Vietin yhteensä kuusi viikkoa Ecuadorissa elo-syyskuussa 2006. Kuukauden pituinen työleirini oli jaettu kahteen osaan: kaksi viikkoa luonto- ja ympäristöosuutta vuorilla maaseudulla ja kaksi viikkoa koulussa rannikkokaupungissa opettamassa lapsille englantia. Leirinvetäjinä toimivat kaksi ihanaa, toimeliasta ja valloittavaa sisarusta, jotka ovat järjestävän organisaation ja projektien perustajia.

 Maatilalla ohjelmassa oli mm. puuntaimien istutusta ja pussitusta. Valistusta saatiin mm. öljy-yhtiön vastuuttomasta käytöksestä ja sen aiheuttamista tuhoista alueella. Työ koulussa oli antoisaa ja lapset ihania. Oppilaat olivat iältään noin 8-13 vuotiaita ja heitä oli koulussa yli 300. Minä ja muut kolme vapaaehtoista opetimme kukin englantia omille pienryhmillemme sen jälkeen kun 40–50 oppilaan luokkien hallitseminen yksin tai kaksin osoittautui miltei mahdottomaksi. Arvokkainta minulle tässä kokemuksessa oli tutustuminen mahtaviin tyyppeihin: leirinvetäjiin, muihin työntekijöihin, perheeseen, jonka luona asuimme, oppilaisiin koulussa ja muihin vapaaehtoisiin. Kokonaisuudessaan neljän viikon leiriaika tuntui todella lyhyeltä. Leirin jälkeen jäin vielä matkustelemaan maahan mm. sademetsään.

Pääsin kuukauden työleirilläni Ecuadorissa:

-uimaan putouksen alla viidakossa

-hoitamaan sairaita eläimiä

-istuttamaan puuntaimia

-näkemään tarantelloja

-kaivamaan kuoppia maahan sähkötolpille

-pesemään koiranpentuja

-työskentelemään yliopiston taimistolla

-seisomaan yhtäaikaa molemmilla pallonpuoliskoilla

-vierailemaan naapurinpojan diskossa

-kuljettamaan taimia kottikärryillä vuorilla

-kantamaan leca-harkkoja uutta koulua varten

-pitämään englannintunteja yliaktiivisille lapsille

-oppimaan pienryhmäopetuksen edut

-olemaan ”kaunis señorita de inglés”

-korjaamaan kokeita

-tanssimaan seiskaluokkalaisten kanssa

-suunnittelemaan koruja katukauppiaiden kanssa

-näkemään ryhävalaita Tyynessämeressä

-herkuttelemaan päivittäin tuoremehuilla

-laskemaan koskia kumiveneellä

-vaeltamaan viidakossa

-melomaan puukanootilla

-kalastamaan ja syömään piraijoita

-matkustamaan ylenmäärin epämukavilla busseilla

-tutustumaan ihaniin uusiin ihmisiin

-vierailemaan monissa kodeissa

-halaamaan satoja suloisia koululaisia

-tutustumaan kulttuurieroihin vuoriston ja rannikon välillä

-syömään tukevia aterioita sekä kyllästymään riisiin

-arvostamaan kodin LVI-tekniikkaa

-leikkaamaan hedelmäpuita

-syöttämään marsuja (mutta en syömään niitä!)

-kokkailemaan ”cevichea”

-oppimaan pelaamaan ”cuarentaa”

-pelaamaan dominoa kynttilänvalossa

Pamela Arslan