Pitkäaikaisvapaaehtoisen arkipäivä Venäjällä

Neulahuovutusta lastensairaalassa

Nizhni Novgorodissa tekemistä riittää, sillä orpoja on paljon, vammaisille lapsille ei riitä huomiota ja sairaalassa vietetyt jaksot ovat pitkiä.

Bussin 51 konduktööri herättää minut varovaisesti: ”Tyttö, älä nuku pysäkkisi ohi”. Havahdun unestani ja odotan vielä viisi pysäkin väliä ennen kuin olen perillä. Vaihdan kengät ja kipuan viidenteen kerrokseen. Onkologian osaston käytävät ovat hiljaiset, mutta leikkihuoneessa on jo täysi touhu päällä. Isommat pojat pelaavat biljardia ja muutama tyttö on kerääntynyt ratkomaan arvoituksia, joita kasvattaja on heille antanut. Yhdeksänvuotias Maksim tulee luokseni: ”Tehdään taas sillä neulalla.” Poika on innostunut edellisenä päivänä opettamastani neulahuovuttamisesta ja sen parissa vierähtääkin taas hyvän aikaa. Myöhemmin teemme porukalla ikkunakoristeita silkkipaperista. Välillä hoitaja käy hakemassa yhden lapsista, joka kuitenkin pian palaa askartelun ääreen tippapullon kanssa.Lasten aluesairaalan onkologian osaston leikkihuone

EVS-projektiani koordinoiva järjestö, SFERA, on kutsunut illaksi koolle kaikki ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Toimistolla käy kuhina ja kielipata porisee, kun eri projekteissa toimivat 14 vapaaehtoista ympäri Eurooppaa kokoontuvat. Kuulen puhuttavan englantia, ranskaa, saksaa, slovakkia ja italiaa, mutta pääpaino on venäjän kielessä. Monien kielitaito on muutamassa kuukaudessa kehittynyt nollasta varsin käyttökelpoiselle tasolle ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä eloonsa Volgan rantakaupungissa. En ole viime aikoina juurikaan viettänyt aikaa muiden vapaaehtoisten kanssa, joten on mukava kuulla heidän kuulumisiaan ja ideoitaan.

SFERAn toiminnan pääpaino on työleirien järjestämisessä ympäri Venäjää. Osa on jo ollut, ja osa on pian lähdössä työleirille avustamaan, mutta itse en malta olla pois sairaalasta ja Nizhnistä niin pitkään. SFERAa on myös kritisoitu EVS-ohjelman monipolisoinnista Venäjällä ja vaikka kritiikille on varmasti myös syynsä, on vaikea kuvitella vapaaehtoisia vastaanottavien koulujen, lastentarhojen ja sairaalan löytävän resursseja ulkomaalaisia koskevien paperi- ja viranomaisasioiden selvittämiseen.

Lastensairaala ei kuulu virallistettujen EVS-kohteiden piiriin, joten uusia ulkomaalaisia vapaaehtoisia ei sinne enää minun jälkeeni ole odotettavissa. Vapaaehtoisten käynnit osastolla kuitenkin ilahduttavat lapsia, joten päätän että jotain on tehtävä. Kotiin päästyäni soitan paikallisen yliopiston oppilaskunta-aktiiville Andreille ja kysyn olisiko heillä mahdollisuutta alkaa vierailla sairaalassa useammin ja säännöllisesti. Saan kutsun oppilaskunnan kokoukseen kertomaan asiasta lisää, ja vaikuttaa siltä, että Maksim ja muut lapset saavat vastaisuudessakin opetella uusia kädentaitoja.

Teksti ja kuvat: Tuija KorpelaNizhni Novgorod sijaitsee Okan ja Volgan risteyksessä

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: