Kesäkuun vapaaehtoinen: Angelina Arial

Angelina

Kesäkuun vapaaehtoisena esittelemme Angelina Arialin!

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Angelina Arial, 23 vuotta ja olen kotoisin Sudanista. Alue, josta olen kotoisin kuuluu nykyään Etelä-Sudaniin, sillä maa itsenäistyi Sudanin pohjoisosasta vuonna 2011. Muutin Egyptiin 11-vuotiaana ja vietin siellä varhaisnuoruuteni. Egyptistä muutin Suomeen vuonna 2005 ja olen nyt asunut täällä kahdeksan vuotta. Koulu ja suomalaiset ystävät ovat parantaneet suomen kielen taitoani ja onkin hyvä, että panostin ensin sen opiskeluun. Olen työskennellyt Suomessa päiväkodissa ja opiskellut vuoden verran yhteisöpedagogin opintoja.

Tällä hetkellä teen töitä lähihoitajana vanhusten palvelutalossa. Viimeisen vuoden aikana olen myös opiskellut töiden ohessa Metropolia ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin, ja sain eilen tiedon, että tulin valituksi Environmental engineering – ohjelmaan! Olen aina ollut kiinnostunut ympäristöstä ja minusta on parasta tarttua siihen, mikä itseä oikeasti kiinnostaa. Kiva kuitenkin, että olen saanut hankittua kokemusta myös lähihoitajan työstä.

Miksi ja milloin aloit tehdä vapaaehtoistyötä?

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä jo ihan lapsesta asti. Pääsin Sudanissa tekemään koulussa erilaisia pieniä juttuja, kuten esiintymään koulun hyväksi. Silloin en kyllä ajatellut tekeväni vapaaehtoistyötä, vaan pidin tehtäviä harrastuksina ja sellaisina asioina, jotka kuuluu tehdä. Kun 16-vuotiaana muutin Suomeen, tutustuin enemmän monikulttuuriseen vapaaehtoistyöhön. Asuimme silloin Jyväskylässa ja tein monikulttuurisuuskeskus Glorian kautta paljon vapaaehtoistyötä. Olin mukana järjestämässä esimerkiksi kulttuuri-iltoja ja nuorisotyötä. Lisäksi olen ollut kesällä 2010 EVS-vapaaehtoisena Ranskassa, jossa järjestimme kulttuurifestivaalin.

Kokemus nuorisotyöstä Gloriassa innoitti minut myös kokeilemaan yhteisöpedagogin opintoja (yhteisön hyväksi tehtävää työtä), mutta se ei kuitenkaan ollut täysin minun juttuni. Koulutus on todella laaja-alainen, eikä valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Jos valmistun insinööriksi, voin tehdä asioita ihmisten hyväksi konkreettisella tavalla. Haluaisin työskennellä kehitysyhteistyöprojektien parissa, ehkä jossakin järjestössä, valtiolla, kunnassa tai jopa yksityisyrittäjänä. Vaikka tulevaisuus on vielä auki, tulen varmasti tekemään jotain, missä voin auttaa muita.

Miten tulit mukaan KVT:n toimintaan?

Kun opiskelin yhteisöpedagogiikkaa, tutkin erääseen harjoitustehtäväämme liittyen eri vapaaehtoistyöjärjestöjä netissä, ja myös KVT tuli siellä vastaan. Tutustuttuani KVT:hen, sain tietää, että yhteisöpedagogin opintoihini liittyvä Ohjaamisen perusteet – kurssi olisi mahdollista suorittaa toimimalla KVT:n leirinvetäjänä. Hain talvileirille vetäjäksi, mutta koska leirillä oli jo tarpeeksi ohjaajia, KVT:ltä pyydettiin minua mukaan osallistujaksi. Ajattelin leirin olevan mukava kokemus jokatapauksessa, joten lähdin mukaan.

Mitä olet puuhaillut KVT:ssä?

Talvileirin jälkeen liityin KVT:n tiedotuslistalle ja aloin vähitellen hahmottaa KVT:n toimintaa ja erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia paremmin. Vuonna 2012 lähdin KVT:n kautta Sardiniaan vapaaehtoisleirille (Video leirin tunnelmista löytyy täältä.) ja viime toukokuussa olin KVT:n esittelijänä Maailma kylässä – festareilla. Tänä kesänä olen menossa vielä Lieksan Awakening Awereness – leirille leirinvetäjäksi. Odotan elokuun leiriä innolla, hienoa päästä tutustumaan ihmisiin ja tehdä asioita, joilla todella on vaikutusta. Jotkut saattavat kysyä, miten taide voi muuttaa ihmisten asenteita, mutta minä uskon, että se vaikuttaa!

Mitä harrastat vapaaehtoistyön lisäksi? Mistä asioista pidät?

Vuoden aikana minulla ei ole ollut mitään varsinaista harrastusta, sillä pääsykokeisiin valmistautuminen työn ohessa vei paljon aikaa ja voimia. Nyt kun pääsykokeet ovat ohi ja opiskelupaikka on tiedossa, odotan, että pääsen lukemaan kirjoja.

Mikä on lempikirjasi?

En voi nimetä yhtä lempikirjaa, koska hyviä kirjoja on niin paljon! Pidin esimerkiksi Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa – kirjasta ja Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa – kirjasta. Molemmat perustuvat tositapahtumiin, mutta ovat kuitenkin kirjailijan luomaa fiktiota.

Mikä on ollut paras kokemuksesi KVT:n vapaaehtoisena?

Talvileiri oli todella ihana ja siellä olivat kaikki asiat tasapainossa. Vaikka leiri pidettiin tutussa Suomessa, se oli erittäin tapahtumarikas ja elämyksellinen. Pääsimme oikeasti tekemään jotain! Leirillä järjestimme koululaisille ja lukiolaisille työpajoja ihmisoikeuksiin liittyen.

Pääsimme myös näkemään suomalaisuutta. Leirin aikana satoi todella paljon lunta, koko maailma oli valkoinen! Osa leiriläisistä kävi myös avannossa. Seisoin itse pitkän aikaa avannon reunalla, mutta en pystynyt menemään veteen, mikä harmittaa nyt jälkikäteen. Olen yrittänyt totutella saunaan, mutta en ole ainakaan vielä ymmärtänyt sen hienoutta. Minulle tulee siellä aina paha olo ja päässa alkaa pyöriä. Paitsi puusaunassa, se on todella hyvä!

Entä huonoin kokemuksesi?

Minulla ei ole tullut vielä mitään negatiivista vastaan. Olen aina saanut vastauksen kysymyksiini, ja toiminta on todella avointa. KVT:ssä saa tuoda omia ideoita esiin ja toteuttaa niitä.

Terveisesi KVT:stä ja vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille?

Tulkaa ihmeessä mukaan! KVT:stä löytyy kaikille sellainen juttu, mitä haluaa tehdä tai sellainen leiri, jolle haluaa mennä. Vapaaehtoisleiriä kannattaa kokeilla ainakin yhden kerran! Jos ei halua lähteä kauas, voi mennä Ruotsiin tai Islantiin. Ne ovat lähellä!

Angelina talvileirillä

 

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *