KVT:n johtokunnan kokouksessa 23.4. päätettiin perua vapaaehtoisten lähettäminen kansainvälisiin projekteihin sekä Suomessa järjestettävät, fyysistä osallistumista edellyttävät leirit heinäkuun loppuun asti.
KVT noudattaa kaikessa toiminnassa vastuullisuuden periaatetta ja tässä tilanteessa emme koe vastuulliseksi edistää kansainvälistä tai edes kansallista liikkuvuutta. Emme halua altistaa vapaaehtoisiamme sairastumiselle emmekä myöskään niitä yhteisöjä, joiden kanssa toimintaa toteutetaan. Monilla mailla ja alueilla terveydenhuolto on jo nyt koetuksella, palveluiden saatavuus on rajoitettua tai terveydenhuoltoa ei ole mitoitettu matkaajia ajatellen. Emme halua lisätä terveydenhuollon painetta kannustamalla vapaaehtoisia matkustamaan nyt Suomessa tai ulkomailla. Matkustamista ja liikkumista välttämällä suojelemme myös sellaisia alueita ja yhteisöjä, joihin koronavirus ei vielä ole levinnyt.
Johtokunta ja työryhmät suunnittelevat mahdollista korvaavaa toimintaa, jota voitaisiin toteuttaa turvallisesti etäyhteyksin. Tulossa on mm. leirinmuisteluilta, vastuullisen vapaaehtoistyön työpaja, kansainvälisiä etäkahvitteluja ja KVT:n infoilta. Tiedotamme näistä nettisivuillamme ja sosiaalisen median kanavissa. Nostamme myös esille kumppanijärjestöjemme maailmalla tekemiä aloitteita, joihin voit osallistua etänä.
Seuraamme edelleen koronatilanteen kehittymistä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja keskustelemme säännöllisesti myös kansainvälisen verkoston Service Civil Internationalin (SCI) kanssa. Tiedotamme kaikista uusista päätöksistä nettisivuillamme ja sosiaalisen median kanavissa, SCI:n yhteisistä päätöksistä tulee tiedotteet SCI:n sivuille.
Mikäli sinulla on kysyttävää KVT:n päätöksistä tai toiminnasta, voit olla yhteydessä KVT:n toimistoon: .
Ympäristön kunnioittaminen on yksi SCI:n arvoista. Olen itse pyrkinyt toteuttamaan sitä välttämällä lentämistä vapaaehtoistyöhön matkustaessani. Poikkeuksen muodosti pitkäaikaisvapaaehtoisuuteni Balkan Sunflowers Kosova -järjestössä vuosina 2011–2012 – tuolloin koko vuoden tarvikkeiden kuljettaminen maitse tuntui liian työläältä. Viime kesänä matkustin kuitenkin järjestön 20-vuotisjuhliin ilman lentokonetta.
Teksti: K. Hämeenniemi. Kuvat: K. Hämeenniemi ja M. Milovic
Tiesin jo etukäteen suurin piirtein, mitä reittejä minun kannattaisi etsiä, sillä muutamia vuosia sitten matkustin leirille Kroatiaan pitkälti samoja polkuja pitkin. Mielestäni kätevin reitti Helsingistä Balkanille kulkee Tallinnan ja Varsovan kautta.
Varsovaan saakka on matkustettava bussilla, ja sieltä matka jatkuu junalla. Euroopan junayhteyksien etsimiseen hyvä sivusto on Deutsche Bahnin https://reiseauskunft.bahn.de/. Tallinnasta Varsovaan liikennöi monikin bussiyhtiö, mutta itse päädyin LuxExpressiin. Vuoroja on suht runsaasti, ja tiesin ennestään bussin mukavaksi ja henkilökohtaisella näytöllä saatavissa olevan elokuvavalikoiman kohtuulliseksi. Kukapa ei joskus olisi halunnut viettää lomapäivän nojatuolissa istuen ja elokuvia katsellen!
Bussiyhtiön tarjoamien elokuvien lisäksi matkalle voi luonnollisesti itsekin ottaa mukaan viihdettä (ja ehdottomasti kuulokkeet, jos aikoo tehdä puhelimella jotain ääntä tuottavaa!). Minusta kannattaa kuitenkin myös varautua viettämään aikaa omien ajatustensa kanssa. Vihko ja kynä ovat minulle tärkeitä varusteita. Lisäksi hyvät eväät lisäävät matkustusmukavuutta ainakin busseissa, joissa ei ole ravintolavaunua. Otin itse mukaan pari kaappiini jäänyttä retkiruoka-annosta, joihin lisätään vain vesi. Sitä on tasokkaimmissa busseissa saatavilla automaatista. Kahvilat ja ravintolat suostuvat myös täyttämään termospullon kiehuvalla vedellä teen hinnalla tai jopa maksutta. Tosin huomasin, että retkiruoka-annos, jonka vaelluksella syö hujauksessa, on bussissa päivän viettäneelle aivan liian suuri! Liikaa ei myöskään pidä syödä eikä juoda, sillä esimerkiksi Balkanilla busseissa ei yleensä ole vessaa. Sen sijaan parin tunnin välein pysähdytään huoltoasemille tai vastaaville levähdyspaikoille, joilla on käymälän lisäksi saatavilla myös eväitä tai ruoka-annoksiakin.
Eri reittivaihtoehtojen selvittely vaatii hiukan vaivannäköä. Verkkosivusto, jolta voisi varata edes koko Euroopan junaliput, olisi erittäin tervetullut! Itse menin heti Varsovaan saavuttuani asemalle ostamaan junaliput Belgradiin saakka etukäteen selvittämälleni reitille. Kauhistuin yli 300 euron hintaa – Interrail-lipun ostaminen tuli lopulta edullisemmaksi, ja se olisi kannattanut ostaa jo Suomesta, niin olisi välttynyt valuutanvaihtomaksuilta. Myöhemmin kuulin muilta matkustajilta, että lippujen ostaminen pätkä kerrallaan olisi ollut selkeästi edullisempaa. Toisaalta Interrail-lippu toi tiettyä huolettomuutta.
Matkojen lisäksi pitää suunnitella, missä haluaa mahdollisesti pysähtyä, ja varata yöpymispaikat. Itse päädyin menomatkalla viettämään hostelliyöt Varsovassa ja Belgradissa. Molemmissa kaupungeissa on paljon katseltavaa, enkä myöskään halunnut saapua perille Kosovoon uupuneena pelkissä liikennevälineissä vietettyjen öiden jäljiltä.
LuxExpressin bussit Tallinnasta Vilnan kautta Varsovaan kello 22.30. Lipun olin ostanut etukäteen netistä. Olosuhteisiin nähden sikeät unet – pään sitominen kiinni bussin selkänojaan otsan ja silmien yli vedettävällä huivilla toimii yllättävän hyvin!
Maanantai
Puolen tunnin pysähdys ja hampaiden harjaus Vilnan Panorama-ostoskeskuksen edessä puoli seitsemän aikaan.
Jatkoyhteys Vilna–Varsova: elokuvia ja shakkitehtäviä henkilökohtaiselta kosketusnäyttöruudulta.
Saapuminen Varsovaan kello 14.20. Majoittuminen hostelliin, ilta Varsovassa.
Tiistai
Juna Varsova–Wien kello 6.23.
Wienissä vähän ennen kahta, parin tunnin pysähdys: teetä ja sacherkakkua.
Junat Wienistä Zagrebiin ja Zagrebista Belgradiin. Jälkimmäisessä junassa vastakkain liukuvat penkit, joilla sain hyvin unen päästä kiinni. Junassa tutustuin myös mukavaan saksalaistyttöön, jonka kanssa seuraavana aamuna etsin hostellini ja kävin aamiaisella.
Keskiviikko
Saapuminen Belgradiin hiukan kuuden jälkeen aamulla. Päivällä mielenkiintoinen opastettu kaupunkikävely ja ateria hyvässä kasvisravintolassa – sen jälkeen uni hostellissa maittoi. Hostellin työntekijä innostui kuullessaan, että olen Suomesta. Hänen suosikkiurheilijansa on 80- ja 90-luvuilla menestynyt suomalaismäkihyppääjä, jonka sukunimi on sama kuin hänen etunimensä. Arvaatteko, mikä työntekijä oli nimeltään? Vastaus tekstin lopussa.
Torstai
Bussi Belgrad–Pristina kello 12.00.
Pristinasta paikallisbussi Fushë Kosovaan. Perillä isäntäperheessä noin kello 18.30.
Vietin Kosovossa viikon. Tähän mahtui niin juhliin saapuneille vapaaehtoisille järjestettyä ohjelmaa, vierailu entisessä työpaikassani Balkan Sunflowers Kosovan oppimiskeskuksessa kuin oleilua vanhan isäntäperheeni kanssa. Olin etukäteen ajatellut mahdollisesti suuntaavani Kosovon jälkeen vielä Albaniaan rantalomalle, mutta Kosovon vierailuni oli niin tunnetäysi, etten lopulta kaivannut enempää kokemuksia. Tämäkin on yksi maitse matkailun hyvistä puolista: matkasuunnitelmia on helppo muuttaa.
Paluumatka sujui alle kolmessa päivässä, sillä tulin sen lähes yhtä soittoa:
Juna Belgrad–Dobova kello 21.00. Jälleen samanlaiset taittuvat penkit, mutta ei hyttitoveria, mikä sai olon tuntumaan turvattomalta ja teki unesta levotonta.
Perjantai
Saapuminen Dobovaan viiden jälkeen aamulla. Juna oli hiukan myöhässä, ja kuikuilin levottomana, etten vain ajaisi aseman ohi. Sitä vaaraa ei lopulta ollut: Dobovaan saapuminen alkoi rajatarkastuksella. Aamukävely ja eväsaamiainen Dobovassa.
Juna Dobova–Wien kello 7.57. Kulinaristiselta arvoltaan keskinkertainen mutta maisema-arvoltaan erinomainen lounas ravintolavaunussa.
Wienissä tiukka vaihto Varsovan-junaan. Varsovassa kello 21.16, iltapala aseman kahvilassa.
Lähtö LuxExpressin busseilla Varsovasta Vilnan ja Riian kautta Tallinnaan.
Lauantai
Aamupesu Vilnan Panorama-ostoskeskuksen siistissä vessassa, Riiassa lounas ja jäätelöä sekä pieni kierros torilla ja vanhassa kaupungissa.
Saapuminen Tallinnaan myöhään iltapäivällä.
Lauttamatka Helsinkiin.
Matkat sujuivat hyvin. Kauhistelin junalippujen hintaa, mutta loppujen lopuksi – eikö se ole ihan kohtuullinen? Matkustamiseni vaati laajamittaista infrastruktuuria, paljon luonnonvaroja ja kymmenien ihmisten työtä. Totta kai sellainen maksaa. Pikemminkin voisin kauhistella lentoyhtiöiden hintoja, jotka houkuttelevat ihmisiä pyrähtämään minilomille päästöistä piittaamatta.
Kauhistelun sijaan omistan kuitenkin tekstini loppuosan maitse matkaamisen ylistämiseen. Vaikka juna- ja bussiaikataulujen selvittely vaatii vaivannäköä, maitse matkaaminen on ainakin Euroopan sisällä aika helppoa! Kulkuvälineet ovat pääosin mukavia ja aikataulussa ja maisemat kauniit ja mielenkiintoiset. Tuntemattomien kylien ja kaupunkien läpi porhaltaminen sai minut ajattelemaan niitä kaikkia elämäntilanteita ja -tapoja, joita tässäkin maanosassa on, ja joista en enimmäkseen tiedä yhtään mitään. Aikataulusta riippuen maitse matkaaminen sallii myös pidemmät tai lyhyemmät seisahdukset matkan varrella. Aiemmilla matkoillani olen myös tutustunut ihmisiin, joihin olen pitänyt yhteyttä jälkeenpäinkin.
Ennen kaikkea maitse matkaaminen on juuri sopivan nopeatempoista. Euroopan kohteisiin pääsee muutamassa päivässä, mutta matkalla on kuitenkin aikaa miettiä, minne oikeastaan onkaan menossa ja mistä tulossa.
***
Ai niin, sen belgradilaisen hostellityöntekijän nimi. Nikola.
