Vapaaehtoinen valokeilassa

Maria Holmberg ja Andrea Haas

Maria Holmberg ja Andrea Haas.

KUKA OLET JA MITÄ TEET?

Olen nykyään eläkkeella oleva mustiolainen. Synnyin Helsingissä vuonna 1946, nykyisen Venäjän suurlähetystön naapuritontilla. Viisi vuotta myöhemmin sain veljen ja pikkuhiljaa siirryimme Espoon puolelle Laajalahteen, missä oli rintamamiestontteja. Siihen aikaan talkootyöt olivat yleisiä ja jokainen auttoi kykyjensä mukaan. Kävin ammattikoulun ja valmistuin pukuompeliaksi. Elämä on koulinut ja kuljettanut minua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tämä kaikki on nyt vuonna 2014 mahdollistanut puheenjohtajuuden Karjaan Punaisessa Ristissä.

MIKSI JA MILLOIN ALOIT TEHDÄ VAPAAEHTOISTYÖTÄ?

Koko lapsuusikäni seurasin ympärillemme nousevia rintamamiestaloja, jotka kaikki rakennettiin talkoovoimin – näin vapaaehtoistyö tuli ikään kuin äidinmaidosta. Jo 50-luvun loppupuolella kuulin ensimäisiä kertoja KVT:n toiminnasta. Muistan lukeneeni jostakin julkaisusta ihmisistä, jotka tulivat kaukaisista maista jälleenrakentamaan Lappia ja jo silloin opin kunnioittamaan KVT:n toimintaa. Myös jo lapsuusaikoina elämäni rakentui kaikenlaiseen avunantoon ja sen vastaanottoon. Talousvaramme olivat niukat eikä rahaa paljon kumarrettu. Tehtiin vaan hommat valmiiksi ja jatkettiin elämää… Yhteishenki oli aina hyvä ja toivoin, että joskus aikuisempana pääsisin jakamaan tätä talkoohenkeä.

MITEN PÄÄDYIT MUKAAN KVT:N TOIMINTAAN?

KVT tuli elämääni, kun olin jo siirtynyt siihen vaiheeseen, että oravanpyörässä keikkuminen ei enää antanut mitään ja arvomaailmanikin oli toisenlainen kuin ympärillä olevilla ihmisillä. Myös lapset olivat lähes aikuisia ja tunsin, että oli aika ottaa kunnon irtiotto. Se tapahtuikin siten että ”johdatus” vei minut esi-isieni maille Klevenin kylään Mustioon, jonne perustin Rio Negro-nimisen Suomen Pakolaisten kulttuuriyhdistyksen. Pyöritin tätä yhdistystä kuusi vuotta, vuosina 1989-1995. Yhdistyksen alkuvaiheessa minulle välähti KVT taas mieleeni ja yhteydenoton jälkeen teimme joka kesä tiivistä yhteistyötä kansainvälisellä kokoonpanolla.

MITÄ OLET PUUHAILLUT KVT:SSÄ?

En tiedä voiko sitä puuhailuksi sanoa, sillä Rio Negron aika oli minulle melkoinen koulu. Vapaaehtoistyö Romaniassa, Irakissa, Liettuassa ja Eestissä toivat tietoisuuteeni maailman ja sen murheet niiden oikeissa mittakaavoissa. Jos mikään niin nämä matkat raakuudessaan sulkivat minulta viimeisenkin portin menneisyyteeni. Se tapa, millä Suomi käsitteli ja edelleen käsittelee maahanmuuttajiamme, on häpeäksi hyvinvointivaltiollemme. Olen pyrkinyt omassa työssäni niin leiriläisenä, leiri-isäntänä kuin KVT:n johtokunnan jäsenenäkin työstäämään omia ennakkoluulojani ja toimimaan kannustavana esimerkkinä.

Maria Holmberg, Aylin Aladin ja Femi Agaran Peace Caravanin päättäjäisissä Barcelonassa

Maria Holmberg, Aylin Aladin ja Femi Agaran ”Peace Caravanin” päättäjäisissä Barcelonassa.

MIKÄ ON PARASTA KVT:N VAPAAEHTOISENA TOIMIMISESSA?

Ennen kaikkea sen helppo lähestyttävyys ja kynnyksetön toiminta. Olen vapaaehtoistyöhön lähtiessäni aina saannut parasta apua ja tukea sitä tarvitessani. Toiminnan avoimuus ja sen monipuolinen tarjonta ovat asioita, joita arvostan suuresti. Vaikka toimistomme on todella pieni, niin se on uudistuskykyisenä onnistunut ylläpitämään hyvän tasonsa ja samalla se on myös pitänyt pintansa kansainvälisessä toiminnassa.

TERVEISET KVT:STÄ JA VAPAAEHTOISTYÖSTÄ KIINNOSTUINEILLE?

Voin jo ikäni puolesta todeta, että koen KVT:n suoraselkäisenä järjestönä, johon mahtuu hyvin kaiken ikäiset toimijat. Liikkkumavaraa on kaikille, sillä leirejä on maailman sivut täynnä. Minä voin suositella KVT:n toimintaa omille lapsenlapsilleni ja myös heidän lapsillensa. Vapaaehtoistyöleireillä ryhmähuolenpito toimii huumorin, naurun ja laulun avulla ja kaikilla maailman kielillä. Tämä on mielestäni parasta rauhanpohjustusta!

Maria Holmberg

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *