Vapaaehtoisena Tsekeissä

Kevättalvella 2010 oli aika tehdä tulevan kesän lomasuunnitelmia, tähän 51:n vuoden ikään mennessä on tullut nähtyä pari kaupunkia, museoita, kirkkoja kuin myös Välimeren aurinkoisia hiekkarantoja, ehkä oli tullut aika kokeilla jotain aivan muuta. Tämä siunattu internet-aikakausi helpottaa monta asiaa, joten googleen taikasana ”vapaaehtoistyö” ja ruutuun tulvi aiheeseen liittyviä sivuja. KVT mainosti leirejä houkutuksella vietä erilainen loma, ja se oli juuri sitä mitä kaipasin. Hämmästyin suuresti kuinka paljon ja kuinka erilaisia leirejä KVT:n kautta löytyy, minulle valikoitui tuo Tsekin leiri ajankohdan mukaan, kesäkuu oli ainoa mahdollisuus lähteä reissuun. Hakemus vetämään ja kiitettävän pikaisesti sain leiripaikan.

Vietin viikon (20.6–27.6.2010) noin viiden tunnin matkan päässä Prahasta, Tsekin itäosassa keskellä metsää sijaitsevassa leirikeskuksessa. Meitä oli kahdeksan ulkomaista leiriläistä seitsemästä eri maasta, Etelä-Koreasta, Serbiasta, Puolasta, Italiasta, Venäjältä, Espanjasta ja minä Suomesta, lisäksi Tsekistä leirin johtaja ja muutama nuori. Leirikeskuksessa järjestetään koko kesän leirejä, lähinnä lapsille ja nuorille.

Me vapaaehtoiset laitoimme alueen kuntoon odottamaan heinäkuussa alkavaa leirikautta. Suursiivosimme leirikeittiön ja varsinainen työ oli 25 lautarakenteisen neljän hengen majoitusmökin maalaaminen sisältä ja siivoaminen. Työ ei ollut raskasta, ehkä vähän tylsää, mutta siihen olivat vastalääkkeenä hilpeät ja eläväiset leiritoverit. Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin kuunnella 30-vuotiaan espanjalaistytön sydänsuruja tai miettiä yhdessä pitäisikö 18- vuotiaan serbitytön opiskella USA:ssa vai Lontoossa tai tutkia Italian kartasta missä ovat maan parhaimmat uimarannat.

Vietimme viikon yhdessä, tuon viikon aikana kuulimme paljon toistemme elämästä, sekä henkilökohtaisia asioita että kunkin maan tapoja. Oli silmiä avartavaa miettiä kuinka serbialainen tyttö oli viettänyt 7-vuotissynttäreitä pommitusten aikana tai mitä korealaistyttö kertoi Koreoiden suhteesta, ja kuinka hän oli aivan varma siitä että Koreat eräänä päivänä ovat yksi maa. Leirin paras anti olivat maailman hauskimmat leiritoverit, minä edustin senioreja, mutta sulauduin hyvin joukkoon.

6-tuntisten työpäivien jälkeen ehdimme patikoida ympäröivillä retkeilyreiteillä, pyöräillä kylätiellä, pistäytyä metsätietä pitkin 4km:n päässä olevassa pubissa oluella sekä viettää vapaapäivä lähikaupungissa. Leirialueella pelasimme pelejä ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Kaiholla katselen ottamiani leirikuvia ja muistelen lämmöllä uusia ystäviäni. Aivan varmasti eräänä päivänä lähden uudestaan työleirille.

oluelle

Hyvä, kylmä tsekkiläinen olut odottaa pubissa laskettelurinteen huipulla, takana 4km:n rämpiminen metsän poikki.

Suosittelen työleiriä sinulle,

– joka kaipaat turvallista seikkailua
– haluat avoimin mielin tutustua johonkin maahan ja tavata eri maiden ihmisiä
– tunnet halua auttaa työpanoksellasi jotakin yleishyödyllistä yhteisöä

Kaisa Heikura-Seitsonen

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: