Tuoreita leirikokemuksia Turkista

Senja Ahonen osallistui marraskuussa Turkissa vapaaehtoistyöleirille paikallisen kesäkoulun oliiviviljelmillä. Kesäkursseja nuorille järjestävän Nesin Mathematic Villagen omistaman viljelmän sadosta tuotetaan oliiviöljyä, joka pääsee edelleen käyttöön koulun keittiössä.

Teksti ja kuvat: Senja Ahonen

Kuva: Senja Ahonen

Lumituiskun keskeltäKuva: Senja Ahonen maanantai-iltana 7.11. lähdin kohti Turkkia. Saavuttuani seuraavana päivänä Sirince-nimiseen kylään, jossa päämääräni ”Nesin Mathematics Village” sijaitsi, huomasin saavani kokea toisen kesän; lämpötila oli yli +20 astetta, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Vaikka muut neljä vapaaehtoistyöntekijää – Matteo Italiasta, Pablo Espanjasta, Denys Ukrainasta sekä Recep Turkista – olivat jo aloittaneet viikkoa aikaisemmin, ei minulla ollut mitään vaikeuksia päästä mukaan poikaporukkaan. Tuo viikko poikien kanssa kului todella nopeasti oliiveja keräten sekä niitä lajitellen yhteistyössä muutaman paikallisen työntekijän kanssa. Työtahti oli leppoisa lukuisine taukoineen; ensimmäisen viikon aikana oli vielä vaikea lähteä juomaan teetä useamman kerran päivässä, mutta viimeisen viikon aikana osasin jo odottaa sanoja ” teabreak ” tai ” teatime ”. Yhtenä päivänä kävimme keräämässä mandariineja itsellemme syötäväksi, kun oliiveja ei ollut kerättäväksi mandariiniviljelmän lähellä olleessa oliivilehdossa. Vain 1 euro per kilo – nuo tuoreet, mehukkaat ja makeat mandariinit olivat lähiruokaa parhaimmillaan.

Kuva: Senja Ahonen

Kuva: Senja Ahonen

Poikien lähdettyä kotiin seuraavien lähes kahden viikon ajan vapaaehtoistyökavereinani olivat tytöt – Liuni ja Patricia, Saksasta ja Meksikosta – sekä sisko ja veli, Sasha ja Max, Ukrainasta. Jatkoimme oliivien keräämistä paikallisten työntekijöiden kanssa muutamaa päivää lukuun ottamatta, jolloin autoimme kirjaston siivoamisessa, huonesiivouksessa sekä kasvihuoneella. Pääsimme myös käymään oliiviöljy- tehtaalla, jossa näimme, miten keräämistämme oliiveista saatiin monta litraa oliiviöljyä Math Villagen omaan käyttöön.

Kuva: Senja Ahonen

Viimeisten kahden viikon ajan hoidossani oli alueelta löytynyt orpo kissanpentu. Tämän vuoksi en enää lähtenyt kovin pitkälle kylästä töiden jälkeen; onneksi olin käynyt ensimmäisen viikon aikana tutustumassa Sirincen pieneen kylään, läheiseen Selcukin kaupunkiin sekä historialliseen Efesokseen. Viimeisenä iltanani onnistuimme meksikolaisen ystäväni kanssa vielä pääsemään hevosten selkään pienelle ratsastusretkelle auringon laskiessa upean värisenä juuri ennen pimeän tuloa.

Kuva: Senja Ahonen

Kuva: Senja Ahonen

Kuva: Senja AhonenKaikki leirin vapaaehtoistyöntekijät, paikalliset työntekijät sekä muu henkilökunta olivat todella mukavia, ystävällisiä ja avuliaita. Vapaaehtoisten kanssa pärjäsi englannin kielellä, kun taas osa paikallisista kommunikoi englanniksi puhelimen kääntäjäohjelman avulla. Kaikki asiat tulivat silti selvitetyiksi, ymmärretyiksi ja hoidetuiksi.

Nuo lähes 3 viikkoa olivat ikimuistoiset ja kotiin palattuani kaipaan montaa eri asiaa – kaikkia tapaamiani ihmisiä, kissanpentua, Math Villagen rauhaisaa ja leppoisaa ilmapiiriä sekä sen kaunista ympäristöä ja rakennuksia, ihania maisemia, jylhiä vuoria, oliivipuita, sinistä taivasta, aurinkoa ja lämmintä säätä… Palaan sinne ensi keväänä katsomaan, miltä ihanat maisemat ja kaikki nuo paikat näyttävät kasvien ja kukkien kukoistaessa, tavatakseni uudestaan Math Villagen työntekijöitä sekä nähdäkseni hoitokissanpentuni, jota en valitettavasti voinut tuoda mukanani Suomeen erilaisten säädösten vuoksi…

 

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *