Peace work and group leading experience: thoughts from a previous camp leader

Mohamed Yusuf first found KVT in 2016 when attending a work camp and has since then become one of our active volunteers. Here Yusuf shares his thoughts about his first experience as a camp leader in the Food Not Bombs-camp last summer. If you’re considering to sign up as a camp leader for this summer, keep on reading for further inspiration!

Text: Mohamed Yusuf
Photos: Mohamed Yusuf, Elisa Kuusisto and other volunteers of the FNB camp 2017

I got involved in KVT when I first came to Finland as an asylum seeker. I had nothing to do except waiting in the asylum seekers’ reception center, so one of my best friends recommended me to attend a volunteer summer work camp. That was one of the reasons I came to be part of KVT`s volunteers.

Another reason that made me KVT`s volunteer was that I am against militarism and violence in general; I do not like conflicts and war, so I found that KVT would be the best place to practice and to find the meaning of spreading peace among the human beings. My first work camp in Finland was in 2016. After that I was in many other summer work camps until I became a coordinator to one of my best camps, FOOD NOT BOMBS.  

I would like to write about my experience as a camp leader. First, it is not an easy task to be a leader – especially when it comes to lead people who came from different countries and have different ideas and different religion and cultures.

As a camp leader I’ve faced a lot of different challenges that really worked out well with me.  Being a camp leader means that you are going to take a great responsibility on your shoulders. You will need to be patient and it is important to have the leadership skills and good personality. I’ve learned that as a leader you need to be ready to accept everything including the criticism from the volunteers if something goes wrong.

Kaksi ihmistä pilkkomassa salaattiaineksiaOne of the best things that I’ve learnt about being a camp leader is to be a multicultural person, because as a leader you are going to deal with a lot of different nationalities. You will also need to be a sympathetic person with everyone, as well as to be friendly to all the campers.

I’ve learned that as a camp leader you have to put in mind that you are a volunteer like everyone else, and that you should be your own wonderful self. Being a leader means that everyone looks up to you, so make sure to bring new ideas like icebreaker games and other joint activities to help create group spirit. So it is important to be an organizer, a negotiator, and a responsible person.

As a camp leader I’ve learnt that the participants’ safety, food agreements and their accommodation comes first ,and that it is a very important thing to organize these things before the campers arrive. The main point  I’ve learned as a camp leader is that the camp leader’s communication is very important in order to run the work smoothly.

Eri ikäisiä ihmisiä seisoo teltassa pöytien takana. Pöydillä on ruoka-astioita.

Kokemuksia etelän leiriltä: vapaaehtoistyötä lasten parissa kenialaisella maaseudulla

Vietin viime kesänä 20 päivää pienessä Kiburangan maalaiskylässä Kenian lounaisosassa. Olin jo muutaman vuoden ajan kehitellyt ajatusta ja innostusta vapaaehtoistyöstä ulkomailla, ja löydettyäni KVT:n ja kyseisen leirin päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen. Psykologian opiskelijana vapaaehtoistyökokemusta pidetään suuressa arvossa, ja tahdoin saada lisää kokemusta lasten kanssa työskentelemisestä. Valitsin siis leirin, jossa pääsin kehittämään vapaa-ajantoimintaa kylän lapsille samalla uuden maan tapakulttuuriin tutustuen.

Teksti ja kuvat: I. Korhonen

                                                Kiburangan poikia iloisina iltapäivän leikeissään.

Ennen leirin alkua vietin muutaman päivän Kenian pääkaupungissa Nairobissa leirinvetäjien kanssa ja sain nähdä tuon vilkkaan metropolin elämää. Neljäntoista vapaaehtoistyöntekijän saavuttua Nairobiin matkustimme minibussilla 500 kilometriä Lounais-Keniaan Kiburanga-kylään, jota kutsuimme kodiksi seuraavat kolme viikkoa. Majoituimme paikallisen leirinvetäjän lämpimän vieraanvaraisen perheen luona. Samassa kodissa asui tuolloin ihmisiä seitsemästä eri maasta, joten tunnelma oli erittäin kansainvälinen.

Saimme lämpimän vastaanoton kylän naisilta ja lapsilta paikallisen musiikin ja tanssin muodossa. Ensimmäisen viikonlopun aikana tutustuimme toisiimme ja leirin rakenteeseen, ja maanantaina aloitimme työt. Järjestimme vapaa-ajan toimintaa kylän lapsille ja autoimme koulun rakennustöissä sekä piha-alueen siistimisessä. Ohjasimme lapsille leikkejä, liikuntaa ja askartelua ja autoimme koulupihan aitaamisprojektissa sekä luokkahuoneen kunnostuksessa. Päivittäin osallistuimme myös ruoanlaittoon, kodin siivoamiseen ja veden hakuun.

Muutamina iltoina vierailimme paikallisten perheiden luona ja jaoimme kokemuksia elämistämme ja kulttuureistamme puolin ja toisin. Näillä vierailuilla saimme kuulla paikallisista perinteistä sekä perheiden arjesta. Omalla vapaa-ajallamme pääsimme näkemään villieläimiä ja yöpymään teltoissa savannilla Maasai Mara –safarilla sekä tutustumaan paikalliseen perheeseen ja kuvankauniisiin maisemiin Muhuru Bay –kylässä Viktoria-järven rannalla. Leiri huipentui kesäfestivaaliin, jossa lapset esittivät kanssamme harjoitellun Leijonakuningas-musiikkiteatteriesityksen kasvomaalien ja saippuakuplien kera. Ilta päättyi lauluun ja nauruun upean auringonlaskun myötä.

Muhuru Bayn uudet ystäväni.
 Heräsimme upeaan auringonnousuun Viktoria-järvellä.
Seeprat valmiina Leijonakuningas-musikaaliin.
                                                                        Teatteriryhmien ohjaajia.

Kiburanga on kaunis, vehreä ja rauhallinen maalaiskylä, jonka ihmiset ovat vastaanottavaisia ja lämpimiä. Päivittäin meitä tervehdettiin ”Jambo!” –huudahduksin kävellessämme kahvi-, banaani- ja eukalyptusplantaasien ohi koululle.

Leirillä vallitsi kansainvälinen ilmapiiri, mikä mahdollisti moniin kulttuureihin tutustumisen.

Näimme paikallista elämää torilla ja vieraillessamme naapurien luona. Iltaisin keräännyimme leirinuotion ympärille tuhansien tähtien loistaessa ja jaoimme ajatuksiamme kuluneesta päivästä, lauloimme yhteishenkeä nostattavia lauluja ja keskustelimme kulttuuriemme välisistä eroista. Leiri kasvatti molemminpuolista ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

“Banana jungle” leirillä tuli tavaksi kutsua banaaniplantaasia banaaniviidakoksi.
Eräänä iltapäivänä kiipesimme jyrkälle Simba Rock -kalliolle ihailemaan Kiburangan upeita maisemia sekä nauttimaan auringonlaskusta.

Leirikokemus oli opettavainen ja rikastuttava. Oli hienoa saada olla osana Kiburangan arkea, tutustua pole pole (hitaasti, mutta varmasti) –elämäntapaan ja nähdä lasten pohjaton elämänilo. Palasin leiriltä montaa uutta kokemusta ja muistoa rikkaampana!

Työpäivän jälkeen pelasimme usein korttipelejä yhdessä.
Kiitos tälle porukalle yhteisistä viikoista ja mahtavasta leiristä!