Surffausta ja festareiden järjestämistä Sloveniassa

Ajatus kesän viettämisestä toisella tavalla oli kypsynyt päässäni jo pitkän aikaa, kunnes löysin tietoa KVT:stä ja mahdollisuudesta lähteä työleirille. Muutaman epäonnen, sattuman ja onnenpotkun kautta olin lopulta lähdössä kahdelle leirille, molemmat Sloveniassa.

Surffausta viinipeltojen keskellä

Jo saapuessani maahan olin vakuuttunut sen suunnattomasta kauneudesta, enkä epäillyt valintaani hetkeäkään.

Ensimmäinen leiri sijaitsi Brezicessä, itäisessä Sloveniassa lähellä Kroatian rajaa, kumpuilevissa maisemissa viinipeltojen ympäröimänä. Majoituimme Krka- joen rannalla olevalle telttailualueelle, ja yhteensä meitä oli liki 20. Mukaan mahtui nuoria niin Sloveniasta, Serbiasta, Romaniasta, Tsekeistä, Puolasta, Englannista, Espanjasta kuin Bulgariastakin.

Tämä monimuotoisuus mahdollistikin sen, että jokaisena päivällisenä syötiin eri kansallisuuksien ruokia. Leirin ideana oli yksinkertaisesti oppia surffaamaan joen virtakohdissa sekä kehittää tekniikoita surffaamiseen joessa. Leirinvetäjä oli itse keksinyt idean ankkuroida köysi virtauskohtaan ja surffata siinä, ja nyt veimme ajatusta pidemmälle virittämällä köysisysteemin joen toiselta puolelta toiselle.surffaus

Surffaamisen lisäksi meidät tutustutettiin mm. paikallisen pelastuskoirajärjestön toimintaan, kävimme uudessa WakeParkissa pari kertaa vesilautailemassa ja vaelsimme lähellä sijaitsevalle kukkulalle. Leiriä varjostivat huonot säät, sillä vain kahtena päivänä kymmenestä ei satanut, mikä tekikin surffaamisesta hieman hankalaa, eivätkä telttailuolosuhteetkaan olleet optimit. Leirinjärjestäjät olivat kuitenkin kekseliäitä ja meillä oli vaihtoehtoista ohjelmaa, sekä kahtena yönä meidät ”evakuoitiin” liki tulvivalta leirintäalueelta.

Iltaisin meillä oli leirinuotio, jossa lauloimme kitaran säestyksellä ja maistelimme paikallisia viinejä. Huonoista keliolosuhteista huolimatta nautin leiristä paljon. Leirin jälkeen lähdimme yhdessä valloittamaan Kroatiaa, josta jokainen lähti kuka minnekin päin Eurooppaa, kun taas minä palasin Sloveniaan kohti seuraavaa leiriä.kitaransoitto

Musiikkia vuorten syleilyssä

Toinen leiri sijaitsi keskellä Sloveniaa Kamnikissa. Kaupunki oli kuvankaunis ja sitä kehystivät yli 2km korkeat vuoret. Kymmenen hengen porukkamme oli kotoisin Sloveniasta, Puolasta, Serbiasta ja Turkista.maalaus

Asuimme kulttuuritalon lattialla, joten tämä tuntui minusta liki luksukselta telttamajoituksen jälkeen. Säätkin olivat kohdallaan, kahden viikon aikana satoi kerran. Työtehtäviämme oli periaatteessa kaksi: Auttaminen festivaalien järjestämisessä ja luova suunnittelu puiston koristelemiseksi.

Puiston koristelu oli alussa melko toivotonta, sillä meillä ei ollut juurikaan materiaalia eikä meille kerrottu mitä meidän pitäisi tehdä. Vasta viimeisinä päivinä saimme todella jotain aikaan ja maalasimme paikallisten lasten kanssa. Sen sijaan festivaalien kanssa työskentely oli todella antoisaa ja lähensi meitä paikallisten kanssa.

Vapaa-aikaakin oli paljon, kävimme mm. monta kertaa Ljubljanassa sekä olimme yötä vuorilla ja meren rannalla. Iltaisin kävimme katsomassa konsertteja ja illat venyivätkin melko pitkiksi meidän jäädessä istuskelemaan lavanreunalle konsertin päätyttyä juttelemaan milloin mistäkin.

Parasta tässä leirissä oli ehdottomasti meidän upea yhteishenkemme, olimme kuin yksi pieni kansainvälinen perhe. Monet paikallisetkin huomasivat että meillä on aina hauskaa ja liittyivät iloiseen joukkoomme. Loppujen lopuksi tunsin Kamnikin olevan kuin oma kotini ja lähtö oli vaikeaa.

Jälkimietiskelyä

En voi kuin kiittää itseäni siitä, että lähdin reissuun, sillä vietin todella ehkä elämäni mainioimman kuukauden. Tutustuin todella moneen mahtavaan ihmiseen ja ennen kaikkea maahan ja sen kulttuuriin paremmin kuin yksikään turisti.

Toisaalta opin myös ajattelemaan itsenäisemmin ja luovemmin, sillä projektimme puistossa todellakin vaati luovuutta ja aloitekykyä. Tämä ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, kun lähden työleirille.

Teksti ja kuvat: Anniina Heikkiläkamfest

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: