Vaihdoin aurinkolomani vapaaehtoisleiriin

Rantaloma vai kaupunkiloma? Aurinkoa pitää ainakin olla. Ja pitkiä hiekkarantoja. Ja yöelämää.

IMG_0779

Viime keväänä päätin juhlistaa kesän alussa tapahtuvaa restonomiksi valmistumistani ulkomaanmatkalla. Suunnittelin loikoilevani auringossa siemaillen cocktaileja ja olevani tekemättä yhtään mitään.

Eräänä päivänä, en edes tarkalleen muista miten, päädyin KVT:n sivuille lukemaan enemmän vapaaehtoistyöstä. Ajatus vapaaehtoisleiristä oli kutkutellut mieleni perukoilla jo kauan, mutta en ollut ajatellut juhlistavani työn ja tuskan tuloksena saamiani papereita tekemällä (lisää) työtä.

Leirilistauksen luettuani päätin kuitenkin repäistä ja hain siltä istumalta leiripaikkaa Islannista, kulttuuri- ja historialeiriltä, jossa tehtävämme olisi kyläfestivaalin järjestäminen.  Islanti oli ollut ”must visit!”-listallani jo iät ja ajat, joten vapaaehtoisleiri kyseisessä maassa oli kiehtova ajatus.

Vastauksen saaminen kesti ja kesti. Ehdin jo vaipua epätoivoon ja kaduin koko hakemuksen lähettämistä. Olin yhdessä vaiheessa jo aivan varma, etten pääsisi minnekään.

Yhtenä päivänä avasin sähköpostini ja kas! KVT ilmoitti minun pääsevän Islantiin! Olin tohkeissani ja varasinkin lennot heti samana päivänä. Seuraavaksi odottelin jo malttamattomana leirin alkua.

Sumusta löytyy kylä

Icelandairin kone laskeutui kohdesaareni maankamaralle heinäkuun puolessa välissä. Seikkailin omin nokkineni lentoasemalta Reykjavíkin keskustaan ja suunnistin jokseenkin surkean karttani kanssa vastaanottavan järjestön tiloihin keskustan liepeille.

Vietin ensimmäisen yön järjestön majatalossa muiden vapaaehtoisten kanssa ja tutustuin kiinnostaviin ihmisiin jo heti ensimmäisenä iltana.

Jo leireillä olleet jakoivat innokkaasti vinkkejä meille uusille tulijoille ja iltani majatalossa oli väsyttävästä matkasta huolimatta riemukas.

Seuraavana päivänä oli aikainen herätys ja tiedossa oli monen tunnin bussimatka läntisille vuonoille, jossa vapaaehtoisleirimme sijaitsi. Matkustimme Reykhólarin pieneen kylään kahdessa pikkubussissa ja parin sumuisuudesta johtuvan eksymisen jälkeen löysimme perille.

Kylä oli pienoinen shokki meille vähän isompiin kaupunkeihin tottuneille matkaajille (leirikaverini olivat esimerkiksi Madridista, Barcelonasta, Prahasta ja Kölnistä), mutta se oli idyllinen ja sijaitsi vuoren juurella. Maisemaa dominoi pienellä kukkulalla oleva kirkko, joka sijaitsi reilun sadan ihmisen kylän keskuksessa.

Kyltti

Ain laulain työtäs tee

Aloitimme työt jo samana päivänä kun saavuimme kylään, ja ahkeroimme päivittäin seitsemästä kahdeksaan tuntia. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään äärimmäisen fyysinen suoritus, vaan suurimman osan ajasta leikkasimme ruohoa, haravoimme, maalasimme aitoja, korjasimme kasvihuonetta, haravoimme lisää, kitkimme rikkaruohoja ja siivosimme kylän koulua, jossa me myös majoituimme. Tehtäviin kuului myös muun muassa kyläfestivaalin ohjelmalehtisten ja koristeiden tekoa.

IMG_0904

Itse festivaalin aikana saimme osallistua kaikkeen ohjelmaan. Poniratsastuksen järjestäminen, pomppulinnan vahtiminen, nakkisämpylöiden paistaminen, keittojen tarjoileminen kyläläisille ja lasten mäkiautokilvan tuomarointi ovat vain muutama esimerkki siitä, mitä kaikkea teimme festivaaliviikonlopun aikana. Festivaali huipentui toisen leiriviikon lauantaina suureen iltajuhlaan, jossa tarjoilimme osallistujille kolmen ruokalajin illallisen. IMG_0970

Virallisen osuuden loputtua saimme vipattaa tanssijalkaamme juhlan jatkoilla, jossa tutustuimme paikallisiin asukkaisiin. Moni kiitti meitä kyyneleet silmissä – he eivät voineet uskoa, että me olimme tulleet vapaaehtoisesti heidän pieneen kyläänsä järjestämään heille vuoden kohokohdaksi luonnehdittua juhlaa.

Leirin jälkeen jäin muutamaksi päiväksi Reykjavíkiin tutustumaan lähemmin pääkaupunkiin. Olin alun perin ajatellut kierteleväni kaupunkia yksin, mutta uudet ystäväni lähtivät mielellään mukaan tutkimusmatkoilleni. Oli mukava purkaa leirin tapahtumia auringonpaisteessa kahvin äärellä kuin vanhat tuttavat konsanaan.

Erinomainen valinta

En saanut Piña coladaa sateenvarjolla ja kierrepillillä tai haaveilemaani rusketusta. Jäin paitsi kahdesta harvinaisen lämpimästä Suomen kesän viikosta, mutta sain tilalle jotain paljon parempaa. Uudet kokemukset, uudet ystävät ja uusi tapa ajatella ovat arvokkaampia asioita. En edes kokenut tekeväni leirillä töitä – mielestäni vietin aikaa ystävieni kanssa puuhastellen.

Kun kylän asukkaat vetisin silmin kiittivät meitä, liikutuin kovasti. Emme olleet ajatelleet festivaalin olevan heille niin tärkeä. Sadan hengen kylässä, keskellä ei-mitään, viikonloppu, jolloin kaikki saavat seurustella keskenään, oli yksi vuoden kohokohdista.

Jos kysyisit minulta olisinko valinnut toisin, pitäisin sinua hulluna. Ja kehottaisin sinua sen jälkeen selaamaan leirilistaa ja valitsemaan itseäsi kiinnostavan leirin ensi kesälle.

220720122042

Teksti ja kuvat: Jannica Bergman

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: