Kurkistuksia KVT:n ensimmäisten työleirien maailmaan! Sneak peeks to the first KVT workcamps!

Tänä vuonna vietämme ensimmäisen leirin 70-vuotisjuhlaa ja ensi vuonna KVT:n perustamisen juhlavuotta. Juhlavuosi tuo tullessaan monenlaista toimintaa ja kurkistuksia KVT:n historiaan! Ensimmäinen leiri alkoi Sallan kunnassa Hirvasvaaran kylässä 15.6.1946 eli tasan 70 vuotta sitten tänään!

**English below**

KVT:n ensimmäisen vapaaehtoistyöleirin alkamisesta on tänään tasan 70 vuotta! Ensimmäiset vapaaehtoistyöleirit järjestettiin Lapissa vuonna 1946, kun toisen maailmansodan jälkeensä jättämiä tuhoja ryhdyttiin korjaamaan yhdysvaltalaisten kveekarien tuella. Lappi oli kärsinyt sodassa suuret vauriot ja työ ensimmäisillä leireillä oli ensisijaisesti rakennustyötä, maanraivausta ja peltotöissä avustamista. Kesän 1946 aikana järjestettiin kaksi leiriä, joista ensimmäinen oli Sallan kunnan alueella sijaitsevassa Hirvasvaaran kylässä. Toinen leiri pidettiin Autin kylässä noin 60 km Rovaniemeltä itään sijaitsevassa Autinköngän kansallispuistossa.

Ensimmäiset leirit kestivät pidempään kuin leirit nykyään, ja molemmilla leireillä töitä tehtiin kaksi kuukautta. Osasyynä tähän oli varmasti matkustamisen hitaus – paikasta toiseen siirtyminen ei käynyt sodanjälkeisessä Euroopassa ja Suomessa läheskään yhtä näppärästi kuin nykyään. Toisena syynä on varmasti ihmisten elämäntavan ja mentaliteetin muutos – elämäntyyli oli ennen hitaampi ja tämän vuoksi tehtäviin luultavasti myös sitouduttiin eri tavalla. Leireillä tehtävä työ liittyy nykyään enemmän myös yhteisölliseen toimintaan ja vähemmän hyvin fyysisiin rakennus ja raivaushommiin, mutta toiminnan perustana oleva tavoite maailmasta ilman sotaa on nykyään läsnä aivan yhtä lailla kuin 70 vuotta sitten!

Vapaaehtoisia leireillä oli Suomesta, Yhdysvalloista, Brittein saarilta, Tanskasta ja Ruotsista. Kansallisuudet näkyvät myös päiväkirjamerkinnöissä, sillä niitä on suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Leirien kohokohdat liittyivät arkirutiineihin ja leireillä tehtyyn työhön, arkipäivän elämyksiin ja leireillä tapahtuneisiin monikulttuurisiin kohtaamisiin. Sekä tietysti valmiiksi saadusta urakasta iloittiin! Myös kylien lapsille pidettiin kerhoa ja opetettiin leikkejä ja lauluja eri kielillä. Sodanjälkeisessä Suomessa elämä oli niukkaa, ja niinpä esimerkiksi juhannuksena suklaalla päällystetty täytekakku oli todellinen ylellisyys kaikille leiriläisille. Samanlaisia arjen ylellisyyksiä olivat tuoreet karjalanpiirakat munavoilla, vapaailtojen tanhut ja kielitandemkerhot. Vierailipa Hirvasvaaran leirin toiseksi viimeisenä päivänä kylässä myös tanskalainen piispa sekä Autin leirillä useampi yhdysvaltalainen kuvausryhmä.

KVT:llä on molemmilta ensimmäisen kesän leireiltä hyvin säilyneet leiriosallistujien kirjoittamat päiväkirjat,  ja alla on kurkistuksia päiväkirjojen maailmaan!

Kuva Hirvasvaaran kylästä_vain kuva

Kuva Autin kylästä / Picture from the village of Autti

This year is the 70th anniversary of the first KVT workcamp organised in Finnish Lapland and next year it will be 70 years since the establishment of our organisation. Anniversaries bring various kinds of programme and sneak peeks to KVT’s history! The very first workcamp started in the village of Hirvasvaara (near by Salla) on the 15th of June 1946, exactly 70 years ago today!

