Travelling work camp

Travelling work camp (TWC) on nimensä mukaisesti työleiri, jonka ei pysy paikoillaan tietyssä paikassa. Matkaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan siinä ohella pidetään työpajoja ja järjestetään muita aktiviteetteja valitun teeman edistämiseksi. Matkaleirin teemana voi olla esimerkiksi rauhankasvatus, ympäristöasiat, ihmisoikeudet tai muu SCI:n arvomaailmaan sopiva teema.

KVT:ssä on järjestetty 1990-luvun puolella matkaleiri ihmisoikeuksiin liittyen. Leiri alkaa yhteisellä ”koulutusjaksolla”, jonka aikana suunnitellaan pienryhmissä järjestettäviä aktiviteetteja ja perehdytään leirin teemaan. Perehdytysjakson aikana muodostetaan myös työryhmät, jotka kiertävät perehdytysjakson jälkeen työleireillä tai mahdollisesti muissa kohteissa pitämässä teemaan liittyviä työpajoja.

Matkustavan leirin tavoitteena on välittää informaatiota ja ajatuksia valitusta teemasta hieman vastaavasti kuin verkostomarkkinoinnissa eli yksinkertaistaen: yksi pitää työpajan neljälle, jotka taas puolestaan tekevät saman neljä kertaa neljälle. Kun ihmiset palaavat kotiin työleireiltään he levittävät puolestaan ajatuksia kotiseuduillaan ympäristöön.

Saara Ruotsalainen osallistui travelling work campille Saksassa pari vuotta sitten. Hänen kokemuksensa leiriltä ovat vielä muistoissa ja kyselimme hieman Saaralta mitä hän piti leiristä.

Saara, miksi päätit lähteä tälle leirille?

Olin päättänyt lähteä vapaaehtoistyöhön, koska halusin vaihtoehtoisen tavan viettää kesää ja tehdä työtä, jolla on jotain merkitystä, uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten ympäröimänä. Selailin leirilistaa KVT:n nettisivuilla ja Hiv/Aids-prevention work camp Berliinissä vaikutti mielenkiintoiselta. Lähetin motivaatiokirjeen ja pääsin mukaan.

Kerro hieman leirin kulusta.

Kuukauden mittaisen leirin ensimmäiset kolme viikkoa vietettiin Berliinissä. Kaksi ensimmäistä viikkoa olimme koulutettavana ManncheckBerlin järjestössä, jonka tavoitteena ovat hiv:n ja aidsin leviämisen ehkäiseminen sekä neuvonta seksuaalisairauksiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Opetustilanteet olivat vuoropuhelua ja erilaisia kuvitteellisia tilanteita ja leikkejä. Aluksi avoin puhe seksistä yhdistettynä rajuihin kuviin esitettyinä suurennettuna seinällä sai yhden jos toisenkin meistä punastelemaan, mutta siihen tottui nopeasti. Tietenkin meidän piti myös opetella perustiedot sukupuolitaudeista ja niiden leviämisestä. Oli yllättävää huomata miten vääriä käsityksiä ihmisillä oli hiv:n tarttumisesta ja kondomin käytön merkityksestä.

Kolmannella viikolla osallistuimme face-to-face kampanjointiin ja vierailimme eri homoklubeilla Kreuzbergissä. Valistustyö oli käytännössä melko paljon kondomien ja esitteiden jakamista ja erilaisten performanssien esittämistä. Yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista oli seistä silkkiyöhame päällä ja kondomeja kaulassa homobaarissa ja lausua kondomien ylistyshymnejä. Päivisin tutustuimme erilaisiin sosiaaliprojekteihin, vierailimme nais- ja miesprostituoitujen tukikeskuksessa, huumeidenkäyttäjien apukeskuksessa sekä hiv-positiivisille tarkoitetussa tapaamispaikassa.

Neljännellä viikolla leirimme jakaantui kahteen pienryhmään ja lähdimme kiertämään työleirejä, joilla järjestimme työpajoja hiv/aids -asioista ja sukupuolitaudeista. Me kävimme kahdella työleirillä. Ensin meitä hieman pelotti miten meidät otetaan vastaan ja onko kertomamme asiat jo liian tuttuja kaikille. Saamastamme palautteesta huomasimme, että pelkomme osoittautuivat aiheettomiksi. Ensimmäisellä leirillä eräs tyttö ei ollut edes koskaan nähnyt kondomia!

Kuinka sopeuduitte toisille työleireille, joissa olleet vapaaehtoiset olivat ryhmäytyneet jo pidemmän aikaa?

Meidän ryhmämme otettiin yllättävän hyvin vastaan, eikä ristiriitoja syntynyt ryhmien välillä, eikä ryhmämme sisälläkään, vaikka onhan se niinkin, että se saattaa hämmentää, kun tietty ryhmä on saanut tutustuttua toisiinsa ja sitten me mentiin sinne sotkemaan juuri muodostettuja leirirutiineja. Leireillä osallistuimme workshoppien lisäksi leirin normaaleihin rutiineihin, laitoimme ruokaa ja teimme muita työleiriläisille annettuja hommia.

Matkustaessa toisille leireille ehti nähdä paljon enemmän ja juuri workshopit toisilla leireillä olivat erittäin antoisia. Ryhmämme keskinäinen vuorovaikutus oli ennennäkemättömän sopuisaa ja minkäänlaista kinaa ei syntynyt koko kuukauden aikana vaikka nukuimme, söimme, työskentelimme ja vietimme vapaa-aikamme yhdessä. Luulen, että leirin aikana ja jo heti alussa henkilökohtaisista aiheista, kuten seksuaalisuudesta, käydyt keskustelut tekivät meistä läheisempiä kuin uskoimmekaan.

Mikä leirillä tuntui hankalimmalta?

Mielestäni vaikeinta leirillä oli juuri se, että miten ehtii tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin, kun jatkuvasti ympärillä pyöri uusia kasvoja juuri kun vanhoihin oli ehtinyt tottua. Raskasta oli toisinaan myös se, kun meille kerrottiin ja näytettiin niin paljon asioita. Niitä kaikkia juttuja jäi pohtimaan. Olo oli hieman kuormittunut ja väsynyt erityisesti silloin, kun olimme yöllä töissä homobaareissa ja päivällä vierailuilla eri tukikeskuksissa.

Työleiri on kuitenkin kokonaisvaltainen kokemus sosiaalisesti ja siellä on koko ajan jotenkin sosiaalisesti virittyneessä tilassa ja haluaa oppia tuntemaan toisia ihmisiä mahdollisimman hyvin. Joskus saattaa olla raskasta tutustua moniin uusiin ihmisiin lyhyessä ajassa. Koulutusjakson aikana ryhmämme sisällä syntyi aivan erityislaatuinen luottamus toisiimme ja kykenimme avoimeen ja rehelliseen keskusteluun vaikeista ja henkilökohtaisemmistakin asioista.

Huono puoli oli, että ryhmämme joutui jakaantumaan kahtia lähteäkseen kiertämään toisia työleirejä. Olimme myös jonkin verran yhteistyössä toisen travelling campin kanssa, joka keskittyi ihmisoikeuksiin. Myös heidän leirinsä vaikutti tosi mielenkiintoiselta, joten oli mukava vaihtaa kokemuksia ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Leiri oli erittäin intensiivinen, enkä edes huomannut olevani väsynyt ennen kuin leirin loppuessa. Kuukausi erittäin tiivistä yhdessä oloa ehti muodostaa välillemme vahvojakin tunnesiteitä ja leirin päättyessä oli todella vaikea erota. Vauhdikkaan kuukauden jälkeen kaikki olivat onnellisia päästessään kotiin. Mielestäni kuukausi on sopiva aika tällaiselle leirille, jossa matkustetaankin paikasta toiseen. Vähemmässä ajassa ei ehtisi saada hyötyä irti oppimistaan asioista ja pitemmässä ehtisi väsyä täysin.

Entä mitä erityisen hyviä puolia muistelet leiriltä?

Voin muistella leiriä pelkästään hyvällä. Vieläkin olemme yhteydessä leiriläisten kanssa ja asiat joista siellä puhuttiin saavat minulta paljon enemmän huomiota kuin ennen. Myös monet asiat kuten erilaisten sosiaalikeskusten työntekijöiden pyyteettömyys, auttamisen raskaus ja monet keskustelut, joita näiden paikkojen työntekijöiden kanssa kävimme, on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.

Oli myös erittäin rikastuttavaa vierailla muilla leireillä, tavata ihmisiä ja soveltaa oppimaansa käytäntöön ja kertoa erittäin tärkeistä asioista. Ajatteluni sai hiukan uutta syvyyttä ja huomasin kiinnostuvani asioista jotka liittyvät nykyiseen opiskelupaikkaanikin.

Kiitos haastattelusta. Ja hyvää alkutalvea!

Kiitos, kiitos!

Saara Ruotsalainen

Teksti: Tero Savolainen

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: