Sain syksyllä postissa kauniin vihreän kutsun KVT:n 60-vuotisjuhliin. Vaikka en ole pitkään aikaan ollut toiminnassa mukana ajattelin, että olisipa mukava nähdä tuttuja ja kuulla mitä nykyään KVT:ssa tapahtuu. Lähtiessäni matkaan jännitti, että löydänkö paikalle. Jostain syystä Helsinki on sellainen kaupunki, jossa helposti eksyn vaikka olen myös Meksiko cityssäkin suunnistellut.

Olin aikoinaan KVT:n johtokunnassa puolikkaana jäsenenä edustamassa Turun paikallisryhmää. Turun paikallisryhmän ajat ovat minulle tärkeitä muistoja. Muistan oppineeni paljon esimerkiksi työviikonlopuissa Punaisen ristin vastaanottokeskuksella: pakolaisten ja maahanmuuttajien arki, juhla, pakerrus ja loputon odottelu tulivat tutuiksi. Paikallisryhmän kanssa vietettiin monta lämminhenkistä kulttuuri-iltaa, joissa kerroimme ruoan kera kokemuksistamme eri puolilla maailmaa. Johtokunnan kokouksista on jäänyt mieleen lähinnä luonnonläheiset kokouspaikat (esim. Nuuksio) ja voileipien pupeltaminen puhumisen välissä.

Löytyihän se juhlapaikkakin, Poliisien kesäkoti hämyisten siirtolapuutarhamökkien takaa. Juhlapuheet olivat jo vauhdissa kun pyyhälsin sisään. Sain ohjeen valita oikean värisen lapun, johon kirjoittaa nimeni. Lapun väri piti valita sen vuosikymmenen mukaan, jolloin oli ollut toiminnassa mukana. Minulle numeroilla ei koskaan ole ollut kovin paljoa merkitystä, joten taisin ottaa 90-luku lapun, vaikka paremmin mietittyäni taisin olla ensimmäisellä leirillä 2000 vuonna.

Saimme kuulla mielenkiintoisia ja hauskojakin muisteloita eri vuosikymmeniltä. Kasvot vaihtuivat, mutta peruslähtökohdat toiminnassa tuntuivat pysyneen samana. Jopa selvisi elämäntarkoituskin näissä juhlissa! Se taisi mennä näin: Löydä oma paikkasi maailmassa, mutta älä jämähdä paikoilleen.

Juhlissa nautimme Labbyn ihania lähiruokia syyssadon herkuista. Minulle jäi mieleen makoisa kasvispatee ja sienikastike, ja tietysti herkullinen mustaviinimarjakakku. Kakkujonossa juttua riitti niin kuin pitkissä pöydissäkin. Välillä tuntui, ettei aika riittänyt kaikkien vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa tilanteen tasalle turisemiseen. Pää pyöri ja suu kävi.

Viimeisten puheiden ja KVT:n nykytoiminnasta kertovan videon katsomisen jälkeen suuntasin saunalle rantaan. Siellä perinteisessä KVT:n sekasaunassa vaihdettiin mielipiteitä juhlien kulusta ja puheiden sisällöistä. Puut paukkuivat kiukaan alla. Hiippailin rannasta ylös kuunnellen meren aaltojen lyöntiä rantaan. Taas olivat löytäneet kauniin juhlapaikan.

Heidi Rytkönen