Leirijärjestäjän ja leirinvetäjän ensikokemuksia
Kesällä 2019 Porvoossa eläinten turvakoti Saparomäellä järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen vapaaehtoistyöleiri. Leiri kesti vajaat kaksi viikkoa ja keräsi osallistujia muun muassa Slovakiasta, Italiasta, Unkarista ja Venäjältä.
Pyysimme sekä uutta leirijärjestäjää että leirinvetäjää kertomaan kokemuksistaan viime kesän leiriltä Saparomäessä. Leiri järjestettiin kesäkuussa ja mukana oli kahdeksan leiriläistä, jotka saivat mahdollisuuden tutustua Saparomäen alkutaipaleeseen, eläinten oikeuksiin sekä Suomen kesään.
Leiriläisistä apukäsiä turvakodin rakentamisprojektiin
Leirijärjestäjä ja turvakodin perustaja Eveliina Lundqvist
Mistä ajatus kansainväliselle työleirille lähti liikkeelle?
Olen itse osallistunut aikoinani leirille Italiassa ja siskoni on KVT:n kuvioissa ollut enemmänkin mukana, joten KVT oli sitä kautta tuttu. Kun meillä sitten oli tarvetta apukäsille, syntyi idea järjestää leiri Saparomäellä.
Mitä työtä leirillä tehtiin?
Leiriläiset maalasivat eläinsuojan paneeleita ja terassia, raivasivat pihamaata, pystyttivät rakennustelineitä ja pitivät huolta kanoista.
Miten käytännön järjestelyt leirillä hoituivat?
Olin tehnyt etukäteen paljon työtä ruokalahjoitusten eteen ja saimmekin ihan mukavasti osan ruuista ilmaiseksi. Leiriläiset majoittuivat omassa rakennuksessaan ja leirinvetäjät kuskailivat leiriläisiä, joten leirinjärjestäjänä minun ei tarvinnut juuri huolehtia siitä. Ruoanlaitosta huolehti jokainen leiriläinen vuorollaan ja minä hoidin kaupassakäymiset yhdessä leiriläisten kanssa. Järjestimme myös vapaa-ajan ohjelmaa leiriläisille ja sekin meni hyvin.
Oliko leirillä kontaktia paikalliseen yhteisöön?
Leiristä oltiin kiinnostuneita, esimerkiksi pari sanomalehteä kävi tekemässä juttua leiristä. Yhtenä päivänä siviilipalvelukeskukselta tuli sivareita tutustumaan paikkaan ja tekemään töitä leiriläisten kanssa.
Terveisiä tai vinkkejä vapaaehtoistyöleirin järjestämistä harkitsevalle?
Kannattaa miettiä työtehtävät selväksi etukäteen ja olla realistinen niiden määrän kanssa, ettei yritä mahduttaa liian paljon työtä leirille. Avoimin mielin leiriläisten suhteen ja peukut pystyyn, että tulee hyvät ja ahkerat vetäjät ja leiriläiset!
Parasta oli toisten kohtaaminen
Kikka Väisänen, leirinvetäjä
Elämäni ensimmäinen leirinvetäjäkokemukseni oli Saparomäen leiriltä ja mitä parhain aloitus kesälle. Olen itse ollut leireillä Saksassa, Virossa ja Venäjällä, ja sain nyt kokea leirin ihan erilaisesta näkökulmasta. Oli mukava olla kantamassa vastuuta käytännön järjestelyistä leirjärjestäjän apuna ja olla tukihenkilönä leiriläisille.
Saparomäelle on rakentumassa eläinsuoja, ja tehtävänämme oli mm. maalaus- ja siivoustyöt sekä paljon pidetty kanojen hoito. Työtehtävät olivat monipuolisia ja eikä kenenkään tarvinnut tyhjän panttina seisoskella. Päivä päivältä maalattujen ulkopaneelien pino kasvoi, pihan ilme koheni ja leiriläisten välit lämpenivät.
Nautin valtavasti leiristä. Jo heti alussa leirillä oli vapautunut ja lämmin ilmapiiri, mihin osaltaan vaikutti hyvä ja mutkaton vuorovaikutus leirinvetäjien ja leirijärjestäjän välillä ja aktiiviset leiriläiset. Ensimmäisestä illasta lähtien keskustelu kävi eloisana, ja tuntui, että jokainen osaltaan tuli kohdatuksi. Leirin kuluessa jäin useaan otteeseen fiilistelemään, miten antoisaa kokemusten ja näkemysten jakaminen työn ja hauskanpidon lomassa onkaan. Myös mielenkiintoiset opinto-osuudet antoivat paljon ajateltavaa ja herättivät keskusteluja. Oli älyttömän hienoa kokea, miten aivan erilaisista taustoista ja kulttuureista tulleet leiriläiset hitsautuivat tiiviiksi porukaksi, kuinka hyvä tunnelma rakentui jokaisen panostuksella ja kuinka luottamukselliset välit syntyivät välillemme.
Leirinvetäjänä oli tärkeää kyetä pitämään monia lankoja käsissä samanaikaisesti. Osallistuimme työtehtäviin leiriläisten kanssa, käytännön asioiden koordinointiin ja samalla toimimme viestinvälittäjänä leiriläisten, leirijärjestäjän ja KVT:n toimiston välillä. Välillä onneksi pääsi pieniksi tuokioiksi irtautumaan jatkuvasta läsnäolosta ja lataamaan akkuja.
Leirijärjestäjä perheineen sai olomme tuntumaan kotoisalta, ja satunnaiset muut talkoolaiset ja vierailijat suhtautuivat meihin iloisesti. Teimme yhdessä retkiä lähimaastoon, Porvoon vanhaan kaupunkiin ja pakahduttavan kauniiseen saaristoon. Vietimme iltoja rannalla ja saunoimme tupamme ahkeraan lämpiävässä saunassa tuoksuvan koivuvihdan kera. Suomen valoisat kesäyöt hurmasivat ja lämmin ilma helli meitä koko leirin ajan. Parempaa ei olisi voinut toivoa.
Sain leiriltä läjäpäin auringon kultaamia muistoja, paljon ajateltavaa ja uusia ystäviä. Tutustuin syvemmin Suomeeni ja KVT:n toimintaan. Leirinvetäjänä toimiminen oli arvokas ja vastuullinen kokemus, ja odotan jo innolla seuraavaa mahdollisuutta lähteä uudelleen. Suosittelen lämpimästi leirinvetäjäksi lähtemistä kaikille, joita kansainväliset kohtaamiset, toisilta oppiminen ja sen myötä oman maailmankuvan avartaminen kiinnostavat!
Ennen Suomeen paluutani kiertelimme hyvän ystäväni Wilman kanssa Sri Lankaa reilun viikon verran pääasiassa ihaillen sen kaunista ja monimuotoista luontoa. Wilma ehti viettää myös pari päivää kanssamme Muturissa ennen kuin aloitimme reissumme Trincon Uppuveli-rannalta snorklailun ja valasretken merkeissä. Pakko sanoa, että hetken aikaa sillä rannalla minulla oli ihan valtava kulttuurishokki: yhtäkkiä ihmiset ympärilläni ovat puolialasti ja hotellista kuuluu jatkuva länsimainen bilejumputus, ravintolassa tyrkytetään haarukkaa ja serviettiä, ihmiset puhuvat ties mitä kieliä ja kaikki on kamalan kallista. Missä ovat kirmaavat pikkulapset, ohikulkijoiden tervehdykset ja avuliaisuus, perinteinen tamilimusiikki ja kauniit värikkäät vaatetukset?