Mikä KVT? Missä, miten ja milloin kansainvälistä vapaaehtoistyötä voi tehdä?Tervetuloa KVT:n infoiltaan kuulemaan lisää!
KVT järjestää 12.10. klo 18 Zoomissa infoillan, jossa pääset tutustumaan kansainvälisen vapaaehtoistyön maailmaan. Vapaaehtoistyötä tehdään niin Suomessa kuin ulkomaillakin: Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Illan aikana kerromme erilaisista mahdollisuuksista osallistua vapaaehtoistyöhön esimerkiksi leirillä, pitkäaikaisvapaaehtoisena, leirinvetäjänä Suomessa tai muussa kotimaan toiminnassa. Esittelyn jälkeen voit myös kysellä lisää sinua kiinnostavista mahdollisuuksista.
Ilmoittaudu tapahtumaan Zoomissa etukäteen. Saat ilmoittautumisen jälkeen sähköpostiisi vahvistusviestin, josta löydät linkin itse Zoom-tapahtumaan.
Kiinnostaako vapaaehtoistyö Euroopassa tai kauempana? Tervetuloa Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkosto KaVan infoiltoihin! Tilaisuuksissa saat tietoa vaihtoehdoista lähteä vapaaehtoistyöhön maailmalle KaVan jäsenten kautta ja kuulet vapaaehtoisten kokemuksista.
Infotilaisuus on kaikille avoin ja se pidetään suomeksi. Osallistujat sitoutuvat osaltaan rakentamaan ilmapiiriä, jossa kaikkia kunnioitetaan.
Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkostoon kuuluvat Allianssin nuorisovaihto, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) ja Maailmanvaihto ry – ICYE Finland. KaVa edistää laadukasta ja vastuullista vapaaehtoistyötä. – Verkoston jäsenet lähettävät vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomaille paikallisiin ruohonjuuritason hankkeisiin ja vastaanottavat vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen. – Vapaaehtoistyöjaksot kestävät muutamista viikoista vuoteen. – Vapaaehtoistyölle on mietitty tavoite ja tarkoitus eikä toiminnalla tavoitella taloudellista hyötyä. – Vapaaehtoistyön tavoitteena on kulttuurienvälinen oppiminen ja globaalin vastuun sekä aktiivisen kansalaisuuden vahvistaminen. – Suomessa mukaan voi tulla kotikansainvälistymään verkoston vapaaehtoistoimintaan.
Samalla toivotamme kaikille ihanaa kesää! Yllä olevan kuvan on ottanut leirinvetäjämme Jonna matkalla Tuusulan leirille kesäkuun alussa. Vaikka kesä on vilkasta aikaa KVT:lle, on osa toiminnoistamme kesälomilla ja toimisto hieman hiljaisempi. Olemme kuitenkin tavoitettavissa arkipäivisin, joten ole yhteyksissä tai sovi tapaamisesta.
Syksyllä 2022 istuin koneen ääreen ja yksinkertaisesti googletin sanat ”vapaaehtoistyö” ja ”ulkomailla”.Hakukone tarjosi lukuisten eri organisaatioiden sivuja, joista Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry, lyhyemmin KVT, tuntui sopivan minulle parhaiten.
Löysin oman suosikkini hyvin nopeasti, joten toukokuussa 2023 lähdin kahdeksi viikoksi etelä-Viron maaseudulle, ekofarmille. Kingu Marjad -farmi sijaitsee keskellä peltoja, 45 kilometrin päässä Tartosta. Taitoin matkan laivalla ja bussilla. Farmia pyörittää äiti ja poika, ja minun lisäkseni vapaaehtoistyöntekijöiksi tuli eteläkorealainen, japanilainen ja ranskalainen.
Työ farmilla oli hirmu mukavaa, ja se oli hyvin pitkälti sitä, mitä leirikuvailussa oli luvattu. Parin viikon aikana me mm. maalasimme lankkuja, kitkimme raparperipuskia, korjasimme ankkojen kotia, istutimme perunaa ja papuja ja kaalia, rakensimme kasvihuoneen valmiiksi, istutimme piparminttua ja vaahteran taimia ja leikkasimme pensasaidan matalaksi. Farmiperhe oli todella sydämellinen ja vieraanvarainen. Saimme pestä pyykkiä heidän kotonaan, meille jokaiselle järjestettiin oma pistorasia sängyn viereen, ja mitä vain elintarviketta tai tavaraa keksimme pyytää, he hoitivat asian. Me vapaaehtoiset majoituimme omassa rakennuksessa, jossa oli makuuhuone, keittiö, olohuone sekä saunatila peseytymistä varten. Yllätyksenä tuli se, että me kaikki nukuimme samassa huoneessa, mutta nopeasti siihen tottui, eikä työpäivien jälkeen iltaisin tarvinnut kauaa odotella unta.
Elämä farmilla on todella rauhallista ja luonto on koko ajan läsnä. Kahden viikon aikana linnut lauloivat aamusta iltaan, tuomi puhkesi kukkaan, täysikuu loisti rypsipellon yllä ja öisin näkyi huiman paljon tähtiä (ainakin näin kaupunkilaisen mielestä). Saimme tehdä todella monipuolisesti ja vaihtelevasti eri työtehtäviä, ja iltapäivisin olimme likaisia ja hyvällä tavalla väsyneitä. Saunassa peseytyminen oli muutamalle vapaaehtoiselle todella eksoottinen kokemus. Työpäivät olivat noin kuuden tunnin mittaisia, ja saimme itse vaikuttaa siihen, halusimmeko joku päivä aloittaa työt vähän myöhemmin tai pitää pidemmän tauon. Aikataulujen sopiminen oli superjoustavaa.
Viikonloput meillä oli lomaa. Ensimmäisenä viikonloppuna saimme yllättäen myös perjantain vapaaksi, joten matkustimme kaikki neljä vapaaehtoista Latviaan, Riikaan. Koin, että opimme sen reissun aikana toisistamme paljon lisää, ja siksikin jälkimmäinen viikko farmilla oli vähän erilainen. Nyt sekä työt että työkaverit olivat jo tutumpia.
Jos sinusta tuntuu, että tekisi mieli lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille, mutta jännittää kyllä pahuksen paljon, niin suosittelen kokeilemaan! Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että vapaaehtoistyöhön kerääntyy todella mukavia ihmisiä. Niin kliseistä kuin se onkin, kannattaa pyrkiä olemaan leirillä ennen kaikkea avoimin ja joustavin mielin. Paikka ei takuulla ole juuri sellainen, kuin ajattelit, ja jonkinlaisia epämiellyttäviäkin yllätyksiä tulee. Ihmiset ovat ihania, mutta myös kummallisissa jutuissa outoja ja hetkittäin rasittavia. Antoisinta leirielämä on silloin, kun pystyy uteliaisuuden ja huumorin kautta oppimaan ja ihmettelemään kaikkea uutta.
Kesäisin tarjoamma kansainvälisillä Suomen vapaaehtoistyöleireillämme osallistumismahdollisuutta turvapaikanhakijoille ja muille hiljattain Suomeen tulleille maahanmuuttajille. Haluamme tukea heitä, joilla sosiaalisten verkostojen luominen Suomessa on vielä alkuvaiheessa, ja joille osallistuminen maksulliseen harrastustoimintaan on taloudellisesti tai muusta elämäntilanteesta johtuen haastavaa.
Järjestämme maanantaina 8.5. kello 13 eteenpäin erityisesti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien parissa työskenteleville infotilaisuuden, jossa kerromme tarkemmin kohderyhmien vapaaehtoistyömahdollisuuksista. Leiritoiminnan esittely kestää puolisentuntia, ja sen jälkeen on aikaa kysymyksille. Jos kiinnostuit, voit ilmoittautua Zoomissa järjestettävään tapahtumaan etukäteen tämän linkin kautta.
Leireillä eri taustoista tulevat vapaaehtoiset tekevät ryhmässä töitä yleishyödylliselle taholle, kuten kyläyhdistykselle, kansalaisjärjestölle tai luomutilalle. Leirit kestävät noin kymmenestä päivästä kahteen viikkoon, ja niitä järjestetään eri puolilla Suomea. Leireillä tehtävä työ ei vaadi erityistä ammattitaitoa, vaan niillä tärkeintä on yhdessä tekeminen ja eri kulttuurien välisen ymmärryksen kasvattaminen. Leirille osallistuminen antaa mahdollisuuden tutustua myös suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja ihmisiin.
Turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajataustaisilta osallistujilta ei peritä leirille osallistumisesta maksua, ja KVT korvaa heidän matkakulunsa leirille halvimman saatavilla olevan julkisen kulkuyhteyden mukaan. Leirille osallistumisen ikäraja on 18 vuotta, mutta myös alaikäiset voivat osallistua yhdessä huoltajansa kanssa.
Maanantain 8.5. info ja leiritoiminnan esittely kestää puolisentuntia, ja sen jälkeen on aikaa kysymyksille. Toivottavasti näemme infotilaisuudessa! Vinkkaathan tilaisuudesta myös saman kohderyhmän parissa työskenteleville kollegoille. Leirimme ovat hieno tilaisuus kerryttää uusia kokemuksia, ja pienenä järjestönä kaikki saamamme näkyvyys on avuksi, jotta viestiä saadaan eteenpäin. Vastaamme myös mielellämme sähköpostitse mahdollisiin kysymyksiin. Kysy myös muista esittelymahdollisuuksista esimerkiksi englanniksi.
Oletko osallistumassa vapaaehtoistyöleirille alkavana kesänä joko Suomessa tai ulkomailla? Tule KVT:n infoiltaan kuulemaan aikaisemmin leirillä olleiden vapaaehtoisten vinkkejä ja jakamaan ajatuksia muiden leireille lähtevien kanssa!
Järjestämme tiistaina 6.6. klo 18-19.30 etäinfoillan KVT:n kautta vapaaehtoistyöleireille lähtijöille. Oli tuleva leirisi sitten Suomessa tai ulkomailla, olet tervetullut liittymään seuraan kuulemaan leiritoiminnasta, kokeneiden vapaaehtoisten vinkkejä ja kokemuksia leireille osallistumisesta ja jakamaan odotuksia ja mahdollisia askarruttavia kysymyksiä muiden leirille lähtijöiden kanssa. Voit osallistua infoiltaan myös siinä tapauksessa, jos olet vasta harkitsemassa leirille hakemista.
Infoiltaan osallistuminen ei edellytä erityistä valmistautumista. Halutessasi voit kuitenkin tutustua jo etukäteen KVT:n leirillelähtijän oppaaseen ja listata valmiiksi mieleesi tulevia kysymyksiä leirille osallistumiseen liittyen.
Infoilta järjestetään Zoom-alustalla, ja voit ilmoittautua siihen etukäteen tämän rekisteröitymislinkin kautta. Saat ilmoittautumisesta sähköpostiisi vahvistusviestin, josta löydät linkin itse Zoom-tapahtumaan.
Mikä KVT? Missä, miten ja milloin kansainvälistä vapaaehtoistyötä voi tehdä?Tervetuloa KVT:n infoiltaan kuulemaan lisää!
KVT järjestää 19.4. klo 18 hybriditapahtumana infoillan, jossa pääset tutustumaan kansainvälisen vapaaehtoistyön maailmaan. Vapaaehtoistyötä tehdään niin Suomessa kuin ulkomaillakin: Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Illan aikana kerromme erilaisista mahdollisuuksista osallistua vapaaehtoistyöhön esimerkiksi leirillä, pitkäaikaisvapaaehtoisena, tai leirinvetäjänä Suomessa. Lisäksi kuulet aikaisemmin vapaaehtoisena olleiden kokemuksia. Esittelyn jälkeen voit myös kysellä lisää sinua kiinnostavista mahdollisuuksista.
Voit osallistua tapahtumaan joko paikan päällä Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa (os. Veturitori 3) tai etäyhteydellä Zoomin kautta. Rauhanasemalla tilaisuus järjestetään salissa, jonne on mahdollista avata esteetön sisäänkäynti (ilmoitathan jos tarvitset esteettömän sisäänkäynnin). Lisätietoja Rauhanaseman salin esteettömyydestä löydät Rauhanliiton sivuilta.
Jos osallistut tapahtumaan Zoomissa, pyytäisimme täyttämään etukäteen tämän ilmoittautumislomakkeen. Saat ilmoittautumisen jälkeen sähköpostiisi vahvistusviestin, josta löydät linkin Zoom-tapahtumaan.
Suosittelemme myös ilmoittamaan etukäteen sähköpostitse osoitteeseen , jos olet tulossa paikan päälle; näin osaamme varautua oikealla määrällä kahvitarjoiluja!
Keväällä tuli sellainen olo, että olisi kiva käydä maailmalla tekemässä jotain uutta ja erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta vuotta aiemmin ja olin siitä asti tehnyt töitä lasten kerhojen parissa. Omassa kämpässä oli alkamassa putkiremontti ja myös työsuhde oli loppumassa juuri sopivasti, joten ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Nopealla googletuksella löysin vapaaehtoistöitä leireiltä, jotka kuulostivat just mulle sopivilta, sillä olen Suomessakin ollut töissä lastenleireillä. Olen ammatiltani yhteisöpedagogi, joten lasten ja nuorten ohjaaminen on tuttua. Slovenia kuulosti kohteelta mielenkiintoiselta ja turvallisena. Kirjoitin hakemuksen saman tien ja pian sainkin kutsun zoom-haastatteluun. Melko nopeasti sain kuulla päässeeni mukaan leirille, ja minua pyydettiin jäämään toisellekin leiriviikolle.
Vietin Sloveniassa kaksi viikkoa. Molemmat viikot kuluivat Kranjska Gorassa lastenleireillä. Leiriviikot olivat keskenään melko erilaisia ja suurin haaste olikin ehkä sopeutua toisen leirin käytäntöihin ensimmäisen leiriviikon jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ohjaajaporukkaan kuului neljän slovenialaisen ja minun lisäkseni yksi meksikolainen ohjaaja. Koko porukka tuli hyvin toimeen keskenään ja viikon loppuessa teimme jo yhteisiä matkustelu suunnitelmia tulevaisuudelle. Erilaiset taustat näkyivät esimerkiksi ihmetyksenä erilaisia ruokalajeja kohtaan sekä uintireissuilla läheiselle lammelle: vesi oli ehkä +15 asteista, joten meksikolainen ohjaaja viihtyi vedessä huomattavasti suomalaista huonommin.
Ensimmäisen leiriviikon ohjaajat leirin päätteeksi
Sain työkaverilta kyydin lentokentältä leiripaikalle, ja myös toisen viikon päätteeksi takaisin lentokentälle. Ennen lasten saapumista majoituimme ja kävimme läpi tiloja ja suunnitelmia viikolle. Lapset majoittuivat kanssamme samoissa tiloissa, mutta erillisissä huoneissa. Jokaiselle ohjaajalle jaettiin omat ryhmät. Toimimme usein koko porukka yhdessä, mutta jokaisella meistä oli oma vastuu ryhmä, jonka hyvinvoinnista, oikeassa paikassa oikeaan aikaan olosta ja esimerkiksi nukkumaan käymisestä olimme vastuussa. Muualta tulleille ohjaajille annettiin vanhimmat ryhmät, jotta kielimuuri ei olisi ongelma. Oma ryhmäni oli innoissaan ulkomaalaisesta ohjaajasta, he halusivat kuulla paljon suomesta ja suomen kielestä.
Leiripaikka Villa Sumica
Leiripäivät rytmittyivät ruokailujen ympärille. Aamuherätys ja aamupala, aamupäivän aktiviteetteja, lounas, lepotunti, lisää aktiviteetteja ja välipala, päivällinen ja iltaohjelma. Toisella viikolla otimme muutaman ohjaajan kesken tavaksi käydä kastautumassa leiripaikan ohi virtaavassa joessa ennen aamupalaa. Vesi tuli vuorilta, joten kastautuminen ainakin aiheutti varman heräämisen uuteen leiripäivään.
Useina aamupäivinä kävelimme läheiselle lammelle uimaan. Lounaan jälkeen oli lepotunti, jonka aikana kaksi ohjaajaa oli vastuussa ja muilla oli tauko. Tauolla sai tehdä mitä halusi, nukkua tai käydä vaikka kävelyllä. Lounaan jälkeisen lepohetken jälkeen meillä oli ensimmäisellä viikolla usein työpajoja, jossa jokainen ohjaaja veti yhdelle ryhmälle kerrallaan oman etukäteen suunnittelemansa työpajan. Työpajat olivat ainut hetki, jossa kielimuuri vähän jännitti. Jokainen ryhmä kiersi jokaisen ohjaajan ja nuorimpien ryhmissä ei ollut kuin yksi tai kaksi englantia kohtalaisesti osaavaa lasta. Huoli oli kuitenkin turha: lapset olivat innokkaita, elekielellä pärjäsi jo pitkälle ja pari paremmin englantia osaavaa tulkkasi muille. Tarvittaessa myös slovenialaiset ohjaajat olivat lähellä, mikäli tarvittiin tulkkausapua. Omassa pajassani tutustuttiin parkouriin.
Päivävaelluksella Kriniciin
Päiviin kuului myös englanninoppitunteja erityisesti nuoremmille ryhmille. Englantia toki opeteltiin koko ajan, sillä kaikki ohjeistukset annettiin englanniksi.
Iltaohjelman hitti ensimmäisellä viikolla oli Just Dance -peli, jota jaksettiin tanssia joka ilta monta tuntia. Toisella viikolla enemmän suosiota saivat leffaillat ja pöytäjalkapalloturnaukset. Iltaohjelman jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Kun huoneet hiljenivät, pidimme vielä palaverin päivän kulusta ja seuraavasta päivästä, minkä jälkeen toisinaan jäimme ohjaajien kesken viettämään iltaa ja toisinaan menimme suoraa nukkumaan.
Lake Jasnalla päivää viettämässä
Molemmilta viikolta sain paljon uusia kokemuksia, oppeja ja muistoja. Varmuutta omaan pärjäämiseen ja tekemiseen. Päällimmäisenä mieleen jäivät leiriläisten mieletön into ja monet keskustelut esimerkiksi kotimaidemme eroista, vuoriston upeat maisemat ja Just Dancen suosikeiksi muodostuneet tanssit. Lisäksi uskoisin saaneeni ohjaajakavereista uusia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Molemmilla leiriviikoilla oma ryhmäni yritti kovasti opettaa minulle slovenialaisten ”ts”-äänteiden oikeaoppista ääntämistä, mutta se onnistui minulta yhtä hyvin kuin heiltä suomalaisten ”ä” ja ”ö” kirjainten ääntäminen.
Reissusta jäi todella hyvä fiilis ja kova halu matkustella ja kokea lisää. En ollut aiemmin matkustanut ulkomaille yksin, tämä oli helppo ja turvallinen tapa kokeilla, sillä majoitus ja ruokailut oli järjestetty. Töitä riitti, mutta paikallisten kanssa jutellessa pääsi tutustumaan maahan paremmin, kuin turistireissulla ollessaan. Leirin puitteissa pääsin myös näkemään Slovenian upeita maisemia ja nähtävyyksiä. Jos kaipaa uusia kokemuksia ja matkustaminen innostaa, niin kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan!
As part of the Grassroots change -project, KVT Finland took part in a camp leader exchange with Zimbabwe. This exchange is part of the project’s work towards improving the quality of volunteer projects through capacity building, mentoring and sharing knowledge. Here are the greetings from Stella, our visiting campleader!
I attended a work camp between 12 august and 22 august, together with 8 volunteers from different countries. I was coordinating the camp with Kikka from KVT, Finland.
Being in such a diverse group gave me a lot of insight into different cultures. The group dynamic was great, it was so easy to get along and share each other’s experiences.
Our work was mainly at the local water facility, and our duties included clearing and cutting down trees, repairing and putting in a new fence, chopping up firewood, berry and mushroom picking, to mention just a few. The locals were very welcoming and it was a wonderful gesture having to interact together and getting to know their way of living and the importance of the work we were taking part in. This gave me a sense of belonging and a feeling that our services were being appreciated. The host of the work camp was an amazing person, salute to you Mattie. He took us everywhere and took us in as family.
The highlight of the camp for me was the food, experiencing the Finnish sauna, the free time activities, the long days and the games especially the couch game, courtesy of Luka. I am so glad I got to participate in such a project. My expectations for the camp were getting experience as a leader and getting to know new people, I ended up getting more, new friends, new skills and a more flexible view.
Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.
Lokakuun alussa järjestettiin jälleen Service Civil Internationalin vuosittainen suunnittelu- ja arviointitapahtuma Exchange Platform Meeting. EPM kokoaa yhteen SCIn jäsenjärjestöt ja kumppanit ympäri maailmaan vaihtamaan kuulumisia ja ideoimaan vapaaehtoisvaihdon tulevaisuutta. KVTn edustajana matkustin EPMään tänä vuonna maitse, koska KVT haluaa entistä paremmin huomioida ilmastonmuutosta toiminnassaan. Maata pitkin matkaamisella halusimme lisätä ymmärrystämme ilmastoystävällisestä matkustamisesta ja pienentää hiilijalanjälkeämme.
Tänä vuonna EPM järjestettiin Belgiassa, joten oli selvää, että taival sinne ei taittuisi yhdessä eikä ehkä kahdessakaan päivässä. Haasteena olikin matkareitin ja kulkupelien valitseminen niin, että budjetti ei ylity, eikä reissu käy liian raskaaksi pääkopalle ja istumalihaksille. Onneksi suunnittelun tueksi on nykyisin verkkosivuja, joista voi hakea vaihtoehtoja eri kulkuvälineille ja reiteille. Päädyimme rahtilauttaan Helsingistä Lyypekin kyljessä sijaitsevaan Travemündeen ja siitä jatkoon bussilla Bremenin kautta Brysseliin.
Matkapäivän aamuna pieni paniikin perhonen räpytteli vatsassa, ja eväät hupenivat siksi uhkaavasti jo satamassa. Meitä ilman kulkuvälinettä matkustavia nousi lautalle lopulta kaikenkarvainen poppoo; minä, kaksi nelijalkaista matkustajaa ihmisineen sekä suomalainen pariskunta. Matkakumppaneista oli heti kättelyssä apua, sillä kun valittelin pahoinvointipelkoani, yksi heistä kaivoi repustaan pahoinvointipillerin. Tasapainontasaajalle olikin käyttöä, koska ensimmäisenä yönä kelluva kehtoni kiikkui sen verran, että pilleri toimi ainakin henkisenä unileluna.
Puolentoista päivän merimatka osoittautui verkkaiseksi ja rauhankasvatukselliseksi kokemukseksi. Sekä mennen että tullen minulla oli hyttiseurana autolla liikkuvia naisia matkalla Pietarista Keski-Eurooppaan tai takaisin. Molemmat paljastuivat, kuten odotinkin, vieraanvaraisiksi ja lämpimiksi ihmisiksi. Toinen heistä toi minulle jopa ruokaa laivan buffetista havaittuaan, että en ollut ostanut ateriapakettia. Hyttikumppanin jättäminen ilman apetta ei tullut kuuloonkaan, vaikka vakuutin olevani hyvin evästetty. Suhtautumisessamme Venäjän säälimättömään hyökkäyssotaan Ukrainassa osin erosi, mutta saimme pidettyä yllä tasapainoa ajatustenvaihdon ja hyttirauhan välillä. Laivalla tulivat tutuksi myös poreallas sekä pitkät yöunet.
Perillä Travemündessa matka hostelliin taittui myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sujuvasti. Vietin yön ihanassa vanhassa matkustajakodissa, joka halusi olla sveitsiläinen alppimaja, mutta sulki sisäänsä skootterikokoelman ja runsaan aamiaisen. Minulla oli aikaa myös tutustua Lyypekin vanhaankaupunkiin, museoihin ja kahviloihin.
Illalla koitti pelkäämäni kahdeksan tunnin bussivaellus Hollannin läpi Brysseliin. Jännitin yöbussia melkoisesti, sillä valvotun yön jälkeen minulta tuppaavat hukkumaan niin tavarat, suunnat kuin aikavyöhykkeetkin. Onneksi bussit kulkivat suhteellisen ajoissa ja olivat rauhallisia. Menomatkalla en tosin nukkunut yhtään ja paluumatkallakin vain pari säpsähtelevää tuntia. Euroopan vaurautta tihkuvaan pääkaupunkiin saavuin tyylikkäästi tukka rasvassa, mutta Brysselin upea arkkitehtuuri ja rennommat reunatienoot piristivät. Itse EPM sujui rattoisasti Belgian maaseudun maisemissa. Oli ilo tavata niin intohimoisesti vapaaehtois- ja rauhantyöhön suhtautuva joukko aktiiveja. Varpaatkin tulivat tallatuiksi kansantanssien tahdissa.
Paluumatka sujui jo puolisiksi rutiinilla, vaikka flunssa teki aamuyöisestä lautanodottelusta hitusen epämukavaa. Lempikaupunkini Bremen näytti suorastaan sadunomaiselta, kun sen katuja taapersi aamutuimaan. Oli kiehtovaa katsella, kun joenvarsipuistot ravistelivat aamu-usvaa rannoiltaan ja vanhankaupungin kojut venyttelivät verkkaisesti auki markiisejaan.
Kaiken kaikkiaan matkani oli onnistunut, jopa meditatiivinen. Maata pitkin ehtii haistaa, maistaa ja tutkia enemmän, niin elämänmenoa kuin aatoksiaan. Toisaalta väsymys, tavaroiden raahaaminen ja suihkun puute saivat ajoittain kaipaamaan lentokentän turruttavaa rutiinia. Aioin matkata maata pitkin toistekin, ainakin Itämeren ympärysmaihin.
Teksti ja kuvat: Virpi V.
Voit lukea lisää tarinoita vapaaehtoistyöstä sivuiltamme täältä.