It is exactly 70 years today since the first KVT workcamp was organised in Lapland! KVT’s first workcamps were organised in 1946, when Finnish volunteers and Quakers from the USA joined forces and started to repair damages after the World War II. Many parts of Lapland had been badly destroyed and the work done was mainly clearing the fields, reparation and construction work and work in the fields. Two camps were organised during the summer of 1946, the first one was held in the village of Hirvasvaara, not far away from Salla and the second was held in Autti in the Auttiköngäs national park, near Rovaniemi.

The first camps were much longer than camps nowadays, as both lasted for two months. Partially the reason might have been the slowness in travel, moving from a place to another was not as easy as it is today in Europe and in Finland. Another reason could have been the change in people’s lifestyles and mentalities: way of life used to be much slower and probably for this reason commitments were also made for longer periods. The nature of the work in our camps today is less about rebuilding and more about community activities, but the underlying dream of a world without war is just as present now as it was 70 years ago!

The volunteers were mainly Finnish, American, British, Danish and Swedish. This also shows in the diaries, as some parts of them (in addition to Finnish) are written in English and Swedish. The highlights of the camps were related to the work and spending time together, to the experiences of normal weekdays and to the intercultural exchanges of the camps. The campers were of course over the moon when the work was finished and they could see the concrete results! In Autti the participants also held a club for the children of the village where they learned games and songs in different languages. The post-war life in Finland was very scarce so a chocolate covered cake in the Midsummer was a real luxury for everybody. Similar kind of luxuries were fresh Karelian pies with egg and butter, folk dances and language clubs in the evening.  Even a Danish bishop visited Hirvasvaara camp during the penultimate day and Autti had several American groups filming and photographing the campers.

KVT has well preserved journals from both of the camps written by the participants. Here below you can have sneak peeks to the world of the diaries!


Leiripäiväkirja Hirvasvaaran työleiriltä 15.6.-12.8.1946 / Camp journal from hirvasvaara workcamp 15.6.-12.8.1946

Päiväkirjan aloitussivu

16.6.-46 Rouva Ahola, eräs jolle tulemme toivon mukaan rakentamaan talon, kuvaili meille täkäläisiä oloja ennen sotia ja nyt täällä hävitetyssä seudussa. Esityksestä saattoi todeta, että yritystä ja sisua on ollut ja edelleen on Pohjolan väestössä, joka monien vaikeuksien keskellä jälleen ponnistelee uuden elämän alkuun.

16.6.-46 Mrs. Ahola, to whom we are hopefully building a house for, described the local life before the wars and now after the destruction. It was easy to tell that entrepreneurship and ”sisu” have been and still are found in the Northern folk, which amongst its many difficulties is once again trying to build a new life for themselves. 

17.6.-46 Iltapäivällä kotiin jääneet olivat monella tavalla kaunistaneet leirialuetta. Parakkiin oli tuotu pöydät, teltat siirretty kauniimpaan paikkaan ja ”pikkupaviljonki” oli saanut katon ja vielä oli parakin oven viereen ilmestynyt kirjelaatikko.

17.6.-46 The ones who stayed at home for the afternoon had decorated the camp area in many ways. The barracks now had tables, tents had been moved to a more beautiful location and ”the little pavilion” had received a roof and on top of it all next to the barracks door there was a letterbox.

Päiväkirja 17-6

18.6.-46 Wood was chopped, water carried, food cooked and dishes washed. All the men in Salla commune are trying to eat with us but Dagmar settled on 2 buildings masters and the truck drivers.

23.6.-46 Sunnuntaipäivän johdosta olivat telttojen asukkaat vaihtaneet haalarinsa hameisiin ja olivatpa yhteiskuntamme miehisetkin edustajat sonnustautuneet pyhäisämpään asuun. Aamiaisella meillä oli tilaisuus nauttia edellisenä iltana saapuneiden vieraiden seurasta. Pöydän antimet osoittivat etteivät vieraamme Rovaniemeltä tullessaan olleet suinkaan unohtaneet aineellista puoltamme.

23.6.-46 It was Sunday and the tent dwellers had changed their overalls to skirts and even the masculine representatives of our society had put on something more fitting for a holy day. At breakfast we enjoyed the company of the guests who arrived the night before. The feast at the table showed that the guests on their way from Rovaniemi had not forgotten our more worldly side. 

24.6.-46 At twelwe midnight as we all sat up on Tofs as near the fire as we could safely get, we watched the sun sink closer and closer to the mountains, but never quite dissapear. We walked home and Mary fixed some chocolate matted milk that had been sent her from America.

Juhannus 24-6

2.7.-46 På kvällen hade vi en diskussion omkring ämnet: ”socialisering”. Theo erbjudade med en intressant överblick över socialiseringens historia och över argument för och emot socialisering. Erik framförde som en lycklig medelväg argument för ekonomisk liberalism med inslag av kooperation kommunal självstyrelse.

11.8.-46 Lastentarhan lapset esiintyivät jumalanpalveluksen jälkeen yleisölle ja leirin tytöt haastoivat papit käsipallon peluuseen. Jälkimmäiset voittivat. Illalla kuultiin Poikalan uudessa tuvassa negrospirituaaleja.

11.8.-46 The kindergarten children performed to the audience after the church service and the girls of the camp challenged the pastors to a friendly game of handball. The latter won. In the evening we heard negrospirituals in the new house of Poikala.

Päiväkirja 11-8

12.8. -46 Meeting koko päivän melkein kesän kokemuksista y.m. lukemattomista asioista. Illalla kyläilyä kyläläisten luona erityisesti Viitalassa, jossa vietimme unohtumattoman hetken laulun, korvikkeen ja muistojen parissa.

12.8.-46 Meeting for the whole day about the experiences of this summer plus a multitude of other things. In the evening we visited villagers especially in Viitala where we spent an unforgettable moment with song, coffee substitute and fond memories.

Leirinvetäjät

Mary Barclay: campleader at Hirvasvaara. Bill Fredrickson and Elsi Saari: campleaders at Autti.

Leiripäiväkirja Autin työleiriltä 22.6.-22.8.1946 / CAMP JOURNAL FROM Autti workcamp 22.6.-22.8.1946

Nimisivu

25.6.-46 tiistai. Ensimmäinen työpäivä. Suurimmalle osalle meistä se merkitsi ensimmäistä jännittävää tutustumista perustuksen kaivamiseen – ja suolattuun kahviin.

25.6.-46 Tuesday. First day of work. For most of us it meant the first exciting visit to the world of digging a foundation – and salted coffee.

28.6.-46 perjantai. Ah, kuinka sulavan arvokkaasti leiriläisemme astuivatkaan tänä iltana ulos teltoistaan ja suorastaan liukuivat kohti päivällispöytää. Jokaisen nenänpäästä loisti hämillinen arvokkuus. Meitä näet filmattiin!

28.6.-46 Friday. Oh, how smoothly and graciously our campers stepped out of their tents tonight and practically glided towards the dinner table. On everyone’s nosetip one could detect shy dignity. We were being filmed!

2.7.-46 tiistai. Leirin ”lapsityö” on alkanut. Birgit, Anja, Ellen ja Sirkka pitävät ”leikkikoulua” lapsille kahdessa paikassa. Jonkun ajan kuluttua Auttikylän lapset ovat varmasti saavuttaneet eräitä Suomessa verraten harvinaisia taitoja: laulamaan englantilaisia lauluja ja leikkivät tanskalaisia leikkejä.

2.7.-46 Tuesday. The work with children has begun. Birgit, Anja, Ellen and Sirkka hold a playschool to children in two places. In some time the children of Autti village have for sure acquired skills that are fairly uncommon in Finland: singing English songs and playing Danish games.

kuorsaus

Leirillä vertailtiin muunmuassa erilaisia kuorsaustyyppejä / Different kind of snoring types were compared during the camp (reference to the drawing).

9.7.-46 tiistai. Tänä iltana Esko ja Bill antoivat meille ankaran urakan: keskustelunaiheeksi leirimme tarkoituksen. Airi keksi heti, että kysymys on aivan turha – olemme tulleet tänne tekemään työtä ja auttaaksemme Lapin kansaa, sen jokainen tietää.

9.7.-46 Tuesday. Tonight Esko and Bill gave us a heavy task: to discuss the purpose of our camp. Airi figured out immediately that the question is useless – we have come here to work and to help the people of Lapland, everyone knows that.

11.7.-46 torstai. Illalla suomen- ja englanninkielenkerhot Eskon ja Billin johdolla. Hans osaa vallan mainiosti sanoa ”kottikärryt” mutta ei vallan täydellisesti Raunin tarmokkaasta opetustyöstä huolimatta ”valtioveroilmoituskaavake”.

11.7.-46 Thursday. In the evening we had Finnish and English language clubs with Esko and Bill. Hans can quite perfectly say ”kottikärryt” but not quite perfectly ”valtioveroilmoituskaavake”, despite Rauni’s devoted effort in teaching.

15.7.-46 maanantai. Alamme olla jo tottunutta filmiväkeä. Tänä aamuna meistä otettiin oikein värikuvia amerikkalaiseen malliin. Poseerasimme parhaissa ja värikkäimmissä puvuissamme, söimme aamupuuron ulkona ja tutkimme tarkkaan kuvien ottajaa, koska huhu kertoi hänen olevan amerikkalainen miljonääri.

15.7.-46 Monday. We are quite used to being filmed now. This morning we were photographed with colour film in the American way. We posed in our best and most colourful dresses, ate the morning oatmeal outside and closely inspected the photographer, because rumour had it he is an American millionaire.

18.7.-46 torstai. Meillä oli ylen haikea tilanne: Elnan läksiäiset. Lauloimme kaikki mahdolliset haikeat kaipauslaulut. Olimme aivan vesittymis-pisteessä – onneksi Lyylin munavoileivät ja appelsiiniviipaleet pitivät kaihotunteet osapuilleen aisoissa.

18.7.-46 Thursday. We faced the most wistful of situations: the farewell party of Elna. We sang all the sad songs we knew. We were at a point of creating a waterfall – luckily Lyyli’s egg sandwiches and orange slices kept our melancholy somewhat in check.

eka leiriläinen lähti

22.7.-46 maanantai. Airin veli, Matti, tuli päivällä leirille, ihastui touhuiluumme ja lupautui jäämään joksikin aikaa.

22.7.-46 Monday. Airi’s brother, Matti, visited the camp today, liked what he saw and promised to stay for a while.

24.7.-46 keskiviikko. Vapaailta. Teltta nro 3:ssa oli telttakestit.

24.7-46 Wednesday. A night off. Tent party in tent number 3.

25.7.-46 torstai. Illalla oli kyläläisiä auttamassa meitä. Meillä oli näet puutalkoot. Runkoja tuotiin metsästä leirille hevosvoimin, sahat ja kirveet liikkuivat vilkkaasti. Työn päätyttyä saimme talkookahvit, Bill puhui ja Jo lauloi hehkeän kauniilla äänellään.

25.7.-46 Thursday. In the evening the villagers came to help us. We had a wood chopping bee. Trunks were brought from the forest with horses to the camp where saws and axes moved busily. After the work was done we had coffee, Bill gave a speech and Jo sang in her bright and beautiful voice.

Kuva 25-7

31.7.-46 keskiviikko. Marja-innostus jatkuu. Tänään on ylimääräinen vapaailta hillojen merkeissä.

31.7.-46 Wednesday. The berry craze continues. Tonight we had an extra night off so we could pick cloudberries.

30-7-hillojenpoimintaa

10.8.-46 lauantai. Yhtä aurinkoinen ja onnellinen päivä kuin edellisetkin. Illalla amerikkalaisia, tanskalaisia ja suomalaisia kansantanhuja, Jo ja Ellen toimivat ohjaajina, naurua riitti.

10.8.-46 Saturday. Just as sunny and happy a day as the days before. In the evening we danced American, Danish and Finnish folk dances, Jo and Ellen taught the rest of us, there was plenty of laughter.

21.8.-46 keskiviikko.  Auto lähtee huomenaamulla klo 6. Tanskalaiset jäävät vielä muutamaksi tunniksi. He alussa laittoivat leirin kuntoon ennen tuloamme, he saavat myös viimeiseksi jättää tämän tutuksi ja rakkaaksi tulleen paikan.

21.8.-46 Wednesday. The car leaves tomorrow morning at 6. The Danes will stay behind for a couple of more hours. They built the camp in the beginning and it is them again who get to be the last to leave this place that is now so familiar to us and that we have grown to love.

Leiriltälähtö

Lähtöpäivän kuva

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *