Päivä Ta Yang -kylässä Thaimaassa

Havahdun aamuyöllä kukon kovaääniseen kiekaisuun. Kukko kiekuu uudelleen ja toinen vastaa talon toiselta puolen. Sitten kiekumisia alkaa kuulumaan naapurin pihalta ja lopulta koko kylän kukot kiekuvat yhdessä epävireisessä kuorossa. Ummistan silmäni ja yritän jatkaa unia. Luonto alkaa heräämään. Linnut laulavat ja vuohet määkivät. Onnistun kuitenkin torkkumaan vielä pari tuntia ja nousen kahdeksalta.

Teen aamutoimet vessassa, joka rakennettiin vapaaehtoisille yhdessä kyläläisten kanssa pari kuukautta sitten. Tunnen edelleen ylpeyttä työmme tuloksesta. Otan ”suihkun”, eli kastelen itseni läheisestä joesta pumpatulla vedellä. Yön aikana viilennyt vesi virkistää mukavasti.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Syön aamiaisen vaimoni ja kolmannen vapaaehtoistyöntekijän, Sarahin kanssa. Tarjolla on paistettua riisiä valkosipulilla ja chilillä maustetun dippikastikkeen kera. Isäntäperhe on syönyt jo aikaisemmin. He heräävät muiden kyläläisten tavoin jo viideltä rukoilemaan, eivätkä enää sen jälkeen jatka unia. Perheen emäntä, Ga Ro on ostanut meille makeita leivonnaisia, canoumeja jälkiruoaksi. Tarjolla on kookoksen, pandanus- lehden ja sipulin makuisia kakkaroita sekä munkkeja muistuttavia uppopaistettuja leivoksia. Meille jokaiselle on muodostunut omat suosikkimme ja parhaat canoumit katoavat lautaselta pikaisesti. Pian lautasella seisoo enää yksinäinen sipulicanoum ja kuuntelen, kuinka naiset suunnittelevat terveellisempää aamupalaa huomiselle. Muistelen, että tämä on kuultu ennenkin mutta pidän suuni kiinni. Nappaan viimeisen canoumin ja siivoamme pöydän.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Opetamme englantia paikallisessa kyläkoulussa neljänä päivänä viikossa, kaksi oppituntia kerralla. Työskentelemme pareittain ja tänään on minun ja vaimoni vuoro opettaa 4. ja 5. luokkia. Valmistelemme tunnit majamme terassilla. Katsomme muistiinpanoistamme mitä viimeksi tuli opetettua ja valitsemme aiheiksi kellonaikojen, järjestyslukujen ja kuukausien kertaamisen.

Aloitamme koulupäivän kello 11.30 yhteisellä lounaalla thaimaalaisten opettajien kanssa. Syömme kalaa ja riisiä. He puhuvat keskenään thaikieltä ja me istumme hiljaa pöydän päässä. Päätän tehdä aloitteen small talkiin ja kerron, kuinka pyydystimme molukkirapuja edellisviikonloppuna yhdessä isäntämme kanssa. Opettajat eivät ymmärrä. Viittilöin käsilläni, elehdin ja ilmeilen. Puhun selkeyden vuoksi enää ravuista. Lopulta piirrän kuvan ja he ymmärtävät ainakin sanat rapu ja viikonloppu. Jääkööt tarkemmat yksityiskohdat mielikuvituksen varaan. Vaihdamme thaikieleen ja keskustelemme ruoan tulisuudesta. Osoitan kalaa ja sanon ”phet le aroi”, eli tulista mutta herkullista. Opettaja osoittaa papaijasalaattia ja kysyy: ”phet mai”? Vastaan: ”nitnoi phet.

Aloitamme neljännen luokan opettamisen kello 12.30. Astelemme luokkaan ja tervehdimme oppilaita: ”Good afternoon students!”. Oppilaat nousevat seisomaan ja sanovat yhteen ääneen: ”Good afternoon teacher, I´m fine and you?”. Kertaamme, että I’m fine sanotaan vasta, kun on ensin kysytty ”How are you?” ja harjoittelemme uudelleen. Nyt menee jo paremmin.

Aloitamme opetuksen pelaamalla läpsyä ringissä istuen. Vedän leikin ja lapsilla on hauskaa. Tunnen, että heidän intonsa, ilonsa ja energiansa tarttuu minuunkin. Sitten siirrymme vakavampaan aiheeseen, järjestyslukuihin ja kuukausiin. Vaimo kertoo esimerkkejä, kirjoittaa lukuja taululle ja tenttaa opiskelijoilta päivämääriä englanniksi: ”What date is it?” Nyt meni vaikeaksi. Autamme heitä vastausten muodostamisessa ja homma alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Tätä täytyy kuitenkin vielä kerrata jatkossa lisää.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Opetan 5. luokalle kellonaikoja. Kertaan ensin perusidean ja piirrän suuren kellon taululle. Kysyn jokaiselta yhden kellonajan piirtämällä viisarit taululle. Harjoitus menee hyvin, joten sanon seuraavaksi kullekin oppilaalle kellonajan ja komennan heidät piirtämään sen yksitellen taululle. Tämä on jännittävää. Oppilaat hihittelevät hermostuneesti oman vuoron osuessa kohdalle. Pelaamme lopuksi three, six, nine peliä. Oppilaat sanovat numeroita järjestyksessä vuorollaan, mutta kolmosen, kutosen ja ysin kohdalla taputetaankin käsiä, eikä sanota mitään. Peli aloitetaan alusta, kun joku sanoo väärän numeron, unohtaa taputtaa tai taputtaa väärässä kohdassa. Peli on yksi kestosuosikeista ja on mukava nähdä, miten oppilaat auttavat toinen toistaan, kun jollain meinaa mennä sormi suuhun numeroa miettiessä.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015
Tapaamme tunnin jälkeen viisi kolmosluokan poikaa koulun edessä. He vaativat minua nostamaan heitä ilmaan suorille käsille. Nostelen poikia pari rundia. Tunnen, kuinka hiki alkaa pukkaamaan otsalle. Pojat eivät haluaisi vielä lopettaa, mutta sanon, että nyt riittää. Tulin kerran nostelleeksi koko luokan pojat tunnin päätteeksi ja nyt saan nostaa jokaisen aina kun heidät näen, koulussa tai kylässä. Pojat tulevat lopuksi halaamaan minua, koska ovat niin iloisia.

Koulupäivä on pulkassa ja palaamme jääteekojun kautta kotiimme. Kirjaamme ylös muistiinpanot tunneistamme. Lämpötila huitelee 35 asteen tietämissä ja on todella kuuma. Ajatus ei enää kulje, riippumatto kutsuu.

Säpsähdän hereille, kun joku kiljaisee viereeni asennettuun mikrofoniin. Kylän lapset ovat kerääntyneet trubaduuri Schumanin musiikkitunnille. Hän opettaa lapsille rummunsoittoa. Tunti etenee ja loppuvaiheessa siirrytään rummutusmaratoniin. Kaikille ei riitä rumpuja, joten loput huutavat mikrofoniin. Meteli on korvia huumaava.

Kello on puoli kuusi ja päätän lähteä pienelle kävelylle kylänraitille. Napsin kuvia vuohista, leikkivistä lapsista ja moskeijaan vaeltavasta miesjoukosta. Ihmiset tervehtivät minua iloisesti huutaen: Hello, hello!” Lapset hymyilevät ja vilkuttavat. Jostain kuuluu huuto ”Pii Meek, Pii Meek!”. Se on thainimeni. Tunnen jo suuren osan kyläläisistä koen olevani osa yhteisöä, joskin jonkinlaisen friikin asemassa poikkeavan ulkonäköni ja kehnon thaikielentaitoni vuoksi.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Palaan kotiin. Ga Ro, Sarah ja vaimo ovat kokkaamassa päivällistä. Käyn pesulla ja kiiruhdan mukaan keittiöhommiin. Saan tehdä munakkaan. Pohja kärähtää. Täytyy ensi kerralla käyttää pienempää liekkiä. Syömme riisiä, grillattua kalaa, simpukkacurrya, kurkkuja ja tulista katkarapudippiä sekä munakasta. Ruoka on hyvää, kuten aina.

Ruoan jälkeen tiskaan yhdessä perheen pojan, Hanin kanssa. Salaattikulho muuttuu yhtäkkiä laivaksi ja haarukoista tulee laivan rahtia. Tiskaaminen on kivaa.

Aurinko laskee ja moskeijasta kuuluu päivän viides rukouskutsu. Kuuntelen arabiankielistä, laulua muistuttavaa kutsua ja mietin, kuka mahtaa olla lauluvuorossa. Jokin aika sitten oli isäntämme, Ban Leemin vuoro ja hän hoiti homman tyylillä. Tämäkin kuulostaa hyvältä. Huomaa, että kieltä ja laulua on treenattu lapsesta saakka.

Kanat nousevat yöpuulle palmunoksille ja läheiseltä joelta kuuluun yötöihin lähtevän kalastajan veneen puksutus. Ilma tuntuu viileämmältä. Pimeys laskeutuu pihapiirin ylle. Hyttyset hyökkäävät.

Alamme valmistelemaan aikuisten iltatuntia. Valitsemme aiheeksi yes/no- kysymykset. Oppilaat kerääntyvät majamme terassille ja aloitamme tunnin kello 20.30. Näytämme esimerkkejä ja pyydämme oppilaita kyselemään do- ja does- alkuisia kysymyksiä toinen toisiltaan. Joku kysyy vaimolta: ”Do you have a handsome husband?” Onneksi vastaus oli myöntävä. Saamme yhdeksältä autolastillisen lisää oppilaita. Myöhästyminen ei yllätä. Ihmiset elävät täällä omaa thai-aikaansa, jossa kaikki sovitaan tunneissa, ei minuuteissa kuten meillä Euroopassa on tapana. Lopetamme tunnin aikataulumme mukaisesti puoli kymmeneltä.

Touko Pajunen_Thaimaa 2015

Kymmenkunta kyläläistä jää istumaan iltaa kanssamme. Miehet piereskelevät, tupakoivat, juovat kahvia ja syövät canoumeja. Naiset tekevät vain jälkimmäistä. Itse käyttäydyn naisellisesti ja taidan olla kylän ainut mies, joka ei polta tupakkaa, eikä piereskele julkisesti. Opiskelemme englannin- ja thaikielen sanoja. Schuman nappaa kitaran ja alkaa soittamaan Job to do:n Doo, doo- biisiä.

Vaimo opetti miehille kuukausi sitten ”tuu tuu tupakkarulla” -tuutulaulun, josta sovitettua reggaeversiota lauletaan nyt yhdessä Job to don:n melodialla. Eräs kyläläinen osaa jo suomenkieliset sanat kokonaan ulkoa, muut lunttaavat vihkoistaan. Laulu on suuressa suosiossa ja levinnyt kuulemma jo naapurikyläänkin (laulun Youtube linkki).

Alkaa väsyttämään ja vetäydyn vaimon kanssa nukkumaan ylhäältä avoimeen, puurakenteiseen majaamme. Miehet istuvat vielä iltaa terassilla palmunlehtiseinämme takana. Sammutan valon ja laitan pään tyynyyn. Katson ylös ja havaitsen mustan hahmon hyttysverkkomme valkoista kangasta vasten. Torakka! Heitän sen pihalle ja käymme sängyn ja petivaatteet läpi lisävieraiden varalta. Toteamme olevamme kahden. Hyvää yötä!

Voit lukea lisää kuulumisia vapaaehtoistyöstä ja muista kokemuksistani blogistani.

Touko Pajunen, vapaaehtoisena Ta Yang Learning Homessa Thaimaassa (3kk)

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *