Puutarhanhoitoa kaukana kaikesta

Sofia Olsson oli kesällä 2012 vapaaehtoisleirillä Kaliforniassa viisi ja puoli -vuotiaan poikansa kanssa. KVT haastatteli Sofiaa saadakseen selville, millaista on olla leirillä lapsen kanssa.

Sofia Olssonin idea vapaaehtoisleirille lähtemisestä nousi käytännöllisistä syistä. Hänen opintoihinsa kuuluu pakollisena osana kieliharjoittelu, mikä tarkoittaa kuukauden viettämistä englanninkielisessä maassa.

Toisena kriteerinä leirin valinnalle Sofialla oli se, että leirille voisi ottaa myös lapsen mukaan. Viime kesänä yksi kriteerit täyttänyt leiri löytyi Kaliforniasta, jonne Sofia hakuprosessin jälkeen lähti.

Lomailua ennen leiriä

Itse leiri kesti vain reilun viikon, mutta saadakseen kokoon opintojensa edellyttämän kuukauden oleskelun, Sofia matkusti ennen leirin alkua poikansa Viljon kanssa Pohjois-Carolinaan enonsa luokse muutamaksi viikoksi.  Sieltä he lensivät toiselle puolelle Amerikkaa, Kaliforniaan, josta heidät kesäkuun puolessa välissä haettiin leirille.

Leiri järjestettiin Sacramenton kaupungista pohjoiseen sijaitsevassa Nevada Cityssä, Sierra Nevada – vuoriston juurella. Alue oli metsän keskellä ja täysin omassa rauhassaan Woolman-yhteisön tilalla. Ympäristöystävälliseen elintapaan pyrkivä yhteisö järjestää tilalla koulutuksia, retriittejä ja leirejä.

”Leirillä oli noin kuusikymmentä osallistujaa, vaikkakaan kaikki eivät viipyneet leirillä koko aikaa.” Sofia kertoo. Koska leiri oli perheleiri, sille osallistui monenikäisiä ihmisiä aivan vauvoista teini-ikäisiin ja aikuisiin.

Leirillä oli myös Viljon ikätovereita, ja vaikka lasten välillä oli kielimuuri, he leikkivät keskenään. Viljo oli erityisen ihastunut erääseen harjoittelijaan ja saikin myös leirin aikuisista itselleen hyviä ystäviä.

Runsaasti vapaa-aikaa

Sofia kertoo, että leirillä työskenneltiin vain noin kolme tuntia päivässä. Aikuiset ja isommat lapset saivat itse valita työtehtävänsä, jotka liittyivät alueen ja rakennusten kunnostukseen ja ylläpitoon. Nuoret valitsivat usein samoja töitä päästäkseen viettämään aikaa keskenään.

Sofia itse teki leirin aikana enimmäkseen töitä alueen isossa luomupuutarhassa. Pienempien lasten tuli pysyä vanhempiensa seurassa, joten Sofia otti poikansa mukaan puutarhaan. Viljo kuitenkin kyllästyi usein paikallaan pysymiseen ja siihen, ettei ymmärtänyt ympärillään puhuttavaa kieltä ja lähti kuljeskelemaan itsekseen alueelle.

”Leirialue oli turvallinen ja rauhallinen. Tiesin, ettei Viljo lähde isolta nurmialueelta pidemmälle vaeltelemaan.” Sofia sanoo.
Leirillä oli myös paljon järjestettyä vapaa-ajan ohjelmaa. Lapset esimerkiksi pelasivat jalkapalloa, Sofia muistelee. Lyhyen kävelymatkan päässä leirialueesta oli lampi, jonne lapset myös mielellään lähtivät uimaan.

Sofia kehuu leirin ilmapiiriä ja sanoo sen olleen parasta leirillä hienon luonnon ja leiripaikan sijainnin lisäksi. Hän toteaakin voivansa lähteä vapaaehtoisleirille uudestaan, sillä sekä äiti että poika viihtyvät leirillä mainiosti.

Sofian poika ja possu

Kuva: Sofia Olsson

Woolman-yhteisön internet-sivut löytyvät osoitteesta www.woolman.org

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: