Paikallishistoriaa ja monikulttuurisia kohtaamisia: leirinvetäjänä Suomessa

Teksti: Sandra Schneider/Kuvat: Alberto Torres Wilson

Aloitin KVT:n vapaaehtoistyön vuonna 2010 osallistumalla kansainväliselle työleirille juuri ennen muuttoani ulkomaille. Liioittelematta voi sanoa, että 19-vuotiaana se oli yksi siihenastisen elämäni määrittävimmistä kokemuksista. Olen ensimmäisen leirini jälkeen toiminut KVT:n vapaaehtoisena ekofarmilla, teatteri- ja tanssiaiheisella leirillä turvapaikanhakijalasten parissa sekä omalla alallani galleria-avustajana ja taidekeskuksen kulissien takana hääräten. Vanha klisee on kuitenkin totta – vapaaehtoistyö on enemmän kuin aktiviteetti, se on elämänasenne.

Marttinen2015_SandraSAlun perin päädyin tekemään vapaaehtoistyötä kansainvälistymisen vuoksi ja tutustuakseni erilaisiin työtä, produktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä koskeviin ajattelumalleihin. Halusin myös olla mukana ruohonjuuritason toiminnassa, jossa voin olla avuksi ja hyödyksi ilman tiettyä koulutusta tai kokemusta. Syyni vapaaehtoistyön tekemiseen ovat edelleen kutakuinkin samat; haluan tehdä työtä ja solmia suhteita ihmisiin taloudellisen voiton ja hyödyn ulottumattomissa. Olen asunut päätoimisesti ulkomailla viitisen vuotta, suurimmaksi osaksi Skotlannissa jossa opiskelen viimeistä vuotta kuvataidetta. Keväällä Tukholmassa opiskellessani aloin pohtia suhdettani Suomeen; suomalaisena Skotlannissa ja suomalaisena Ruotsissa eläminen on kovin erilainen kokemus. Halusin nähdä Suomea uudelta kantilta ja päätin tehdä vuosittaisen vapaaehtoistyöprojektini Suomessa.

Kesäkuussa toimin toisena leirinvetäjänä Marttisen ”Midsummer Market” -leirillä. Leiri järjestettiin ensimmäistä kertaa ja samalla se oli ensimmäinen leiri jolla toimin vetäjänä. Jännitimme leiriä kovasti ennen sen alkamista, koska leirinvetäjäpartnerini Milka oli koko projektin alullepanija! Kahdeksan osallistujaamme tulivat suureksi osaksi kaukaa, mm. Japanista, Koreasta ja Turkista. Lisäksi leirillä oli KVT:n kautta kaksi turvapaikanhakijaa Sambiasta sekä Burundista. Erilaisista taustoistamme huolimatta tulimme kaikki uskomattoman hyvin ja helposti toimeen alusta alkaen. Osallistujamme olivat motivoituneita ja oma-aloitteisia; jokaisella oli ideoita ja hyvällä yhteishengellä keskustelimme asiat läpi. Ryhmämme oli niin yhtenäinen että kova työmotivaatio sekä uupumus iskivät kaikkiin samanaikaisesti, se oli ehkä suurin haasteemme, mutta kertoi myös siitä miten kotoisa olo meillä oli ryhmässämme. Vietimme työtuntien lisäksi myös vapaa-aikamme suureksi osaksi kaikki yhdessä.

Marttinen2015_SandraS_2

Teimme käytännön töitä piha-alueen kunnostamisesta nuorisohotellien nimikylttien rakentamiseen (luovaa ja palkitsevaa hommaa!) sekä pääaktiviteettina järjestimme kansainvälisen tapaamispisteen Virtain juhannusmarkkinoille. Jokainen osallistujamme valmisteli esitelmän omasta maastaan tai jostain kulttuurinsa aspektista. Markkinoilla vierailijat pystyivät tulemaan telttaamme tutustumaan leiriläisiin ja heidän kulttuureihinsa. Kansainvälinen porukkamme oli tyynen rauhallinen ja varma tempauksen onnistumisesta sekä suomalaisten kiinnostuksesta heidän esitelmiään kohtaan. Minua ja Milkaa jännitti paljon enemmän: kiinnostuksesta ei varmasti sinänsä olisi puutetta, mutta uskaltaako kukaan tulla, kehtaako kukaan puhua englantia? Jännäilymme osoittautui täysin turhaksi. Toimin kääntäjänä ja huomasin että suureksi osaksi minua ei tarvittukaan. Käänsin lähinnä lapsille jotka olivat omistautunein yleisömme, mutta hekin puhuivat englantia aina kun osasivat. Oli todella kiinnostavaa seurata markkinavieraiden ja leiriläistemme kanssakäymistä ja peilata omia pelkoja tapahtuman onnistumisen suhteen ja sen myötä pohtia käsitystään suomalaisista ja sosiaalisista koodeistamme. Ehkä sitä alkaa itsekin helposti uskoa stereotypioihin kun on vähänkin aikaa poissa. Eräs japanilainen leiriläisemme jopa kutsuttiin juhannuslounaalle paikallisen perheen kotiin! Tapahtuma oli liikuttava ja onnistunut eikä varmasti arkipäiväinen paikallisille ihmisille. Leirin lopuksi olimme kaikki tyytyväisiä sekä omaan että toistemme työhön. Leiri-isäntämme Marttisen nuorisokeskuksen väki oli sydämellistä ja selvästi kovin innostunutta leiristä. Nautin suuresti heidän kanssaan työskentelemisestä, se oli kovin sujuvaa ja joustavaa. Toivon että leiri järjestetään uudelleen.

Leirinvetäjänä toimiminen Suomessa oli minulle valtavan kiinnostava kokemus monella eri tasolla. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä ja kansainvälisyydestä. Kaukaisten kulttuurien lisäksi saatat oppia paikallishistoriasta johon ei koskaan tullutkaan mieleen tutustua! Leirinvetäjänä ei myöskään tarvitse mennä kauas matkustellakseen. Tunnetustihan kilometrit eivät ole todellisen matkan mittari vaan kohtaamiset. Oli valtavan kiintoisaa olla linkkinä paikallisten ja leiriläisten välillä, opin itsekin uusia asioita Suomesta (kaiken taustaa tai historiaa ei tule ajateltuakaan tottumuksen verhon läpi!) ja tietysti leiriläistemme kotimaista Turkista, Espanjasta, Burundista, Sambiasta, Japanista, Koreasta ja Tsekistä. Oli mahtavaa tulla vapaaehtoistyöreissulle Suomeen.

Marttinen2015_SandraS_3

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *