“Light a new star” -lastenleiri

Pitkäranta (Venäjä) 12.-25.7.2010

Osallistuin Light a new star” -lastenleirille, joka tarjosi Pitkärannan lapsille mahdollisuuden tehdä teatteria, oppia englantia sekä viettää aikaa yhdessä pelaten ja leikkien. Leirille osallistui kaksitoista vapaaehtoista leirinjohtaja mukaan luettuna. Leirin järjesti moskovalainen vapaaehtoistyöjärjestö World4U. Leirin onnistumisesta olivat suuressa vastuussa kaksi paikallista, jotka olivat Petroskoissa toimivan Initiative-järjestön jäseniä.annehesitys

Pitkäranta on rappeutuva teollisuuskaupunki Laatokan Itärannalla, väkiluku on vähentynyt viime vuosina ja alue kärsii sosiaalisista ongelmista. Oikeastaan Pitkäranta muistuttaa enemmän maalaiskylää kuin kaupunkia.

Kohtaamispaikkamme oli Petroskoi, Karjalan alueen pääkaupunki Äänisen rannalla. Petroskoista oli vielä yli neljän tunnin ajomatka Pitkärantaan. Tapasimme vuorokausi ennen leirin alkua Petroskoin juna-asemalla. Emme heti lähteneet kohti Pitkärantaa, vaan leirinjohtaja halusi esitellä meille Petroskoita. Siellä sitten tarvoimme ympäri kaupunkia koko päivän yli 30 asteen helteessä, vaikka olimme kaikki väsyneitä ja suihkun tarpeessa! Kuvittelimme, että meille olisi järjestetty jokin kuljetus Pitkärantaan, mutta noin neljän maissa iltapäivällä menimme linja-autoasemalle ostamaan lippuja – matkan jouduimme kustantamaan itse.

Linja-autossa tuli pientä kärhämää; meitä oli niin monta, ettemme mahtuneet kaikkien siellä jo istuvien kanssa samaan autoon. Meidät vietiin jonnekin välille Petroskoi-Pitkäranta. Matka hieman venähti; jouduimme odottelemaan tienposkessa minibussia, joka tuli noutamaan meidät Pitkärantaan.

Pitkärannassa odotti järkytys; meitä ei majoitettukaan kuvauksessa mainittuun lasten kulttuurikeskukseen. Sen sijaan meidät ohjattiin hylättyyn orpokotiin, jossa meitä odotti vaatimaton ilta-ateria. Moskovalainen järjestö sai meiltä risuja; majoituksemme oli todella vaatimaton. Talovanhuksessa oli vain kaksi suihkua, joista niistäkin tuli vain kylmää vettä. Vessat hajosivat yksi toisensa perään ja aamiaistilan lavuaari romahti pariinkin otteeseen. Juomaveden kannoimme lähteeltä, joka sijaitsi metsässä parin kilometrin päässä. Onneksi meillä oli innostunut porukka ja huumorintajua tallella.annehtalo

Meillä ei ollut paljonkaan astioita, mikä vaikeutti kokkaamista. Plussaa oli se, että paikallinen vapaaehtoinen toi meille usein runsaan aamiaisen, johon toisinaan sisältyi hänen itse paistamia herkullisia ja taatusti kaloripitoisia pannukakkuja. Muuten ruokamme oli yksinkertaista, eikä sitä ollut aina riittävästi. Olisin toivonut kunnon siivousvuoroja. Vanhimpana olin ainoa, joka oma-aloitteisesti pesi lattioita. Pitkärannan kaduilla jalat muuttuivat pikimustiksi.annehruoka

Leirillä parasta oli se, että lapset olivat innoissaan. He ovat jo monena vuonna osallistuneet tälle leirille, jossa he pääsevät tekemään teatteria. Teatterille he ovat keksineet nimenkin: Norther theater eli Pohjoinen teatteri. Lapset ovat luoneet teatterille oman logon, joka hienolla tavalla yhdistää mielikuvat Karjalasta ja teatterista. Aamupäivisin opetimme lapsille englantia kolmessa eri tasoryhmässä. Opetus samoin kuin teatteriesitykset tapahtuivat läheisellä koululla. Englannin opetus ei täysin vastannut mielikuvaa, jonka leirikuvaus oli antanut. Kuvauksessa mainittiin, että vapaaehtoiset tulevat antamaan “Master classes” opetusta englannin kielessä. Todellisuudessa englannin opetus ei ollut järin kunnianhimoista; leirinjohtaja halusi meidän järjestävän toinen toistaan hauskempia pelejä aamusta iltaan. Työpäivän todellinen pituus ei valitettavasti vastannut leirikuvausta; 5-6 h sijasta järjestimme lapsille ohjelmaa aamukymmenestä viiteen iltapäivällä, lisäksi suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa yömyöhään.

Teatteriesityksistä tuli onnistuneita ja toivottavasti lapset saivat lisää motivaatiota myös englannin kielen opiskeluun. Lapset käyttäytyivät hyvin ja kunnioittivat meitä, sekä auttoivat pienimpiä esimerkillisesti. Tunnelma oli lämmin ja lapsilla oli hauskaa.

Yhtenä päivänä linja-auto kuljetti meidät maaseudulle viettämään aikaa uiden, nuotioherkkuja nautiskellen ja pelaten. Sää oli mitä parhain ja oli kiinnostavaa nähdä Karjalan maaseutua. Valitettavasti meidän piti järjestää pelejä ja kilpailuja koko ajan, mikä tietysti samensi iloamme. Lapsetkin olisivat tahtoneet leikkiä vapaasti. Kävimme parina päivänä myös Pitkärannan uimarannalla, se oli ihana paikka.

Yksi leirin ehdottomista kohokohdistaannehihmiset oli matka Valamoon vanhalla kalastaja-aluksella. Matka kesti lähes neljä tuntia yhteen suuntaan, koska matkustustapamme oli hinnaltaan halvin. Retken maksoimme itse. Valamo oli hämmästyttävän iso saariryhmä ja aivan ainutlaatuinen paikka. Harmiksemme emme ehtineet nähdä Valamosta kuin pienen osan, sillä perilläolo-aikaa oli vain 3,5 tuntia. Laatokka, Euroopan suurin järvi, on nähtävyys jo sinänsä!

Työleiri Pitkärannassa oli mielenkiintoinen kokemus; sain puhua venäjää, treenata opetustaitojani ja oppia uusia pelejä. Tästä kaikesta sain hienoja muistoja ja harjoitusta tulevaan ammattiini kieltenopettajana. Tutustuin mahtaviin ihmisiin eri puolilta maailmaa; Saksasta, Puolasta, Slovakiasta, Tŝekistä, Hong Kongista, Koreasta ja tietysti Venäjältä. Leirille osallistui toinenkin suomalainen. Puhuimme keskenämme englantia, usein jopa ollessamme kahden; kielen vaihtaminen suomeen tuntui jotenkin oudolta. Olin vapaaehtoisista vanhin. Lopussa järjestetty show oli hieno, monet vanhemmat ja isovanhemmat tulivat sitä katsomaan. Ennen ja jälkeen leirin oli upeaa olla turistina Pietarissa.

Suosittelen Venäjän työleirejä pitkäpinnaisille ihmisille, jotka ovat jo työskennelleet alkeellisissa olosuhteissa. Venäjän kielen taito ja musikaalisuus ovat suuri etu. Venäläiset näyttävän arvostavan laulamista ja tanssimista sekä teatteria todella paljon.

 

Teksti ja kuvat: Anne Halonen

 

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: