Toteutunut unelma: vapaaehtoistyöleirillä Ugandassa

Cyrila Cibulka oli jo pidempään haaveillut vapaaehtoistyöhön lähtemisestä, kun päätti viime syksynä hakeutua vapaaehtoistyöleirille KVT:n kautta. Leirikohteeksi valikoitui Uganda, missä Cyrila vietti tammikuussa kolme viikkoa tiiviissä kansainvälisten ja paikallisten vapaaehtoisten porukassa kunnostus- ja ympäristönhoitotyössä. Lue lisää leirikokemuksesta täältä!

Teksti ja kuvat: Cyrila Cibulka

Unelmia on monia; yksi niistä minulla on jo kauan ollut se, että pääsisin vapaaehtoistyöhön. Aina on kuitenkin tullut esteitä, joista isoimpana pienet lapseni: en voi olla heidän luotaan puolta vuotta poissa. Päätin kuitenkin lopulta ottaa selvää, mitä kaikkea mahdollista vapaaehtoistyörintamalla olisi tarjolla. Osallistuin syksyllä 2015 eri vapaaehtoisjärjestöjen yhteiseen infoiltaan ja opin, ettei minun tarvitse lähteä vuodeksi ulkomaille, vaan voin tehdä jotain hyvää myös muutamassa viikossa, vapaaehtoistyöleirillä. Ajatus vapaaehtoistyöleiristä KTV:n kautta jäi muhimaan, ja kun työtilanne antoi syksyllä 2016 myöden, päätin vihdoin laittaa hakemuksen vetämään.

Halusin tehdä jotain konkreettista käsilläni ja olla tekemisissä ympäristöasioiden kanssa. Etsin leirihausta sopivia leirejä näillä kriteereillä. Ugandan leiri oli ensimmäinen vaihtoehtoni, syynä hyvä ajankohta ja leirin pituus. Lisäksi ystäväni on ollut maassa projektityössä ja hän osasi kertoa maasta pelkkää hyvän. Ystäväni projektityön myötä meillä on myös kaveriporukalla maassa kaksi sponsorilasta, ja halusin päästä tapaamaan heitä.

Odotukset leirin suhteen olivat realistiset. Tiedän, että työkulttuuri ja elämänasenne muutenkin ovat Afrikassa kovin erilaiset kuin meillä; siellä ollaan rennompia ja huolettomampia. Kun itse odotin aikataulussa pysymistä ja työntäyteisiä päiviä, paikalliset ottivat asiat rauhallisemmin, ilman hötkyilyä. Tähän tottui, vaikka itse olisin halunnut tehdä enemmän töitä, olenhan tottunut 8 tunnin työpäiviin. Leirin tehtävänä oli tehdä loppuun paikallisen vapaaehtoisjärjestön keskuksen ympärillä oleva aita. Tutustuimme myös maan jätehuoltoon, aloittelevaan kierrätykseen, sekä kävimme siistimässä lähiympäristöä.

Meitä leiriläisiä oli yhteensä kahdeksan: viisi paikallista, yksi hollantilainen, yksi japanilainen ja minä. Jakauduimme joka päivä työ- ja kokkausryhmäksi; viisi meistä teki töitä ja kolme valmisti sen päivän ruuat. Asuimme kyseisessä keskuksessa yhdessä pitkäaikaisvapaaehtoisten kanssa, tämä oli enemmän kuin mukavaa koska pääsimme tutustumaan myös muihin kun leiriläisiin. Teimme myös yhdessä viikonloppureissuja. Viikonloput olivat vapaita, ja silloin pääsimme tutustumaan lähemmin maan luontoon ja kulttuuriin.

Ryhmän henki oli hyvä, ja tulimme keskenämme hyvin juttuun. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja tavoista. Siksi jokailtaisilla leirinuotioilla keskustelut paikallisten ja muista maista tulleiden vapaaehtoisten kanssa olivat silmiä avaavia. Mitä kaikkea opinkaan! Ihmisten ystävällisyys ja pyyteetön auttaminen tekivät minuun suuren vaikutuksen, näihin kun ei Suomessa kovin usein törmää.

Kolmen viikon poissaoloni aikana perhe selvisi kotona ilman minua pelottavankin hyvin. Koska vanhin, 10-vuotias poikani on myös kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, sovimme, että lähdemme kahdestaan vapaaehtoisleirille heti kun hänelle tulee vähän ikää lisää. Eli, ehdottomasti lähden vastaavalle leirille uudestaan!

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *