Piippolan vaarilla oli… leiriläisiä!

Hei lukijat! Olen Heidi ja kotoisin Jyväskylästä, mutta olen elänyt ja viihtynyt eteläisessä naapurimaassamme Virossa jo yli vuoden. Tässä kirjoituksessa jaan hieman leirinvetäjän näkökulmaa musikaaliseen ja luovaan vapaaehtoisleiriin osallistumisesta.

Virolaista ja suomalaista lauluperinnettä

Osallistuin vuoden 2012 kesäkuun lopulla alkavalle ja ensimmäisen kerran järjestetylle vapaaehtoisleirille Siikalatvassa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Leirin tarkoituksena oli auttaa Piippolan lastenlaulufestivaalin järjestämisessä ja samalla tutustua paikalliseen elämään pienehkössä kunnassa. Päätin osallistua leirille leirinvetäjän roolissa, sillä halusin nähdä hieman enemmän suomalaista pienimuotoista lauluperinnettä.

Virossa lauluperinteellä on vahvat juuret. Maasta on vaikea löytää virolaista, joka ei olisi laulanut kuorossa. Maassa järjestetään myös neljän vuoden välein laulufestivaalit, joihin osallistuu jopa yli 100 000 henkilöä laulaen yhdessä kymmentuhatpäisen kuoron kanssa. Äänien harmonia on mahtava kokemus, jonka olen tähän mennessä kokenut vain pienimuotoisempana yölaulufestivaalina. Laulufestivaaleilla on myös oma merkittävä ja olennainen roolinsa maan pitkähkössä historiassa kohti itsenäistymistä.

Leiri alkaa värikkäissä merkeissä

Saavuin Piippolaan leirin alkamispäivän aamuna suoraan Tartosta puolentoista päivän matkustamisen jälkeen käytettyäni apunani busseja, laivaa, junaa ja liftausta. Ensimmäiset leiriläiset olivat Katka Tsekeistä ja Ania Puolasta. Heidät nähdessäni osasin jo odottaa upeaa 10 päivän leiriä mahtavassa ja värikkäässä seurassa. Seuraavaksi saapuivat Suomessa turvapaikanhakijoina olevat Mario ja Makeda Sillanrakentajat-projektin avustamina. Viimeisinä saapuivat Aleksey Venäjältä, Nami Japanista sekä Olga Ukrainasta.

Sekä minä että leirinvetäjäkumppanini Saara olimme ensikertalaisia vastaavanlaiselle leirille osallistumisessa. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin alkukankeuksista ja pienimuotoisista aikatauluongelmista huolimatta. Kansainvälinen porukka piti huolen kulttuuristen kokemusten vaihtamisesta. Muun muassa venäläisemme ”hauskuutti” suihkussa käymättömyydellään, aksentillaan ja legendaarisilla lauseillaan, joista hoetuimmaksi muodostui lopulta ”maybe later”.

Hauskaa sekä työ- että vapaa-ajalla

Leirin aikana saatiin vapaaehtoisleirin varsinaisissa puitteissa kokea paikallisten lasten kanssa työskentelyä, laulufestivaalille osallistumista eläinpuvuissa, kansainvälinen musiikki- ja ruokailta paikallisessa kirjastossa sekä festivaalipuitteiden kokoamista.

elaimet-piippola

Lyhyet työpäivät mahdollistivat enemmän vapaa-aikaa, johon sisältyi muun muassa pyöräretkiä, saunomista, pirtti-illallinen, yöllisiä keskusteluja, leffailtoja, vierailu kansanmusiikkifestivaalilla ja Oulussa sekä suomalaisten herkkujen leipomista. Itse ymmärsin vihdoin leirin aikana suomalaisen vieraanvaraisuuden käsitteen ja opin myös itsestäni suomalaisena enemmän.

lepoa

Leirin viimeisenä iltana pidetyt tunteelliset leirikokemuspuheet saivat monet itkemään. Meistä oli tullut mahtava ja erityinen perhe, jonka ei haluttu eroavan. Leirin aikana muodostui oma sisäpiirihuumori, jonka seurauksena esimerkiksi menin itse naimisiin ja Aniamme sai seitsemän suomalaista tulevaisuuden miestä. Saa kuitenkin nähdä toteutuuko leiriperheen suunniteltu jälleennäkeminen ex-mieheni kaupungissa Moskovassa tänä vuonna!

Teksti ja kuvat: Heidi Hiironen

katka_esitys

Tsekkilaisen vapaaehtoisen esitys.

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: