Tädit Suomesta

Kokemuksia työleiriltä Slovakiasta

Huhtikuussa postiluukusta tipahti Vatupassi, joka tartutti leirikuumeen. Kesäsuunnitelmiimme ei pitänyt mahtua kahden viikon leiriä, mutta lehden selailu pisti suunnitelmat uusiksi. Nopeasti täytimme hakemukset ja kiikutimme ne toivorikkaana Pasilaan. Viikon kuluttua tulikin tieto, että pääsemme unelmien linnaan kahdeksi viikoksi puutarhatöihin. Linna sijaitsi Slovakiassa Bojnicessa, 150 km Bratislavasta luoteeseen. Virittäytymistä linnatunnelmaan auttoi Dodi Smithin kirjoittaman Linnanneidon lokikirjan lukeminen.

Kesäkuun puolivälissä lensimme Bratislavaan, jossa vietimme aurinkoisen mukavan päivän kävellen ja aistien vanhan kaupungin tunnelmaa. Iltapäivällä otimme bussin Prievidzaan, jossa tarkoituksemme oli vaihtaa paikallisbussiin, joka olisi vienyt meidät perille linnaan. Ihmetellessämme mihin päin meidän pitäisi mennä avulias ja ystävällinen kuljettajamme viittilöi tädit Suomesta takaisin kyytiinsä ja lähti viemään meitä linnalle. Lähtiessämme leirille oletimme että Slovakiasssa selviää kielitaidoillamme, mutta venäjän kielen taidosta ei tällä kertaa ollut apua. Ajoimme linnan ohi ja saimme kävellä kaksi kilometriä samaa tietä takaisin painava rinkka selässä. Haltioituneena kuitenkin katselimme lähestyvän linnan satumaisuutta ja odotimme unesta herätystä, jota ei tullut, vaan unelma linnassa asumisesta oli toteutumassa.

Toiset leiriläiset olivat jo saapuneet aikaisemmin ja liityimme joukkoon. Meitä oli yhteensä kaksitoista leiriläistä, Ranskasta, Italiasta, Serbiasta, Kanadasta ja USA:sta sekä slovakialaiset leirinvetäjät. Nuorille leiriläisille saapumisemme on ollut joka kerta pieni shokki, koska ”tädit” Suomesta alkavat olla heidän isoäitiensä ikäisiä. Leirin aikana ikärajat kuitenkin häviävät ja yhteiselo sujuu mukavasti.

Linnaa ympäröi puisto, jossa kasvoi ikivanhoja erilaisia puita ja pensaita. Aamuisin puutarhuri teki linnanpihalla työnjaon. Ensimmäinen työmme oli linnan sisäpihan kivetyksen puhdistaminen rikkaruohoista. Pojat maalasivat roskiksia puistossa, siirsivät lavasteita varastoihin ja ukkosmyrskyn jälkeen korjasivat katkenneita puita ja oksia pois. Tytöt haravoivat puistossa ja nyhtivät lammen ympäriltä kivetyksen väleistä rikkaruohoja. Me pääsimme puhdistamaan 1100- luvulta asti olevan sillan murateista, jotka olivat tiukasti takertuneet kivien lokeroihin kiinni. Tämä työ vaati paljon tätienergiaa. Vapautimme puiston
pensasistutukset elämänlangoista ja rikkaruohoista. Ensimmäinen työviikko sujui paahtavassa helteessä, joka loppui torstai-illan ukkosmyrskyyn, jonka jälkiä sitten siivoilimme toisen viikon.

Lopputyönä me ”tädit” pääsimme siistimään sisäpihalla olevan barokkipuutarhan. Iltapäivisin vietimme aikaa retkeillen Bojnicen ympäristössä ihaillen kaikkialle ulottuvaa linnan luomaa satumaista tunnelmaa. Vapaapäivinä teimme pidempiä retkiä lähikaupunkiin ja ympäristöön. Tutustuimme kirkkoihin, kaivokseen, eläintarhaan, ja paikalliseen kalastukseen istutetuilla lammikoilla. Bojnicen kaupungin urheiluseurat järjestivät näyttävän paraatin musiikki – ja tanssiesityksin, joita ihailimme aurinkoisena viikonloppuna. Matkamuistot hankimme paikallisten käsityöläisten kojuista.

Prievdzan sanomalehti ja radio olivat erittäin kiinnostuneita kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ja leiriläisten motiiveista tulla juuri Slovakiaan. Leiriläisiä haastateltiin molempiin tiedotusvälineisiin. Useimpien leiriläisten tarkoituksena oli tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin maihin. Me halusimme tutustua Slovakian kulttuuriin, ympäristöön ja ihmisiin. Mielestämme vapaaehtoistyö on oivallinen tapa viettää lomaa ja saada paljon uusia elämyksiä ja jakaa kokemuksia erilaisten ja nuorten ihmisten kanssa. Maailmankuva avartuu myös ”täti-ihmisille”.

Aili ja Marina

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: