KVT:n historia

Vuosikymmenet maailmantalkoissa!

Vapaaehtoisleirit rantautuivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen, kun sodan tuhoja ryhdyttiin kveekarien johdolla korjaamaan. Saksalaiset olivat vuonna 1945 pohjoiseen vetäytyessään tuhonneet mennessään kaiken mahdollisen. Rakennukset, maantiet, rautatiet ja sillat joutuivat tuhon kohteeksi. Kun sodan jäljet saatiin korjattua, mutta vapaaehtoistyötä haluttiin edelleen jatkaa, apu suunnattiin uudenlaisiin kohteisiin.

kansainväliset työleirit1947

Vuoden 1947 työleiriesite.

Kveekarit avustustöissä

Yhdysvaltalainen professori Douglas Steere oli tutustunut Suomeen kveekariopistoon saapuneen vaihto-oppilaan kautta ja ihastunut maahan vieraillessaan siellä 30-luvulla. Hän halusi auttaa sodan murjomaa maata ja alkoi organisoida avustusta yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa.

Työleirit olivat kveekareille tyypillinen auttamisen muoto ja Suomessa ensimmäiset leirit järjestettiin vuosina 1946 ja 1947. Työ leireillä oli ensisijaisesti rakennustyötä ja maanraivausta ja keskittyi Lappiin, joka oli kärsinyt sodassa suurimmat vauriot. Jo ensimmäisillä työleireillä oli mukana yhdysvaltalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia, ja vastaavasti Suomesta lähetettiin muutamia vapaaehtoisia työleireille esimerkiksi Yhdysvaltoihin kveekarikeskukseen.

Marraskuussa 1947, kahden leirikesän jälkeen, perustettiin Kansainvälinen vapaaehtoinen työleirijärjestö. Kveekarit olivat alkuaikoina tärkeässä roolissa, sillä he antoivat uudelle järjestölle sekä materiaalista että rahallista tukea.

 

Patakangas värikuvaCMYK300ppi

Lapsia kesäleirillä Patakankaalla vuonna 1972.

Vakiintumisen ja kasvun vuosikymmenet

1950- ja 1960-luvut olivat toiminnan vakiintumisen ja kasvun aikaa. Ahkeran mainonnan ansiosta sekä jäsenmäärä että leireille lähtijöiden määrä kasvoivat. Kun toiminta lisääntyi, siitä huolehtimaan perustettiin toimikuntia kuten leiri- ja ohjelmatoimikunta sekä myyjäis- ja seminaaritoimikunta.

60-luvulta alkaen tarve auttaa asutustilallisia väheni, ja yhdistys- ja laitosleirit syrjäyttivät kyläleirit yleisimpänä työleirin muotona. Esimerkiksi lapsille ja vammaisille järjestettiin kesäleirejä.

Vaikka työleirit ovat aina olleet KVT:n pääasiallinen toimintamuoto, tehtiin järjestössä alusta asti paljon muutakin. Talvikausina järjestettiin esimerkiksi viikonloppuleirejä ja konferensseja, askartelu- ja keskusteluiltoja, myyjäisiä sekä valmennuspäiviä leirien johtajille. KVT teki myös yhteistyötä muiden pohjoismaisten työleirijärjestöjen kanssa.

 

leirilista1990muokattu

Vuoden 1990 leirilista.

Toiminta monimuotoistuu

1980-lukua leimasi toimintatapojen, yhteistyökumppanien, ideoiden ja leirityyppien monimuotoisuus. Tuolloin järjestettiin esimerkiksi leirejä vaihtoehtoisten yhteisöjen parissa, kehitysmaatoiminta alkoi ja vuonna 1972 aloitettu pitkäaikaisvapaaehtoisten vaihto yleistyi. Liittyminen Service Civil Internationalin (SCI) jäsenjärjestöksi vuonna 1981 moninkertaisti myös kansainvälisten yhteyksien määrän.

90-luvulla leirien määrä yhä kasvoi ja heikko taloudellinen tilanne näkyi leirien suosion kasvussa. Toisaalta leirien suosio myös yllättäen väheni, kun muut matkustusvaihtoehdot ulkomaille lisääntyivät.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa järjestön pitkänä ja hankalana pidetty nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa. Ehtona muutokselle oli, että tuttu lyhenne, KVT, saataisiin säilymään.

 

KVT Kasvi

© Suvi Teerenhovi

Perusajatus säilyy

Vaikka leirit ovat muuttaneet muotoaan ajan kuluessa, ovat ne silti säilyttäneet monia alkuperäisiä piirteitään, ja leirien tavoite on pysynyt muuttumattomana.

Ensimmäisinä vuosina oli tärkeää korjata sodan aiheuttamia tuhoja, mutta jo silloin havaittiin yhdessä työskentelyn ja erilaisiin kylän tapahtumiin osallistumisen myös hälventävän kulttuurieroista johtuvia ennakkoluuloja ja oikaisevan väärinymmärryksiä.

Ruohonjuuritason toiminta rauhan, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun puolesta on edelleen KVT:n toiminnan ydin.

Kerro muillekin:

Share

Olet täällä: