Kulttuurishokki ja konkreettista työtä Keniassa

Arkea Afrikassa

Ville Gustafsson vietti kaksi kuukautta pienessä kenialaisessa kylässä alkeellisissa oloissa. Rakentamisen, kitkemisen, viljelyn ja lasten opetuksen lisäksi hän koki kulttuurishokin, näki upeita paikkoja, ystävystyi eliniäksi ja oppi uutta.

Kämppä vuokralle, vakuutukset kuntoon, postin siirto, rokotukset ynnä muut terveysasiat, sentin (ei-niin-onnistunut) venytys, paluupesämuna, henkinen valmistautuminen yms… Tykkään stressistä huolimatta valmisteluvaiheesta, tulee kunnolla reissuun lähtemisen fiilis.

Sain KVT:ltä infoa erilaisista vapaaehtoistyöpaikoista, ja Länsi-Kenian Ukweli Community Based Organization (CBO) oli vaihtoehdoista kiinnostavin ja mulle sopivin. Etsin autenttista afrikkalaista paikkaa, jossa voisin tehdä ruumiillista avustustyötä ja nähdä oman kädenjäljen. Lisäksi Kenian toinen kansallinen kieli on englanti, mikä helpottaa asiointia huomattavasti.

Saavuin syyskuun loppupuolella Nairobin kentälle keskellä yötä, joten oli mahtavaa, että mua oltiin vastassa ja sain kyydin Kenya Voluntary Development Associationin (KVDA) toimistolle, missä myös majotuin kolmen päivän orientaation ajan. KVDA:n vapaaehtoistyöläinen, Moses vei mut yhtenä päivänä Kiberan slummiin, joka on yks maailman isoimmista… Kulttuurishokki – CHECK.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähes kaikki käytännön asiat oli hoidettu, ja ite sai keskittyä vaan fiilistelemään ja ihmettelemään. Moses saatteli mut myös bussiasemalle, kun lähin kohti mun projektia lännessä. Istuttiin sunnuntaiaamuna bussiaseman odotushuoneessa ja telkkarista tuli gospel-musiikkivideoita. Jännitti.

Elämää kenialaisessa kylässä

Vastaanotto kylässä oli lämmin ja ystävällinen, ja samoin mut otettiin vastaan joka paikassa Keniassa. Istuttiin pimenevässä huoneessa savesta rakennetussa talossa öljylampun valossa – syötiin ja tutustuttiin. Rukouksella alotettiin ja päätettiin tapaaminen sekä alotettiin ruokailu. Talon isäntä (eli mun sikäläinen Isä) on pastori ja CBO:n päämies on teologian opettaja, joten tiesin (vähän aikaa sitten kirkosta eronneena), että edessä olis mielenkiintoiset pari kuukautta! Mun uskonnottomuutta kummasteltiin, mutta se myös hyväksyttiin. CBO on kyläläisten ittensä ja satunnaisten lahjotusten ylläpitämä järjestö, jonka toimintoihin kuuluu mm. orpojen ja muuten vaikeessa tilanteessa olevien lasten esikoulutus ja koulunkäynti, luomuviljely ja viljelymenetelmien testaus ja koulutus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kenialaisen kodin keittiö

Olin tosiaan saanu vasta Nairobin orientaatiossa kuulla, että asuisin kylässä, jonka useimmissa taloissa ei oo sähköä ja jossa juoksevaa vettä ei oo ollenkaan. Olin varautunu siihen ja oikeestaan toivoin sitä kokemuksen autenttisuuden takia ja päästäkseni mahollisimman pitkälle ulos mun mukavuusalueelta. That’s where the fun is! Ei siis harmittanu ollenkaan asua omassa huoneessa savesta rakennetussa talossa, jossa asu mun lisäksi Mama, Baba ja 13-vuotias ottopoika Joshua sekä lehmä ja kanoja. Ikkunan ulkopuolella noin 04 aikaan aamuyöstä joka aamu kiekumisen alottanu kukko tosin kiukutti joskus… Talossa alko häärääminen kukon herätettyä ja päätty illalla noin kaheksan aikaan kun asetuttiin illalliselle, kytkettiin akusta piuhat mustavalkotelkkariin ja katottiin uutiset ja espanjalaista saippuasarjaa.

Brother from another mother

Mun suureksi iloksi CBO:n jäseninä oli kaks mun ikästä nuortamiestä, joiden kanssa työt ja vapaa-aika meni rennosti mutta joutuisasti. Itse työ oli just sitä mitä olin toivonu; viljeltiin maata, kitkettiin rikkaruohoja, tehtiin tiiliä luokkahuonetta varten, alotettiin luokan rakennus ja osallistuttiin koululasten opetukseen ja vapaa-aikaan. Oli mielenkiintosta tutustua kenialaisten näkemyksiin ja elämäntilanteeseen ja jakaa kokemuksia, varsinkin näiden kahen brother from another mother’in kanssa. Opin pojilta paljon ja oon ikuisesti kiitollinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmiit tiilet.

Työpäivät ei ollu kauheen pitkiä, koska puolenpäivän aikaan oli jo sairaan kuuma. Normipäivänä töiden jälkeen oli pesu ja lounas, sen jälkeen ehkä kokouksia, auttelemaan Mamaa kotihommissa, poikia istutuksissa tai mitä ikinä olikaan, kunnes 12 tuntia aurinkoa oli ohi siltä päivältä.

Aika meni siivillä. Ainoo negatiivinen puoli oli, ettei aina tienny kuka on oikeesti kiinnostunu susta ihmisenä ja kuka on kaveria sun rahojen takia… Tapasin kuitenkin upeita ihmisiä, sain elinikäsiä ystäviä, näin mahtavia paikkoja ja samassa autoin pientä kenialaista yhteisöä. En malta odottaa, että pääsen käymään siellä taas!

Lisää mun seikkailuista Keniassa voi lukea mun blogista: http://alkulahteille.blogspot.fi/

Peace,
Ville

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Masai Mara

Teksti ja kuvat: Ville Gustafsson

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: