Vapaaehtoistyössä Pariisissa

Toimistovapaaehtoisena SCI France -järjestössä

Kirjoitan tätä juttua kaksi viikkoa vapaaehtoisjaksoni päätyttyä. On vaikeaa aloittaa, kun niin pal­jon on eletty ja koettu niiden kuuden kuukauden aikana, jotka vietin SCI:n toimistossa Pariisissa. Täytyneepi siis vain aloittaa alusta!

Syysiltojen pimetessä, loskan keskellä, aloin miettiä tulevaa kevättä. Olin päättänyt pitää hie­man taukoa opinnoistani, uhrata aikaa vapaalle ajattelulle ja halusin matkustaa. Olisi hienoa kulkea maailmalla, tavata uusia ihmisiä ja tehdä samalla jotakin yleishyödyllistä. KVT oli tullut minulle tutuksi työleirien kautta: olin osallistu­nut kahdelle leirille Italiassa ja Belgiassa. Nyt kuitenkin halusin vähän enemmän, halusin po­hdiskella vapaaehtoisuutta ja oppia tuntemaan SCI:tä järjestönä paremmin. Vapaaehtoistyöpaikkalistaa selaillessa mielikuvitukseni lähti matkustamaan vieraisiin maihin ja kulttuureihin, kaikki vaikutti mahdolliselta: voisin lähteä vaikkapa Japaniin luomuviljelemään, maailma on avoin! Eniten in­nostuin kuitenkin placement officer (PO) -pai­kasta Ranskan SCI:ssa, Pariisissa.

Pariisin kevät

Saavuin Pariisiin maaliskuun sateiden alkaes­sa, matkalaukussa kaikki oleellinen sekä hie­man salmiakkia, suklaata ja ruisleipää. Ainoa asia jonka unohdin taisikin olla suomi-rans­ka sanakirja! Alku oli aika vauhdikas, sillä ehdin olla paikan päällä vain kaksi päivää ennen kuin lähdimme toisen vapaaehtoisen placement officerin, Thibaut’n kanssa Dubliniin, Irlantiin, jossa järjestettiin PO-koulutus. Kollegani toinen ammatti opiskelun ohella oli rap-musiikki ja sanataide, joten hänellä sanavarastoa riitti. Kuuden kuukauden aikana opinkin aika lailla erinäisiä slangi-ilmaisuja, enkä enää harmitellut sanakirjan unohtamista… Dublinin koulutukses­sa tapasin paljon PO:ita muiden maiden SCI-toimistoista, joiden kanssa tulisin siis kommu­nikoimaan seuraavan leirisesongin ajan. Odotin jo innolla paluuta Pariisiin ja työn alkamista. Voisin sanoa, että odotin jo melkein rutiinia (sitä ei koskaan kyllä tosin tullut, sillä aina oli jotain uutta projektia käynnissä).DSCN0683

Työhöni toimistolla kuului pääsääntöisesti leiripaikan etsintä Ranskaan tuleville vapaaehtoisille. Työskentelin siis aivan SCI:n toiminnan sydämessä, sillä ilman vapaaehtoi­siahan ei olisi leirejä. Tämän lisäksi minun oli mahdollista osallistua projekteihin ja koulutuk­siin, joita SCI-France järjesti. Näitä olivat esimerkiksi valmennus Etelän leireille lähtijöille, leirinohjaajakoulutus Commercyssa, ”Marche mondiale des femmes” -tempaus Pariisissa sekä työleiri Lounais-Ranskassa, jota pääsin ohjaamaan. Lisäksi osallistuin vapaaehtoisena työleirille Puolassa, jossa toteutimme syrjintä- ja suvaitsevuusaihei­sia lyhytelokuvia. Olikin hienoa päästä tänäkin kesänä osallistumaan leireille, ja nyt sain niistä kokemusta hieman eri näkökannalta.

SCI -yhtä perhettä

Kirjoittaessani tätä juttua mieleeni palaavat aamut, kun kuljin läpi kuuluisan Saint Ouenin markkina-/kirpparialueen. SCI-toimisto sijaitsee Pohjois-Pariisissa, aivan kirpparin vieressä. Itse asuin Saint Ouenissa nuorten asuntolassa ja työmatka sujui jalan. Työpaikalle saapues­sani minut otettiin vastaan poskisuudelmin ranskalaiseen tapaan. Toimistossa yhdessä olimme siis minä, kolme palkallista työntekijää ja kuusi vapaaehtoista ranskalaista nuorta. Lisäksi muita aktiiveja tai vanhoja jäseniä kävi aina välillä meitä moikkaamassa toimistolla, kokouksissa tai illanvietoissa. Heistä mainit­takoon Pierre, kenties vanhin jäsen, joka taisi vuosissa olla kahdeksan kympin kieppeillä, ja johon tutustuin yleiskokouksessa maaliskuussa. Nyt kun juhlimme SCI:n 90-vuotis juhlavuotta, voi huomata, että SCI todellakin yhdistää su­kupolvia. Kasvoimme läheisiksi näiden kuuden kuukauden aikana ja lopussa olimmekin sitten yhtä samaa suurta SCI- perhettä.DSCN0685

Vapaaehtoisjaksoni aikana opin paljon uutta ranskalaisesta kulttuurista, ja oli mielenkiintoista jakaa myös oma kulttuurinsa, kun olin ainoa ulkomaalainen toimistolla. Viimeisenä työpäivänäni olinkin lupautunut pitämään suomen kielen alkeiden kurssin, johon liittyi slangia, nykykie­lioppia sekä keskusteluharjoituksia – olin aika optimistinen tason suhteen. Loppujen lopuksi kaikki halusivatkin siis opiskella suomea!

Teksti ja kuvat: Anne Kiviharju

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: