Uu-La-Laa, Ugandaa!

Teksti ja Kuvat: Piia Niemi

Aikuisena sitä on tullut tässä funtsailtua elämää niin omaan itseeni ja arvoihini, lähipiiriini ja koko maailmaan liittyen. Olen tehnyt suunnanmuutoksia ja sydämen äänen kertomia muutoksia tässä muulloinkin ja viime kevääksi oli aika taas yhden sellaisen – unohtumattoman upean. Alun perin olin ajatellut lähteä vaihto-oppilaaksi nyt myöhemmällä iällä aloittamistani uusista opiskeluistani, mutta jo monia vuosia sisimmässä kytenyt palo ja halu lähteä vapaaehtoiseksi ulkomaille – mieluiten Afrikkaan – vei voiton jo tehdyistä vaihtosuunnitelmista. Olin löytänyt KVT:n jo joskus aiemmin vapaaehtoistyöunelmaa varovasti lähestyessäni ja pitkäaikaisvapaaehtoisten koulutuksen olin käynyt viime keväänä. Vasta kuitenkin viime syksyllä vaihtopaikan perumista pohtiessani, aloin silmäillä KVT:n pitkäaikaistyömahdollisuuksista Afrikassa. Kohdemaakseni valikoitui KVT:n suosituksia sekä omaa intuitiotani seuraten Uganda. Tyypilliseen tapaani jätin hakuprosessin viime tippaan ja selailin Ugandassa olevista monista projekteista itselleni kiinnostavampia vasta aivan joulun alla. KVT:n ilahduttavan ja avuliaan toiminnan vuoksi mahdollistui matkaan lähtö joulun pyhistä huolimatta kuitenkin todella nopealla aikataululla ja helmikuun alussa suuntasinkin Ugandaan ja siellä Kampalan vieressä olevaan kansainvälisten vapaaehtoisten majataloon.

Liikennettä_PiiaNiemi_Uganda2016 Rakennuksia_PiiaNiemi_Uganda2016

Jalkapalloa_PiiaNiemi_Uganda2016

Muutaman Ugandaan, Kampalaan, käytännön arkeen ja projekteissa työskentelyyn suunnatun orientaatiopäivien jälkeen aloin työskennellä projektissani, jonka nimi on Save Street Children Uganda. Sen tarkoituksena on antaa koti, ruokaa ja suojaa ex-katulapsille ja muille haavoittuvista oloista tuleville, eri-ikäisille lapsille. Projektissa on myös esi- ja alakoulu, joissa käy lapsia myös projektin ulkopuolelta – monesti varsin köyhistä kodeista. Tarkoituksena projektissa on, että lasten kotiolojen ongelmia yritetään ratkaista siten, että lapset voisivat muuttaa vielä takaisin koteihinsa.

Vaikka työskentelyni aluksi ei annettu mitään selkeitä ohjeita ja työtehtäviä, sopi omaan luonteeseeni sulahtaa varsin luonnollisesti ja helposti olemaan, leikkimään ja juttelemaan eri-ikäisten lasten kanssa. Projektissa työskenteli aluksi myös toinen japanilainen ja läheiseksi ystäväkseni tullut vapaaehtoinen. Hänen kanssa kuljimme majatalostamme töihin arkisin sekä pakettiautomallisella matatu-bussilla että bodaboda-mopolla paikallisessa, ruuhkaisessa ja varsin hurjaluonteisessakin liikenteessä.

Katu2_PiiaNiemi_Uganda2016 Ruoanlaittoa_PiiaNiemi_Uganda2016 Luokkahuoneessa_PiiaNiemi_Uganda2016

Projektissa kävin monia hyviä keskusteluja lasten ja aikuisten kanssa, leikin, urheilin, kuuntelin, lohdutin, opastin, opin, hassuttelin, piirsin kuvia koululuokkien seinille ripustettavaksi, jaoin ajatuksia maan opetustavoista opettajien kanssa, kuuntelin oppitunneilla opetettavia, suomalaisesta opetusohjelmasta eroavia asioita (mm. kanan kasvatuksesta), opettelin tekemään käsitöitä yhdessä nuorten kanssa, pääsin mukaan kotikäynneille ja katulapsia tapaamaan katukäynneille. Kahdesta ja puolesta kuukaudesta kolmeksi venyttämän matkani aikana työtehtävätkin oman aktiivisuuden ja osallistumisen kautta monipuolistuivat ajan kuluessa – joskaan eivät niinkään vakiintuneet. Onnekseni itselleni rento ja vapaa meininki on hyvin luonnollista. Kuin myös myöhässä olo – ”Afrikan ajasta” huolimatta tunsin itse olevani myöhässä jokusiakin kertoja. Lisäksi ilokseni sain olla mukana kognitiiviseen terapiaan nojaavissa lasten ryhmäsessioissa,  sekä pystyin auttamaan katunuorille perustetun työpajan aloittamisessa.

Oman projektini lisäksi kävin muutamia kertoja tutustumassa parin muun vapaaehtoisen projekteihin ja yllättävän läheiseksi ehti niissäkin jo joidenkin lasten ja työntekijöiden kanssa tulla. Autoin myös paikallisten ystävien avulla paria projektien ulkopuolista nuorta. Hyviä ystäviä minulle jäi muutamia sekä kansainvälisistä vapaaehtoisista että ugandalaisista. Osa sieluani jäi Ugandaan ja liikuttavaa on edelleen katsoa kuvia nyt kotoa käsin. Kumma juttu, miten jo kolmessa kuukaudessa ehti näin vahva side sinne syntymäänkin. Toki ihmisiin tutustumisen lisäksi ehdin myös nähdä Ugandan kaunista luontoa parissa kansallispuistossa, Victoria-järven rannoilla ja ystäväni perheen luona kyläilemässä Pohjois-Ugandassa, todellista kyläelämää kokien. Pääsinpä pari kertaa pyöräilemäänkin – kerran jopa seeprojen seassa.

Piiajalapsi_PiiaNiemi_Uganda2016 Liitutaulu_PiiaNiemi_Uganda2016Vesiputouksella_PiiaNiemi_Uganda2016 Seeproja_PiiaNiemi_Uganda2016

Työssäni lasten, nuorten ja aikuisten kanssa päivien (ja joskus tähtitaivaan ihailuun asti iltojenkin) viettäminen oli äärimmäisen antoisaa, ihastuttavaa, koskettavaa ja opettavaista. Joskus se tuntui toki väsyttävältäkin ja toisinaan hiljaisissa hetkissä hetkellisesti tylsistyttävältäkin, mutta kaikkinensa tuntemukset työpäivien jälkeen olivat kiitolliset. Yleisesti suuri valkoihoisten saama huomio tuntui toisinaan liialliselta ja väsyttävältä sekin, vaikka senkin koin eniten positiivisena huomiona ja (paljolti myös ansaitsemattomana) arvostuksena meitä kohtaan. Haastavinta työssä oli projektin uskonnollisuuteen liittyvien, omien ajatuskulkujeni ja ihmetysteni kanssa sovussa elämään oppiminen sekä epätasa-arvoisuuteen ja muuhun maailmantuskaan ja omaan hyväosallisen syyllisyyteeni liittyvät tunteet. Osasin niihin etukäteen varautua ja onnekseni maailmantuskaa vahvemmaksi nousivat ehdottomasti upeat jaetut hetket, molemminpuolinen auttaminen, tasa-arvoiset, ystävällisyyttä ja rakkautta henkivät kohtaamiset, paikallisten vieraanvaraisuus, avoimuus, ystävällisyys ja iloisuus, ihanan letkeästä ja värikkäästä kulttuurista oppiminen sekä uusien, läheisten ystävien saaminen. Moniin projektin henkilökunnasta, lapsista ja muuten paikallisista ystävistä olen pitänyt yhteyttä edelleen ja tulen ehdottomasti vielä uudestaankin Ugandaan menemään!

Upea kokemus kerrassaan ja suosittelen vapaaehtoistyöhön lähtöä kaikille sitä yhtään pohtiville ja haluaville! Matkakassiin suosittelen otettavan mukaan avoimuutta, suunnittelemattomuuteen ja spontaaniuteen kykenemistä, uuden, erilaisen kulttuurin ja yleisen ihmisyyden arvostamista, noin muiden muassa. Elämä on upea matka. Osa sitä matkaa oli – ja vielä tulee olemaankin – omalta kohdaltani ihanaa kulkea Ugandan kujilla. Kiitos siitä myös KVT:lle.

kadullalapset_PiiaNiemi_Uganda2016 Kakku_PiiaNiemi_Uganda2016

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *