Vapaaehtoinen valokeilassa: Laura Laitinen

Tällä kertaa blogissa esittäytyy KVT:n pitkäaikainen aktiivi Laura Laitinen.  Mitä Laura ajattelee kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ja mikä hänelle on parasta KVT:n toiminnassa?

Kuka olet ja kuinka olet tullut mukaan KVT:n toimintaan?

Olen 34-vuotias helsinkiläinen, arkielämässä luovan kirjoittamisen opettaja. Aloitin vapaaehtoistyön nuorena Prometheus-leirin ohjaajana. KVT:hen tutustuin vuonna 2011, jolloin osallistuin ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyöleirille Tšekeissä.

Koin leirin melkeinpä taianomaisena: kuinka hankalista lähtökohdista syntyy hyvä yhteishenki, kuinka hulluus kääntyy huumoriksi, kuinka rajoituksista huolimatta on mahdollista luoda oman vision mukainen projekti.

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät leiri-isäntä, joka käsivammastaan huolimatta toimi käsityökeskuksen toimeliaana ja iloisena luovana johtajana sekä kokenut SCI-aktiivi, joka kykeni loistavalla huumorillaan purkamaan klikkiytymään päässeen ryhmätilanteen. Osallistuin pian Suomessa KVT:n leirilehden tekoon ja kesäjuhlien järjestelyihin. Tulin myös valituksi johtokuntaan ja olen nyt neljättä vuotta mukana leirien, valmennusten ja tapahtumien järjestelyissä sekä uuden mediaryhmän toiminnassa.

Mitä olet tehnyt KVT:ssa?

Vuonna 2014 osallistuin työleirille Palestiinassa ja todistin rakenteellisen väkivallan konkreettisia ilmentymiä: sitä, kuinka Israelin armeija kaataa palestiinalaisen maanviljelijän persikkapuut sadonkorjuun kynnyksellä, kuinka palestiinalainen teini ei pääse uimarannalle 50 kilometrin päähän kotoaan, vaikka minä pääsen, ja sitä, kuinka 70 kilometrin päässä aletaan tuhota koteja ja kouluja niin että kuulen jyrinän. Vapaaehtoistyössä ihmisoikeudet näyttäytyvät konkreettisissa tilanteissa, joiden todistaminen on pesiytynyt tajuntaani.

Tärkeimmäksi aiheeksi KVT:lla koenkin väkivallattoman vuorovaikutuksen työstämisen.

Hankalat tilanteet näyttävät myös omat rajani, joihin suojattu ja turvallinen elämä ovat minut kasvattaneet. Mitä teen, kun unkarilaisella pikkukaupungin kadulla väkivaltaisen oloinen mies alkaa solvata ryhmäni nuorta pakolaispoikaa? En ymmärrä sanoja, mutta kehonkieli pakottaa vetämään pojan pois tilanteesta. Kuljen käsi hänen olkapäällään takaisin majapaikkaamme, jossa on käynnissä nuorten ryhmätapaaminen. Yritän luottaa siihen, että yhteinen videoprojektimme, lempeiden ihmisten ryhmämme ja paikallisen järjestön uskomattoman aktiiviset vapaaehtoiset luovat tälle pojalle vastakkaisia, rakentavia kokemuksia uudessa kotimaassaan.

Mikä on parasta KVT:n vapaaehtoisena toimimisessa?

Tärkeintä KVT:n toiminnassa minulle ovat olleet kohtaamiset ja vuorovaikutus, joka herkistää toimimaan jokapäiväisessä elämässä. Rauhaa ei voi kuitenkaan rakentaa vain ympärilleen, se on löydettävä itsestä, todetaan SCI:n ”Peace Messengers” -kurssin avauksessa. Korulauseiden harjoittaminen käytännössä on vaikeinta ja kauneinta, mitä tiedän. Se on tehtävä pieni askare kerrallaan, sovinnollisuutta ja naurua palvoen. Kohtaamisista kasvaa usein ystävyyttä, joka on lopulta kaikkein suurinta!

Terveiset vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille?

Lähde mukaan, sinulla on enemmän annettavaa kuin arvaisitkaan!

**Terveisinä kerron myös 31.8.2017 asti käynnissä olevasta Kansalaisareenan vapaaehtoistyötä käsittelevästä kirjoituskilpailusta, jonka tuomarina toimin. Kilpailukutsu löytyy täältä.

Lauran kuva leiriltä Palestiinasta kesältä 2014.

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *