Työleirillä lasten kanssa Saksassa

Viime kevättalvena selailin KVT:n työleirilistaa haaveillen yhdestä jos toisesta leiristä kuten joka kevät aiemminkin. Edellisestä työleiristäni oli aikaa jo viisi vuotta ja noiden vuosien aikana minusta oli tullut kahden lapsen äiti. Tiesin kuitenkin entuudestaan, että joillekin työleireille lapsiperheet ovat erityisen tervetulleita, enkä tietenkään halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä. Olinhan työelämän ulkopuolella ja aikaa leirille osallistumiseen minulla olisi. Valitsin listalta useamman vaihtoehdon ja leiripaikkajaon jälkeen sain KVT:lta tiedon leiripaikasta Pohjois-Saksasta. Elokuun loppupuolella lähdin neli- ja yksivuotiaiden lasteni kanssa ajelemaan Oulusta kohti pienenpientä Rutenbergin kylää, missä kolmiviikkoinen työleirimme järjestettäisiin. Etenimme päämääräämme kohti hitaasti, ilman tarkkoja reittisuunnitelmia. Telttailimme kesälomatunnelmissa Ahvenanmaalla, Gotlannissa ja Pohjois-Saksan Rügenin alueella leirin alkamispäivään saakka.

Työleiri lähti osaltamme käyntiin hienosti jo heti ensimmäisenä päivänä. Lapset olivat leiripaikalla ja uusien ihmisten parissa kuin kalat vedessä, eikä äidin housunlahkeessa roikkumisesta ollut merkkiäkään. Eivätkä he seuraavina viikkoina työntekoakaan tulleet hidastamaan. Leirimme työ oli vaihtelevaa ja moniin työtehtäviin isompi lapsistani pystyi halutessaan osallistumaankin. Kujan varren risusavotassa hän kuljetti pienimpiä oksia syrjään majanrakennusta varten ja maalipensseli pysyi kädessä kun petsasimme ulkokalusteita. Myös leikkipuiston kunnostaminen oli mieluisaa puuhaa: leikin ja työn yhdistämistä aivan konkreettisesti. Pikkusisko joko taapersi veljensä mukana, puuhasi välillä omiaan tai jos työn luonne sen salli, nökötti kantorepussa, ja oli tietenkin muiden leiriläisten lemmikki, jolta ei hoitajia puuttunut. Leiripaikan maalaismaisema, ponit, kissat ja koira olivat kaupunkilaislapsille ylimääräistä plussaa.

Leirin vapaaajanohjelmaan osallistuimme siinä missä muutkin, tosin iltaohjelmat jäivät minulta väliin kun painuimme pehkuihin koko perhe heti päivällisen jälkeen, jota ei tosin syöty suomalaiseen tapaan viideltä. Olimmepa sitten ensimmäisinä ylhäälläkin valmistelemassa aamupalaa ja antamalla kulloisenkin keittiövuorolaisen nukkua hieman pidempään. Olin varautunut yhteen jos toiseen kommellukseen leirin aikana, mutta yllättäen niitä ei tullut eteen yhtäkään. Ei sairastumisia ja lääkärikäyntejä, ei vierastamista tai koti-ikävää. Kieliongelmiakaan ei ollut, sillä esikoiseni käytti suomen kieltä vaivaantumatta ollenkaan siitä, etteivät muut puhuneet suomea, ja häntä ei kummastuttanut mitenkään se, että muut puhuivat hänelle omia kieliään. Asiat tulivat joka tapauksessa selviksi. Kaiken kaikkiaan tuo kolme viikkoa oli niin hieno kokemus, että leiri tuskin jää viimeiseksemme.

Vinkkejä lasten kanssa leireilyä suunnitteleville

Työleirille lasten kanssa lähdettäessä on leiripaikan valinnassa syytä olla tavallista tarkempi. Ota huomioon turvallisuusnäkökohdat, majoituksen ja peseytymistilojen laatu, lasten viihtyminen, reaalinen mahdollisuutesi työntekoon jne. Leirin järjestäjiltä kannattaa kysyä mitä ikinä mieleen juolahtaakin. Osa työleireistä on suunnattu nimenomaan perheille, joten ne ovat varma valinta. Kannattaa kuitenkin kysyä lasten osallistumismahdollisuutta myös muiden leirien suhteen, mikäli jokin leiri erityisesti kiinnostaa. Meidän valitsemaamme leiri ei ollut erityisesti lapsiperheille suunnattu, mutta silti se osoittautui erinomaiseksi leiripaikaksi lasten kanssa.

Paljon riippuu tietenkin myös lasten luonteista (ei niinkään iästä) kannattaako leirille lähteä. Jos lapsi on luonnostaan sopeutuvainen, tottunut vieraisiin paikkoihin, ihmisiin ja tietenkin matkustamiseen, eikä nirsoile ruuan tms. suhteen tai kärsi uniongelmista vieraissa paikoissa, on työleiri luultavasti hieno kokemus koko perheelle. Ja toisaalta: kommelluksista ja vastoinkäymisistäkin voi jotakin oppia. Tärkeintä on, että itse aikuisena otat rennon asenteen: työleirillä ette ole kotona, joten jousta rutiineista ja nauttikaa uusista tuttavuuksista, tavoista ja ruuista.

Salla Kotila

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: