). Vaikka saatoin harvoin osallistua keskusteluun, minut otettiin aina mukaan yhteisiin puuhiin ja illanviettoihin suorastaan koskettavalla tavalla. Leirin päättyessä mietinkin, etten ollut koskaan kokenut vastaavaa ryhmähenkeä ja solidaarisuutta. 

Ihmisiä laiturilla

Ulkoisten aktiviteettien puuttuessa me leiriläiset järjestimme itse itsellemme tekemistä. Yleensä pelasimme tai juttelimme makuuhyteissämme; kerran hiivimme yöksi keskuksen pihapiirissä olleeseen vanhaan auringonkukkaöljytehtaaseen, ja toisen kerran olimme porukalla yökylässä Lomyssä työskentelevän nuoren puusepän kotona, vanhassa talossa, jota hän oli remontoinut. Toisinaan lähdimme soutelemaan järvelle kiikkerällä pienellä ruuhella, ja joskus poimimme hedelmiä festivaalialueen rajalla kasvavista villeistä aprikoosipuista. Yksi niistä asioista, jotka yllättivät minut Lomyssä, oli se, miten pienet asiat voivat tuottaa suuria elämyksiä. Minusta oli hauskaa ja jännittävää matkustaa kuorma-auton lavalla, pomppia lavalla heinäkasassa, ylittää huojuva riippusilta tai kivuta heinävarastoon loikoilemaan. En voinut olla vertaamatta venäläistä rämäpäistä hauskanpitoa suomalaiseen elämänmenoon, joka yleensä on turvallista ja ennalta-arvattavaa.

Vaikka leirillämme oli lämmin ja yhteisöllinen tunnelma, en voinut välttyä erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteilta. Leirin lähestyessä loppuaan oma mykkyyteni ja se, kuinka vähän ymmärsin ympärilläni käydyistä keskusteluista, alkoi tuntua aina vain oudommalta ja rajoittavammalta. Kielitaidon puutteeni hankaloitti myös kulttuurin ymmärtämistä. Paitsi leiriporukan keskusteluista, olin syrjässä myös keskuksen työntekijöiden jutuista. Tästä syystä se, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, jäi minulle usein hämärän peittoon. Yhteisen kielen puuttuessa en voinut myöskään kysyä keneltäkään mieltäni askarruttavista kulttuurikysymyksistä. 

Ihmisiä pellolla

Ihmisiä pellolla

Vaikka en täysin hahmottanutkaan venäläisen kulttuurin erityispiirteitä, huomasin, että eroja oli paljon. En juuri aiemmin ollut ollut tekemisissä venäläisen kulttuurin kanssa ja hämmästyin siitä, kuinka paljon se poikkesi suomalaisesta. Ihmiset vaikuttivat juroilta, mutta saattoivat hetken päästä yltyä vilkkaiksi. Yhdessäolo oli porukkaan tutustuttuani huomattavasti välittömämpää kuin Suomessa, eivätkä ihmiset vaikuttaneet tarvitsevan ympärilleen samanlaista omaa tilaa. Olin liikuttunut leirikavereideni yhteisöllisyydestä ja kaiken jakamisesta, joka todella poikkesi suomalaisesta individualistisesta tyylistä. 

Jotkut suurimmista kulttuurieroista, jotka havaitsin, liittyivät sukupuolirooleihin. Miespuoliset leirikaverini kohtelivat minua aivan toisenlaisella huomaavaisuudella kuin suomalaismiehet – sain apua aina tarvitessani ja myös silloin, kun en sitä tarvinnut, eikä minun tarvinnut kantaa itse edes puolen litran vesipulloa. Monet paikalliset miehet olivat myös aika machoja – ensimmäisinä päivinä minua hämmensi ja huvittikin paidattomien, päivettyneiden, lihaksikkaiden miesten määrä joka puolella. 

Festarit

Puolentoista viikon valmistelujen jälkeen koitti viimein itse festivaalin aika. Me vapaaehtoiset saimme festaripäivän vapaaksi, mutta menin leirinvetäjämme (jonka kanssa minusta oli tullut hyvä kaveri) avuksi tekemään järjestelyjä ohjelmaa varten. Yhden osan festivaalista muodosti moniosainen “kuvaelma”, johon sisältyi muun muassa miehen ja hevosen uinti järven poikki festarialueen rantaan, perinteisiin asuihin pukeutuneen ihmisjoukon kierros festarialueen ympäri härkien kanssa ja nuoren miehen ja naisen romanttinen soutelu järvellä. Lisäksi aiemmin mainittu kelluva lauttamökki tuotiin festarialueen rantaan ja sen ikkunasta vapautettiin järvelle hanhia ja ankkoja tietyssä vaiheessa iltaa. 

Naisia kansallispuvuissa

Ihmisiä perinneasuissa

Minä ja Seva hoidimme viimeksi mainittua tehtävää. Kuljetimme räpiköivät linnut verkkopusseissa lauttamökille, jossa niille oli tehty tuoleista oma karsina. Sitten seilasimme mökkilautalla festivaalialueen lähelle saunarantaan. Ja sitten odotimme. Ja odotimme. Festivaalialue oli minusta äärimmäisen kiehtova myyntikojuineen, kansallispukuisine ihmisineen ja kansanmusiikkiyhtyeineen, mutta en juuri ehtinyt tutkia sitä, sillä meidän piti odottaa saunarannassa hetkeä, jolloin lähtisimme toteuttamaan tehtäväämme. Tunnin-parin odotuksen jälkeen purjehdimme kelluvan lavan taakse. Sitten odotimme taas. Kun linnut oli määrä vapauttaa, minä sain kuvaajan toimen, mikä osoittautuikin ainoaksi minulle sopivaksi tehtäväksi – en nimittäin mitenkään olisi uskaltanut koskea isoihin, vastusteleviin lintuihin. Emme kuitenkaan edelleenkään päässeet vapaiksi; koska mökkimme oli lavan takana, koko yleisö olisi nähnyt poistumisemme, jos olisimme lähteneet lautalta. 

Ohjelma päättyi viimein kymmeneltä illalla, ja puikahdimme ulos mökistä. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä tutustua festareihin: myyjät ja esiintyjät olivat pakkaamassa tavaroitaan. Vasta tässä vaiheessa minulle selvisi, että Lomy Parkin festivaali olikin vain yksipäiväinen ja toinen konserttipäivä olisi Vorobyevkan keskustassa. Pääsin onneksi seuraavana päivänä Vorobyevkaan, joten näin lopulta konsertitkin muutenkin kuin mökin pienestä ikkunasta kurkkien. 

Viimeiset leiripäivät siivosimme festarialuetta, rakensimme olkikattoja ja otimme rennosti. Olimme jo melko uupuneita – meillä ei ollut ollut yhtään kokonaista vapaapäivää leirin aikana – joten työmoraalimme ei ollut paras mahdollinen. Viimeisinä leiripäivinä sain myös vihdoin tietää, missä olimme. Kaverini näytti minulle Vorobyevkan sijainnin kartalla, ja osoittautui, että se sijaitsi Etelä-Venäjällä lähellä Ukrainan rajaa.

Vanhat kyläkeinut

Lopulta koitti lähdön aika. Oli vaikea jättää kaunis leiripaikkamme mielikuvituksellisine rakennuksineen ja omaperäisine ihmisineen, mutta vaihtoehtoa ei ollut. Me leiriläiset pakkauduimme taas kuumaan minibussiin ja matkasimme Voronežiin, jossa vietimme vielä päivän yhdessä Milanan seurassa. Seuraavana päivänä jätin jäähyväiset leirikavereillenikin ja aloitin paluumatkan kotiin. 

Vaikka en viettänyt Venäjällä pitkää aikaa, minun oli kotona kauan vaikea sopeutua Suomeen paluuseen. En ymmärtänyt tai hyväksynyt läheskään kaikkea leirillä näkemääni, mutta Venäjä ja venäläiset jäivät pysyvästi sydämeeni. Olenkin matkani jälkeen kiinnostunut venäläisestä kulttuurista ja kirjallisuudesta ja suunnitellut venäjän opiskelua. Aika näyttää, miten suunnitelmieni käy. Olen kuitenkin varma, että tulen palaamaan Venäjälle jo sinne jääneiden uusien ystävieni vuoksi. 

Ryhmäkuva

Kipepeo – volunteer-based organisation in Kenya!

We visited Kipepeo, our new partner organisation located in Western Kenya. She was as a volunteer there for three months during the beginning of the year 2018. Heidi had a talk with the Director Julius Kuya, so that you can get to know Kipepeo too. Here you go!

Text and pictures: H. Louhelainen

Who are you and what is your role in your organisation?

My name is Julius Kuya and I am the Project Director in Kipepeo. My role is to coordinate project activities within the organisation, fundraising, developing networks, trying to find new partnerships, designing local projects, trying to help in the implementation and evaluation of projects as well as coordinating volunteer programs in other organisations. There are two other men running this project, Programs and Field Volunteer Officer Jethron Ayumba and Finance Officer Moses Meja.

Kipepeon työntekijät
Julius on the left, Jethron in the middle and Moses on the right side.

What does Kipepeo do?

Kipepeo Community Empowerment Program (KCEP) is a community-based organisation and we are doing what we call integrated projects. We enable community groups to participate in integrated activities to achieve quality livelihood and to be self-sustainable. We deliver our activities through the power and spirit of voluntary work to build sustainable communities and to give intercultural exchange.

Our main purpose is to promote youth employment and exchange of information among Kenyans and international communities, to promote youth mobility, social inclusion, community development, promotion of peace among our diverse communities, understanding and unity of purpose.

What are Kipepeo’s mission and goal?

Our mission is to improve the quality of life of the local communities in Emuhaya District trough sustainable local development initiatives. Our goal is to enhanced capacity, improved living standards and quality livelihood of needy and vulnerable community groups in Emuhaya District.

What kinds of projects does Kipepeo offer for volunteers?

We have many ways for the volunteers to be involved and they can combine different activities during their stay!

  • Volunteers can teach together with our teachers at the Kipepeo Community Education Centre or at some high schools. Teaching some basic computer skills for young people is also possible.
  • We have community microfinance and business development groups in which volunteers can be involved, plus trainings, group meetings ans some local business projects.
  • Kipepo coordinates women, youth and sport groups and volunteers can join these groups to give trainings or education.
  • We have a project dealing with orphans and we offer these kids mentorship, trainings, discussions and different kinds of activities.
  • We have partnership with a hospital nearby and volunteers can get involved in nursing and clinical services there. We also sometimes arrange health talks for the community about basic health topics, for example preventing malaria or HIV or about hygiene.
  • We have permaculture design and farming, so volunteers can be designing the farm with us or they can be involved with farming itself. We want to create a local eco-village with houses and open-air conference hall built in the local way. Volunteers can be involved in construction work at the Community Resource Centre, which is still being constructed. Workcamps and volunteers can join us there!
Working in the permaculture project

Why international volunteering, what are its impacts?

The first thing is through skills and knowledge. Many volunteers have something extra in them, for example through their studies or their work or their hobbies and interests and they can use these skills to support us to empower the members of our community. That is one of the key things. But we also have had volunteers who come straight after their high school.

The second important thing is cultural exchange, which allows us to learn from each other. International volunteers are important also for social inclusion, in getting everyone in the community involved.

Making bricks

How have your previous volunteers contributed to your local community or activities?

Ideas! That is one of the most sustainable things. New perspectives, insights, information and skills have really helped Kipepeo to grow and develop. Even our websites have been designed with one of our volunteers and now after he trained us, we can manage them ourselves.

Two volunteers have been able to help us mobilize material resources, for example computers, cameras and printers. This has allowed us to be able to communicate internationally and to be able to offer computer trainings locally for the community to empower them and to offer them new opportunities. Volunteers also support us financially through their participation fee. We are a volunteer-based organisation, so the participation fee is important for us to meet the costs and the needs of the projects. These fees enable us to do something new or to develop our projects. Volunteers have had a major role so that we have been able to buy land and to start building our Community Resource Centre. One of our old volunteers helped us in getting students to come to a workcamp and to help with the construction work, so that had a big impact.

And also, we make friendships! We have friends all over the world through voluntary service, which also continues to build our network as an organisation.

Neljä ihmistä kahvilassa Keniassa
Moses, Jethron, Heidi and Julius

Last question, why Kipepeo?

We are a volunteer-based organisation, so we don’t receive payments and we have dedicated ourselves to offer services to the community. Kipepeo is at the grassroot-level and we really understand the needs of our community. The activities that we tell about are existing activities in which volunteers can get involved in straight away. When volunteers come here, they are part of us and they fit very well to the context.

We are volunteer-oriented, and we take good care of our volunteers because we know, if volunteers are taken care of, they also deliver. All of us have been volunteering and so we know what volunteers go through. We give our volunteers opportunities to explore and learn and to try their ideas with us.

We are a small organisation, so volunteers can see the outcome of their work. Also, we are motivated, and we want to grow and that’s why we welcome volunteers to come and be part of our growth. Kipepeo is run by young people so we have young people minds and we are very flexible.

Thank you Julius!

*Are you interested in volunteering in Kenya / Kipepeo? Ask more: . And take a peek at Heidi’s experience on Instagram #instatakeover

Elämää ja vapaaehtoistyötä Skotlannissa Eiggin saarella

Tutustuin KVT:n toimintaan ensimmäistä kertaa, kun osallistuin 17-vuotiaana yhdessä Luonto-Liiton kanssa järjestetylle sipoolaisen niittyalueen raivausleirille. Olin aika eristäytynyt tapaus ja käytännön tekeminen yhdessä muiden kanssa oli minulle vähän kuin taikatemppu, joka teki sosiaalisuudesta helpompaa. Olen tämän jälkeen osallistunut viidelle vapaaehtoistyöleirille Ruotsissa, Saksassa, Tshekissä ja Irlannissa. Lue lisää