Yhteisymmärrystä ja luovaa vaikuttamista KVT:n juhlaleirillä

Heinäkuussa Rauhanasemalla järjestettiin Co-Creative Craftivism Camp, KVT:n 70-vuotisjuhlaleiri, yhteistyössä Rauhanliiton ja Concreatives -käsityökollektiivin kanssa. Tämän leirin suunnittelusta ja organisoimisesta vastasivat yhteistyötahojen kanssa KVT:n vapaaehtoiset.

Leirinvetäjinä sekä omalta osaltaan myös suunnittelijoina ja järjestäjinä hääräsivät Hanna Rask, Katri Olkkonen ja Laura Laitinen.

Idea yhteistyöprojektista Concreativesin kanssa lähti liikkeelle jo vuoden 2016 syksyllä, ja ajatus kraftivismin ja rauhantyön yhdistämisestä nivoutui osaksi samoihin aikoihin suunnitteilla ollutta juhlaleiriä. Paikaksi valikoitui symbolisista syistä Rauhanasema KVT:n toiminnan keskuksena. Kun leiriä ryhdyttiin kaavailemaan Rauhikselle, haluttiin sen vapaaehtoistyöpanosta kohdistaa myös rakennukseen itseensä – näin tuli kuvioihin mukaan myös Rauhanliitto sen omistajana. Sopivaksi kunnostustyöksi päätettiin salin pöytien ja tuolien maalaaminen – samalla marjapuuronpunaisella, jonka Rauhanliiton Jaakko ja Ismo tiesivät kertoa olevan Museoviraston määräämä sävy (huom. sama sävy salin seinään maalatuissa boordeissa ja fraaseissa). Concreatives puolestaan suunnittelisi ja ohjaisi Rauhiksen ympäristöön toteutettavan käsityötaideteoksen.

Teoksen tuleva sijainti pysyi pitkään mysteerinä – esteettisen näkökulman lisäksi kun piti ottaa huomioon myös viranomaisten näkemys asiaan. Leirin suunnittelu jatkui pitkin talvea ja kevättä, jonka aikana muun muassa haimme ja myös saimme Helsingin kaupungin  Nuorisoasiainkeskukselta avustuksen projektillemme.

Juhlaleirin pääajatuksena oli tuoda rauhantyö “kotiin” kokoamalla Rauhanasemalle tasapuolisesti sekä kansainvälisistä että paikallisista vapaaehtoisista koostuva porukka. Mukaan kutsuttiin myös pääkaupunkiseudulla asuvia turvapaikanhakijoita.

Tavoitteenamme oli luoda kohtaamisia eri taustoista tulevien vapaaehtoisten välille ja korostaa monikulttuurisuutta, yhteistyötä ja vapaaehtoistyön vaikutusmahdollisuuksia paikallistasolla. Leirin teemoiksi tarkentuivat paikallisuus ja nuorten vaikutusmahdollisuudet omassa elinympäristössään.

Moni asia ehti muuttua kerran jos toisenkin projektin siirtyessä muistikirjojen sivuilta ja google docseista käytäntöön; osa leiriä ideoimassa olleista KVT:n vapaaehtoisista esimerkiksi löysi itsensä lopulta vetämästä leiriä. Viimeiset osallistujat kirjattiin lennosta mukaan maanantaina 10.7. – samana päivänä, kun leiri alkoi.

Leirin alku oli järjestäjien näkökulmasta melko ikimuistoinen, vaikka toisaalta ne muistot ovat kaikessa kaoottisuudessaan melko sekavia. Varmaa kuitenkin on se, että tuona maanantai-iltana istuimme Rauhiksen salin pöytien ääressä noin 25 leiriläisen ja järjestäjän voimin kilistämässä alkoholittomalla viinillä alkavalle leirille.  

 

Leirille osallistui lopulta 26 henkeä, me vetäjät sekä Concreativesin ja Rauhanliiton työnohjaajat mukaanlukien. Normaaleista leirijärjestelyistä poiketen paikalliset osallistujat leirinvetäjiä lukuunottamatta menivät yöksi kotiin, ja liittyivät seuraan taas aamupalalla tai viimeistään työpajojen alkaessa. Tämä teki varsinkin alussa ryhmän koossa pitämisestä ja yhteishengen nostattamisesta jossain määrin haastavaa, mutta lopulta yhteiselomme lähti sujumaan yllättävän hyvin. Saimme joka aamu ryhmän kasaan, ja yönsä muualla viettäneet leiriläiset jäivät usein seuraamme Rauhikselle tai kaupungille vielä töiden jälkeen – yhteydenpito toimi kätevästi whatsappilla.

Alussa perehdyttiin sekä käsityö- että maalaustekniikoihin sekä tietysti tutustuttiin ja pohditiin yhdessä leirin tavoitteita sekä kunkin osallistujan omia odotuksia, toiveita ja pelkoja. Leiripäivät alkoi herättelevillä energizereilla, joiden jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään hiomaan ja maalaamaan pöytiä sekä tuoleja ja työstämään käsityötaideteosta. Leiriläiset löysivät nopeasti työtehtävistä omat suosikkinsa.

 

Leirin mittaan käsillä tekemisestä yhdessä tuli tärkeä osa ryhmämme kommunikaatiota.  Kielimuurit menettivät merkityksensä matonkuteiden ja maalitölkkien äärellä, koska yhteistä kieltä ei tarvittu.

Joukostamme paljastui myös yllättäviä lahjakkuuksia: mukaan mahtui esimerkiksi ammattilainen matonkutoja, ja yksi vapaaehtoisista otti tehtäväkseen maalaustyön johtamisen maalausveteraani Jaakon ollessa poissa paikalta. Me kaikki saimme auttamisen, yhdessä tekemisen ja onnistumisen kokemuksia.

Levittäydyimme töidemme kanssa ympäri Rauhanasemaa ja sen pihaa, tuoden lähiympäristöön väriä ja vilskettä. Leirin kaupunkiyhteisöllisenä ja esteettisenä tavoitteena oli konkreettisesti tuoda väriä Itä-Pasilaan, missä epäilemättä onnistuimme – makramesolmuteoksemme värittävät aseman parkkipaikan aitaa vielä tämän tekstin kirjoitushetkellä lokakuussa! Leiriviikolla katukuvaan toi eloa myös musiikilla, juttelulla ja satunnaisilla valokuvasessioilla höystetty työskentelymme itsessään. Moni ohikulkija pysähtyi katselemaan ja kyselemään, mitä teemme – tapahtuman taustan lisäksi toisia kiinnosti myös käsityötekniikka itsessään: “Anteeksi, mutta mistä tuohon löytyy ohjeet?”

Miten tehdä monikielisestä ja -kulttuurisesta sekä vaihtelevalla kokoonpanolla läsnäolevasta suuresta ryhmästä yhteisö? Työn lisäksi tämä yhteisö muodostui myös esimerkiksi ruuan, yhteisten vapaa-ajan aktiviteettien ja epämuodollisen hengailun ympärille. Tärkeintä oli että jokainen vapaaehtoinen oli korvaamaton osa ryhmää. Eräs vapaaehtoisistamme keksi hienon tavan tuoda tätä esille askartelemalla koko porukalle henkilökohtaiset, omalla nimellä varustetut kirjekuoret, joihin toiset saivat jättää pieniä viestejä. Yhteyksiä luotiin myös musiikin, pelien ja leikkien kautta.

Leiri huipentui viimeisenä päivänä yleisölle avoimeen katujuhlaan, jossa ”julkistettiin” valmiit taideteokset. Toinen teoksista ehdittiin jo kertaalleen ryövätä juhlaa edeltävänä yönä, mutta se saatiin onneksi pienen paniikin jälkeen kerättyä pala kerrallaan talteen läheisestä puistikosta. Asettelimme sen ennen juhlaa takaisin paikoilleen. Epäsuotuisasta säästä huolimatta juhla keräsi mukavasti osallistujia: vanhoja KVT:n aktiiveja, muutamia vierailijoita muilta kesän leireiltä sekä myös jokusen uteliaan vieraan Rauhiksen naapurustosta.

Viimeisenä iltana kokkaus-, koriselu- ja järjestelypuuhista tyytyväisenuupunut leiriporukka ehti vielä nauttia toistensa seurasta paikallisten apuvoimien tuella järjestetyn juhlapäivällisen äärellä.

Ovet suljettiin seuraavana päivänä haikeina mutta onnellisina.

                                                        Kuva: Concreatives

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *