Mutaista peltotyötä ja opetusta origamien avulla

Jutta Tiilikainen vietti kahdeksan kuukautta Indonesiassa opettamassa englantia. Kielenopetus oli ajoittain haasteellista, mutta luovuuden avulla niin Jutta kuin lapsetkin oppivat paljon. Reissuun mahtui myös mutainen viikonloppu mangrovepuiden istutuksen parissa.


 

Jutta_Tiilikainen_Indonesia337 tuntia lokakuiselta Helsinki-Vantaan lentokentältä lähdön jälkeen sukkuloin Indonesian, Semarangin hiostavalla lentoasemalla etsien IIWC-järjestön yhteyshenkilöä Beniä. Koska olin lentokentän ainoa vaaleaihoinen, Ben löytää minut nopeasti. Pian katselen skootterin takapenkiltä ohitse viliseviä maisemia, kun puikkelehdimme rekkojen ja tuk-tukien ohitse kohti toimistoa. Ensimmäiset päivät vietän järjestön askeettisissa tiloissa ja tutustun paikallisiin oloihin. Kuumuus ja kosteus liimaavat vaatteet ihooni kiinni.

Tapasin muut työntekijät, kun yhteyshenkilöni ajoi minut Pekalonganin piskuiseen kaupunkiin. Asuintalomme 8 tyttöä ja poikaa tulivat Saksasta, Japanista ja Ranskasta. Perehdytyspäivien jälkeen minulle tarjottiin työtä puolentunnin pyöräilymatkan päässä olevasta Poncolin kylästä. Ensimmäisenä työpäivänä fillaroimme pitkin vilkasta tietä Poncoliin ja portilla lapset tulivat uteliaina kurkkimaan ovenpieliin. Seuraavat kuukaudet käytimme kaikki keinot sekä luovuutemme saadaksemme houkuteltua heidät tunneille.

Jutta_Tiilikainen_Indonesia4Opetus tapahtui paikallisen naisen asuintalon edustalla. Vaikka ikäjakauma oli suuri, pystyimme löytämään lapsille erilaisia virikkeitä. Pienemmille tarjosimme väritys- ja sanatehtäviä. Mukanani tuomat Kimble ja Uno-pelikortit olivat kovassa käytössä. Myös vanhemmat lapset alkoivat käymään tunneilla ahkerammin, kun englanninkielen opetuksen lomassa rakentelimme leijoja ja askartelimme origameja. Oli hellyttävä katsella, kun lapset esittelivät ylpeinä rakennelmiaan. Harmillisesti kukaan heistä ei vain puhunut englantia. Bahasa indonesian opiskelu olisi kannattanut aloittaa kotimaassa hyvissä ajoin, mutta onneksi opin indonesiaa siinä missä lapset englantia.

Vapaa-aika kului ruokaa laittaen, uiden sekä joogaten. Lisäksi kävimme tutustumassa Prambananin ja Borobudurin temppelialueisiin, teimme patikkaretkiä tulivuorille, hengitimme teeplantaasien raikasta vuoristoilmaa sekä kävimme kylpemässä kuumilla lähteillä. Indonesian luonto hämmästytti monipuolisuudellaan, mutta kaupungeissa oli ikävää nähdä, kuinka tienvarret ja asuinalueet olivat roskaisia.

Jutta_Tiilikainen_Indonesia1Meillä oli myös tilaisuus tutustua lähialueiden projekteihin ja ilmoittauduin viikonlopuksi Semarangin kansainväliselle ympäristöleirille. Työt alkoivat kello kuusi aamulla. Kävelimme tunnin matkan työpisteelle suon reunaa pitkin ja jokien yli kahlaten. Perillä meitä odotti mangrovepuun taimia. Aurinko porotti niskaan ja upposimme vyötäröä myöten mutaan, kun kahlasimme ja kaivoimme taimille kuoppia. Viikonlopun aikana istutimme 4 000 taimea.

Elämä Pekalonganissa oli askeettista ja vatsataudit olivat yleisiä. Hygienia oli niukempaa, kun suihkuna toimi palju ja vessat olivat reikävessoja. Tulva-aikoina pesuvesi värjäytyi ruskeaksi. Osa porukasta sairasti denguekuumeen, minä lavantaudin. Paikallisen sairaalan vahvoilla ”dropeilla” paranin kuitenkin nopeasti. Järjestön jäsenet olivat suureksi avuksi kuskatessaan kutakin vuorollaan klinikalle.

Kun viimeisenä työpäivänä saavuin kylän portille, lapset ryntäsivät polkupyöräni perään huutaen ja yksi hyppäsi tarakalleni. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin onnistunut saamaan heidät tunnille ja kiinnostumaan uusista asioista.

Jutta Tiilikainen

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *