Puiden istutusta ja uusia ystäviä Mongoliassa

Teksti ja kuvat: Riikka Lampola

Olin jo useamman vuoden ajan haaveillut matkustavani Mongoliaan ja tänä keväänä pystyin vihdoin toteuttamaan haaveeni opintojen keskellä. Valitsin vapaaehtoistyöleirin, koska ajattelin, että niin pystyisin parhaiten tutustumaan paikalliseen kulttuuriin sekä saisin tilaisuuden tutustua samalla myös muiden leiriläisten kulttuureihin.

PuidenIstutusta_RiikkaLampola_Mongolia2015Metsän osuus Mongolian pinta-alasta on pienentynyt muun muassa hakkuiden ja metsäpalojen vuoksi. Leirin tarkoitus oli istuttaa puita, jotka auttaisivat estämään Mongolian aavikoitumista. Leiri järjestettiin 45 kilometrin päässä pääkaupungista Ulan Batorista. Leiripaikan yhteydessä oli orpokoti, jonka lapset eivät leirin aikana olleet paikalla. Orpokodissa järjestetään vuosittain kuitenkin monia vapaaehtoistyöleirejä. Leiripaikalla oli myös talo, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja oleskelutila sekä keittiönurkkaus.

Yhteensä meitä leiriläisiä oli 20, mutta vain 11 oli paikalla koko leirin ajan. Leiri oli järjestetty yhteistyössä japanilaisen järjestön kanssa, joten japanilaisia oli paljon, mutta vain 3 heistä oli paikalla koko leirin ajan. Muut leiriläiset olivat kotoisin Saksasta, Ranskasta, Slovakiasta ja Australiasta. Ikähaarukka oli suuri, 19-68 vuotta, mutta kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään, ja naurua riitti – en muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä paljon kuin näiden kahden viikon aikana!

Työskentelimme 3-6 tuntia päivässä. Kolmen tunnin työpäivinä meillä oli lisäksi joku muu aktiviteetti, esimerkiksi yhtenä aamupäivänä esittelimme kotimaamme. Erittäin huonon sään sattuessa työaikataulua oli pakko muuttaa. Niin kävi useamman kerran, koska leirin ajankohtana huhti-toukokuun vaihteessa säävaihtelut olivat suuria, helteestä kymmenen asteen yöpakkasiin ja lumisateeseen. Työ oli erittäin fyysistä, sillä puille piti kaivaa syviä kuoppia välillä kiviseenkin maahan. Puiden istuttamisen lisäksi rakensimme kasvimaalle aitaa ja kunnostimme paikkoja. Kun oli kokkausvuoro, ei tarvinnut osallistua sen päivän työvuoroon. Päätimme itse kokkausvuoromme, joten toiset kokkasivat hieman enemmän kuin toiset. Minua se ei haitannut, sillä kokkaajille kuului astioiden tiskaus jäätävän kylmällä vedellä, mikä ei ollut kovin miellyttävää. Leirillä oli mukana yksi kasvissyöjä ja myös hänet oli otettu hyvin huomioon. Söimmekin usein kasvisruokaa. Vapaapäiviä meillä oli kolme, joiden aikana teimme retken paimentolaisperheen luokse, yövyimme jurtissa ja mm. ratsastimme kamelilla. Tämä retki oli koko Mongoliassa viettämäni ajan kohokohta ja vielä paremmaksi sen teki se, että sain kokea sen yhdessä uusien ystävieni kanssa.

Hevoskisat_Mongolia_RiikkaLampola2015

Järjestöllä oli paljon kokemusta leirien järjestämisestä ja sen huomasi; järjestäjien toiminnasta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, kaikki toimi ja myös leirillä ohjaajana ollut paikallinen tiesi miten asiat tuli hoitaa. Mongoliaan leirille lähtiessä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sisällä on usein kylmempi kuin ulkona eikä suihkusta aina tule edes haaleaa vettä, mutta aivan upeat maisemat korvaavat ajoittain alkeellisetkin olosuhteet.

Sain leiriltä upeita kokemuksia ja ihania uusia ystäviä, joiden kanssa olemme jo suunnitelleet jälleennäkemistä. Voin ehdottomasti suositella vapaaehtoistyöleirejä sekä Mongoliaa maana kaikille. Jos vain vähänkään tuntuu siltä, että vapaaehtoistyöleiri voisi kiinnostaa, niin kannattaa lähteä!

Riikka Lampola

Mongolia_RiikkaLampola2015

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *