Mäntsälän jokivarren raivausta – leirijärjestäjän kokemuksia

Yksi KVT:n vuoden 2016 kansainvälisistä vapaaehtoisleireistä oli yhteistyössä ammattiopisto KEUDAn ja Mäntsälän kunnan kanssa järjestetty jokivarren raivausprojekti. KEUDAn osalta leiriä koordinoinut Esa Pyökäri kertoo kokemuksia leiriviikoista!

Teksti: E. Pyökäri. Kuvat: E. Pyökäri ja K. Elomaa.

ihmisiä KEUDAn kyltin edessä

KEUDAn ammattiopisto järjesti yhteistyössä Mäntsälän kunnan sekä KVT ry:n kanssa kansainvälisen työleirin, joka koski Mäntsäläjoen rantakasvillisuuden harvennusta ja raivausta jokivarren siistimiseksi. Ajankohta leirille oli elo- syyskuun vaihe kestäen kaksi viikkoa.

Mäntsälässä KEUDA vastasi leiriläisten muonituksesta ja kuljetuksista. Kunta antoi käyttöön majoituspaikkana ns. seurojentalon taajaman keskustassa. Leiriläisten vapaa-ajanohjelman suunnittelivat kunnan vapaa-aikapalvelut yhteistyössä KEUDAn opiskelijoiden kanssa.

ihmisiä tiellä

Leiriläisiä oli useista maista iältään 18 – 25 vuotiaita nuoria. Puhekielenä heillä oli englanti, joskin mukana oli useita leirejä kokenut, suomea puhuva ja ymmärtävä ryhmän vetäjä Kimmo sekä kaukomailta Patrick.

Leirin tavoitteena oli kaunistaa Mäntsäläjoen maisemaa ja siten tuottaa iloa asukkaille. Samalla luotiin kansainvälisiä yhteyksiä nuorten välille sekä tietoisuutta eri kulttuureista. Tärkeää oli myös, että KEUDAN opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan ja osaamistaan eri tehtävissä leirin ylläpitoon ja toimintaan liittyen.

Miten leiri syntyi?

Loppukeväällä 2015 oli paikallislehdessä uutinen kunnan suunnitelmista jokiympäristön kehittämiseksi. Avoinna kuitenkin oli milloin suunnitelmat toteutuvat eli miten rahoitus ja käytännön toteutus hoidetaan. Tältä pohjalta mieleeni nousi ajatus luoda vapaaehtoisuuteen pohjautuva työleiri, joka saisi todella jotain näkyvää aikaan heti. Ajatusta vauhditti oma kokemukseni Intiassa vuoden 1986 joulukuussa. Tuolloin työkohteena oli Bihar’in osavaltiossa Ranchin kaupungin lähellä Jagriti Vihara-niminen kansankorkeakoulu – noin 500 km Kalkutasta länteen.

Joulukuun alussa 2015 tuli tieto, että KVT oli hyväksynyt hankkeen yhdeksi Suomen kohteista – jippii. Kevään 2016 kuluessa pidimme neuvonpitoa Keudan yksiköissä sopivista tehtäväjaoista ja Mäntsälän kunnan osuudesta hankkeessa.

.. ja näin se eteni

Leiriläiset saapuivat tiistaina 30.8. ja lähtivät kahden viikon kuluttua. Keskiviikkona 31.8. mentiin jokivarteen, tartuttiin sahoihin, oksasaksiin ja kirveeseen – raivaustyö alkoi ja hiki virtasi! Turvallisuussyistä leirillä ei käytetty konetyökaluja.

Sää oli uskomattoman hyvä koko leirin ajan – ei käytännössä sateita lainkaan vaan auringonpaistetta ja lämpöä.

ihmisiä metsässä

Leiriläisiä oli kaikkiaan kahdeksan henkilöä, joista kaksi naispuolista, Iva Tsekin tasavallasta ja Miriam Espanjasta. Miehistä Maik oli Saksasta, Yusuf lähtöisin Jemenistä, Gabar ja Abdulrahman olivat kurdistanilaisia, Patrick puolestaan tuli Tanskasta (lähtöisin Uudesta-Seelannista). Suomalainen Kimmo sekä Patrick toimivat leirivetäjinä eli vastasivat leirin arkitoiminnasta ja yhteydenpidosta muihin osapuoliin. Itselläni oli mahdollisuus osallistua raivaustyöhön keskiviikkoisin, aamupäivisin. Ja hyvä niin, sillä vaikka työ oli rentouttavaa ja osallistuminen nautittavaa, veivät nuo aamuiset tunnit jo energian tehokkaasti.

mies raahaa puunrunkoa rannassa

Raivattava puusto oli pääosin kooltaan sormenpaksuisesta ranteenpaksuiseen, mutta saha tuntui sekä pureutuvan että myös jumittuvan tuskaisen tehokkaasti tuoreeseen puuhun – huh. Raivattu puusto kasattiin isoihin röykkiöihin, jotka kunta kuljetti muualle.

Paikallisia asukkaita kulki työmaiden ohi ja osa heistä pysähtyi juttelemaan ja kiittämään toiminnasta – jotakin näkyvää tapahtuu maisemassa.

Leiriläisille oli järjestetty monimuotoista vapaa-ajanohjelmaa. Sauvakävelyä, paikallisen liikuntayrityksen erilaisia liikuntamuotoja, soutua järvellä, nokipannukahvit, letunpaistoa, saunomista, käynti Helsingissä sekä Porvoossa. Raskas työ vaati vastaavat kevennykset! Käytössä oli myös kunnalta polkupyöriä, joilla osa osanottajista liikkui pitkiäkin matkoja.

kaksi venettä järvellä

Ruokailu toimi siten, että aamiaisen ja iltapalan leiriläiset tekivät itse seurojentalon keittiössä Lukkarinpolun toimittaessa ainekset heille. Lounas syötiin koululla ja päivällinen saatiin Lukkarinpolulta valmisannoksina myöhemmin syötäväksi. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä ruokiin ja leirijärjestelyihin yleensäkin ja tästä annettiin paljon kiitosta Keudalle sekä Mäntsälän kunnalle.

Kaikkiaan voinen todeta leirin onnistuneen hyvin ja suunnitelmien mukaan. Yhteistyö eri osapuolien välillä toimi erinomaisesti. Paikallislehden uutiskynnyksen ylitimme pari kertaa ja saimme aikaan näkyvää muutosta jokivarren siltojen läheisyydessä. Loppupäivinä osa leiriläisistä kyseli minulta, milloin tullaan jatkamaan, sillä jokivartta riittää ja riittää ja … mutta pitää kysyä muidenkin osapuolien tuntemuksia, vaikka itselle ajatus tuntuisi kovin houkuttelevalta!

Vielä kerran suuri kiitos kaikille leirin toteutumiseen myötävaikuttaneille ja osallistuneille niin itseni kuin leiriläisten puolesta! Tähän sopinee myös liittää  afrikkalainen sanonta:

“If You want to go fast, go alone. If You want to go far, go together”.