Luomuviljelyä ja yhteisöllistä elämää Tšekissä

Kirjoittaja: Mika Sand

Minun ensimmäinen vapaaehtoistyöleirini suuntautui toukokuussa 2014 Tšekkiin, pieneen kylään nimeltä České Kopisty. Leirin teemana oli luomuviljely Camphill-keskuksessa ja leiri kesti kaksi viikkoa. Lyhyesti sanottuna Camphill on maailmanlaajuinen liike, joka on perustettu ihmisille, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita erityistarpeita. Siellä tämä Camphill-keskus oli yhdistetty luomuviljelyyn. Keskuksessa asui leiri-isäntämme Jaroslav perheineen. Lisäksi heillä oli muutamia työntekijöitä, jotka toimivat viljelyn tai ihmisten parissa.

Minulle tämä leiri oli aivan uudenlainen kokemus. Olin jo pari vuotta haaveillut leirille lähdöstä, mutta aina oli ollut jotakin mielestäni tärkeämpää kuten työ tai opiskelu. Talvella päätin, että laitan leirille lähtemisen etusijalle. Muuten en koskaan lähtisi. Maaliskuussa hain leirille ja pääsin. Silloin oli vielä opiskelut kesken siltä lukukaudelta ja kesätyöt hakusessa. Aiemmin olin pelännyt, että en saisi kesätöitä leirin takia, joten olin jättänyt lähtemättä. Pääsin kuitenkin kesätyöpaikkaani ja sain pitää kaksi viikkoa palkatonta vapaata leirin ajalla. Kerroin heti haastattelussa joutuvani olemaan pois pari viikkoa toukokuussa. Työnantaja tuntui olevan kiinnostunut tästä ja ehkä se jopa auttoi työnsaantiani. Tämä oli ensimmäinen oppituntini, vaikka leiri ei ollut vielä edes alkanut. Joskus vain täytyy tehdä päätös ja olla rohkea, siitä harvemmin seuraa mitään huonoa.

Tsekki_MikaSand2014

Ennen leiriä meillä oli leiriläisten kesken Facebook-ryhmä, josta näimme ketä on tulossa ja pystyimme sopimaan käytännön asioista. Matkustin Prahaan jo päivää ennen leirin alkamista ja sain kätevästi sovittua tapaamisen toisen leiriläisen, kreikkalaisen Christoksen kanssa ennen leiriä. Tapasimme Prahassa ja matkustimme yhdessä bussilla leiripaikalle, jossa tapasimme muut leiriläiset, leirinjohtajamme sekä isäntäväen. Alku oli jännittävä ja ihmiset hiukan varautuneita. Isäntäväki ei juuri puhunut englantia, mutta leirinjohtajamme esittelivät heidät. Leiri-isäntä Jaroslav tervehti iloisesti: ”Ciaou”.

Kävelimme noin kilometrin verran linja-autopysäkiltä kylään, jossa leirikeskus oli. Jo tämän matkan aikana ihmiset alkoivat tutustua. České Kopisty oli peltojen ympäröimä maalaiskylä. Pääsimme majoitukseen, jossa oli tusinan verran patjoja lattialla, iso puinen pöytä ja keittonurkkaus, jossa oli kaasuhella. Oli mielenkiintoista nähdä, mistä maista ihmiset tulivat ja mikä oli heidän motiivinsa. Leirillämme oli lisäkseni kaksi taiwanilaista, etelä-korealainen, ranskalainen, kreikkalainen, hollantilainen, espanjalainen ja norjalainen sekä kaksi tsekkiläistä leirinvetäjää. Mukavan sekalainen porukka ja hetken tutustuttua huomasimme, että olimme kaikki melko tavallisia ihmisiä ja pääosin halusimme saada uusia kokemuksia ja tehdä jotain hyvää samalla. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ihmisiin ja paikkaan.

Seuraavana päivänä alkoi työmme pellolla. Jaroslav kertoi, mitä tehdään ja leirinvetäjät tulkkasivat. Porukassamme oli monentasoisia englanninkielen puhujia. Omasta mielestäni olen melko keskiverto suomalainen englanninkielen puhuja eli toisin sanoen ”ihan hyvä”. Huomasin, että tämä on aivan riittävä taso ja paljon huonommallakin kielitaidolla ihmisiä oli leirillä. Kouluenglannilla pärjää hyvin ja sen takia ei kannata  jättää leiriä väliin. Meidän leirillämme oli lukemattomia hauskoja keskusteluja. Ei ole häpeäksi kysyä uudestaan asiaa. ”Excuse me, can you repeat that?” oli hyvin suosittu lause leirillämme ja uskon, että myös kaikilla muilla leireillä.

Ensimmäinen työtehtävä oli kerätä heinää pellolta kasaan. Apuvälineinä olivat haravat, talikot ja hevonen vaunuineen. Oli hauska seurata hevosen ja hevosta ohjaavan miehen välistä kommunikointia. Hän sai hevosen pysähtymään ja liikkeelle tietyillä sanallisilla käskyillä. Nostimme heinät vaunuun, hevonen ajoi ne pellon reunaan ja teimme sinne kasan. Hevosen käyttö tällaisessa työssä tuntui hiukan vanhanaikaiselta, mutta todella toimivalta. Heillä toki oli myös traktori, mutta myöhemmin Jaroslav kertoi, että he pyrkivät käyttämään hevosta, jos vain se on mahdollista, koska yksikin traktorista tippuva öljytippa saastuttaa suuren määrän vettä maaperässä.

Tsekki_MikaSand2014_pellolla

Ensimmäiset viisi päivää menivät mukavasti lämpöisessä säässä pellolla. Pääosin kitkimme rikkaruohoja peruna-, porkkana-, sipuli-, keräkaali- ym. pelloilta. Työ oli fyysistä ja osittain jopa raskasta hommaa. Toki jokainen sai tehdä omaan tahtiinsa töitä. Teimme myös kastelua, peittelyä ja muita viljelyyn liittyviä töitä. Ensimmäisinä päivinä kitkimme rikkaruohot perunamaalta sekä poistimme perunoiden välistä hiukan maata. Homma jäi kesken ja seuraavana päivänä hämmästyimme katsoessamme perunamaata. Nämä rivit, jotka olimme käsitelleet olivat kasvaneet hiukan enemmän kuin käsittelemättömät rivit. Tällöin huomasin, että hommassa todella oli järkeä, vaikka pitkät rivit tuntuivat välillä väsyttäviltä.

Lounaan tekivät yhteisön keittiön henkilökunta, mutta valmistimme itse aamiaisen ja illallisen. Arvoimme parit ja jokaisella parilla oli oma vuoronsa valmistaa aamupala, illallinen ja auttaa lounaan valmistamisessa. Kaikki raaka-aineet olivat joko omalta tilalta tai sitten luomutuotteita kaupasta. Ruoka oli pääosin kasvisruokaa. Saimme itse pyytää tarvitsemamme raaka-aineet ja valmistaa haluamaamme ruokaa. Ruoan laitto oli monesti hyvin hauskaa, koska lähes kaikki auttoivat mielellään ja joskus samaa kattilaa hämmensi jopa neljä erimaalaista ihmistä kerrallaan.

Lähes joka ilta meillä oli jonkinlaista ohjelmaa. Noin kilometrin päässä oli kaupunki nimeltä Terezin. Terezinissä oli toisen maailmansodan aikainen keskitysleiri. Kävimme siellä vierailemassa sekä museossa, joka kertoi holokaustista. Nämä olivat melko riipaisevia kokemuksia. Meillä oli myös monenlaisia työpajoja, joihin saimme osallistua halutessamme. Yhdessä pajassa teimme leipää ja paistoimme ne  pihalla leivinuunissa, johon teimme myös polttopuut. Meillä oli pajoja liittyen taideterapiaan ja rytmisiin peleihin. Nämä oli samoja juttuja, joita he pitivät Camphill-yhteisössä asuville ihmisille. Useimmat pajat olivat itse asiassa hyvin hauskoja ja mielenkiintoisia. Huomasin, että kyllä kannatti osallistua kaikkiin pajoihin, vaikka ne eivät aluksi juuri kiinnostaneetkaan. Yleensä oli hauskaa ja jopa kehittävää.

Tsekki_MikaSand2014_ryhmä

Iltaisin saimme myös olla aivan vapaasti välillä ja keksimmekin monenlaista tekemistä. Tsekin vahva pubikulttuuri näkyi ja siinä pienessäkin kylässä oli pubi, jossa kävimme muutamana iltana. Olut oli hyvin halpaa ja hyvää. Vaikka itse en liiemmin pubeissa istumisesta välitä, oli se siellä kuitenkin melko mukavaa porukalla juoda pari hyvää juomaa ja jutella.

Hintataso oli todella edullinen yleisesti ottaen ja sainkin kahden viikon aikana Tsekissä kulutettua rahaa noin sata euroa. Tämä sisälsi muutaman matka julkisilla, yhden yön hostellissa, muutaman ravintolalounaan, usean oluen, muutaman limsan, muutaman jäätelön, viininmaistajaiset sekä muita pieniä sekalaisia menoja.  Erityisen halpana mieleeni jäivät viinimaistajaiset, jossa saimme 11 hengen kesken 6 erilaista viinipulloa, reilusti makeita ja suolaisia makupaloja sekä johtajan kertomaan viinin valmistuksesta ja johtajan vaimon tarjoilemaan. Koko homma maksoi yhteensä noin 80 euroa eli noin seitsemän euroa yhdeltä.

Toinen viikko oli sateisempi ja viileämpi, joten emme pystyneet tekemään niin paljoa töitä pellolla.  Mieleeni jäi erityisesti vesimelonin viljely. Itse en päässyt niitä istuttamaan, mutta muistan kuinka haimme olkia niiden lämmikkeeksi. Hakkasimme myös satoja keppejä maahan tukipuiksi kasveille, joiden nimeä en enää muista. Työt olivat hyvin mielenkiintoisia, koska mielestäni on tärkeää tietää, mistä ruokamme on peräisin ja mitä vaatii, että se päätyy lopulta  lautasellemme.

Parina sateisena päivänä siivosimme pihaa ja teimme kukkapenkkejä keskuksen pihalle. Sain kaivaa puita pihasta juurineen ja onnistuinkin siinä rytäkässä rikkomaan yhden hakun. Keskuksen pihassa oli hauska seurata, kun kanat ja ankkaperhe kävelivät vapaasti ympäri pihaa. Siellä oli myös possu, hevonen ja kissa, joten olimme eläinten keskellä paljon.

Tsekki_MikaSand2014_ankat

Vaikka kaipasinkin jo Suomeen toisen viikon alussa, niin oli leirin loppupuolella jo hiukan haikeat tunnelmat. Kaikki uudet kaverit ja hyvin läheinen yhdessäolo teki porukan hyvin nopeasti yhtenäiseksi. Kaikki keskustelivat kaikkien kanssa ja koimme hyvin monia hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluja. Kun menimme keskukseen emme tunteneet toisiamme emmekä toistemme kulttuureja. Yht’ äkkiä kaikki nukkuivat vierekkäin, söivät samoissa pöydissä ja olimme kaikki samassa tilanteessa. Olimme yhdessä yksinäisiä. Tutustuimme nopeasti ja koimme monia unohtumattomia hetkiä yhdessä. Ehkäpä tärkein oivallus, jonka huomasin leirin aikana oli se, että vaikka olimme kaikki erilaisista kulttuureista lähtöisin ja vaikutimme erilaisilta ulkoapäin, niin lopulta meillä kaikilla oli samanlaisia ongelmia ja tunteita sisällämme. Silloin tunsin tietynlaista inhimillisyyttä ja arvostusta kaikkia terveellä pohjalla olevia kulttuureja kohtaan. Puhuin myös muiden kanssa asiasta ja he olivat huomanneet saman asian. Emme lopulta olleetkaan kovin erilaisia. Olimme vain oppineet tekemään asiat eri tavalla.

Viimeisenä iltana oli hiukan kylmä ja istuimme yhdessä pöydän ääressä ja tunsin jo pientä haikeutta ja ajattelin, että olisi mukava nähdä näitä ihmisiä myös tulevaisuudessa. Juttelimme ja pelailimme jotain pieniä pelejä. Ranskalainen Audrey lähti muita aikaisemmin ja hyvästelimme hänet halauksin ja viimeisin puhein. Hän rohkaisi minua sanomalla, että olen hyvä kaveri ja tämä lämmitti mieltäni. Hyvästelimme kaikki mahtavat ihmiset keskuksessa. Oli ilo huomata, että ihmisistä pidettiin siellä hyvää huolta ja kuinka iloisia ja kiitollisia he olivat meidän läsnäolostamme ja avustamme. Myöhemmin lähdimme kaikki muut leirinjohtajien johdolla bussilla kohti Prahaa. Jaroslav vei tavaramme autolla ja kävelimme Tereziniin, mistä olimme leirin alussa kävelleet kylään. Muistan, kuinka Jaroslav rutisti jokaista niin, ettei henki kulkenut hetkeen, mutta tunsin sen kiitollisuuden siinä halauksessa.

Tsekki_MikaSand2014_iloinenryhmä

Bussimatkalla Prahaan oli jo kova halu kotiin, mutta samalla myös iso haikeuden tunne loppuvasta leiristä. Paluumatkalla juttelin hollantilaisen Joyn kanssa. Hän sanoi ehkä tulevansa Suomeen leirille loppukesästä. Hän kyseli, voisiko kalastaa Suomessa ja näkisimmekö silloin. Kun pääsimme Prahaan, osa porukasta lähti lentokentälle suoraan. Meitä jäi muutama henkilö vielä Prahaan yöksi ja toinen leirinjohtajistamme päästi meidät ystävällisesti yöksi luokseen ja toinen vei meidät erittäin hyvään ravintolaan Prahassa. Meistä pidettiin hyvää huolta. Seuraavana päivänä kiertelimme vielä yhdessä Prahan keskustassa ja norjalaisen kanssa hyvästelimme aasialaiset kaverimme metrossa ja jatkoimme lentokentälle.

Leirilläolo ei koko ajan ollut täyttä juhlaa. Välillä ärsytti muut ihmiset ja oli halu kotiin sekä pienet vatsavaivat olivat harmina. Yhteenvetona kokemus oli kuitenkin mahtava ja todella avartava. Sain todella paljon rohkeutta tutustua erilaisiin kulttuureihin ja kommunikointiin englanniksi. Suosittelen todella lämpimästi tällaista kokemusta kaikille kiinnostuneille. Vaikka asiat tuntuisivat vaikeilta ja pelottavilta, on kuitenkin hyväksi olla rohkea välillä. Sain leiriltä reilusti henkistä pääomaa.

Kirjoittaja: Mika Sand

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *