Tero Savolaisen pohtii kolumnissaan työleiri-termin problematiikkaa

Mikä ihmeen työleiri?

Puhuttaessa työleiristä monille tulee ensimmäisenä mieleen toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit tai Siperiaan kuljetettujen suurten ihmisjoukkojen kohtalot. Moni Vatupassin lukijoistakin on varmasti kuullut erilaista naljailua tuttujensa suusta, kun on kertonut lähtevänsä työleirille. ”Vai Siperiaan sitä nyt mennään ihan vapaaehtoisesti” tai ”Eix hei se oo sellai paikka jossa sä laihdut ihan sairaasti kun sulle ei anneta ruokaa”.

KVT:n sisälläkin on käyty keskustelua työleiri -sanan käyttämisestä ja sen herättämistä negatiivisista mielleyhtymistä. Keskustelua, tai ainakin tätä kirjoitusta, vauhditti nimimerkki ”Selittämään kyllästynyt” Vatupassin numerossa 3/85, jossa hän otti kantaa käsitteen vaihtamisen puolesta. Hän koki ongelmana ainaisen rautalankamallien vääntämisen selittäessään tuttavilleen aikeita mennä työleirille ja ajatuksiaan vapaaehtoisuudesta ja pyrkimyksistä ihmisten yhteisymmärryksen parantamiseen. Muistelen itsekin, että olisin joskus joutunut taivuttamaan tuttavilleni joskus samaisia rautalankoja. Olisivatkohan käsitykset kuitenkin muuttuneet hieman sitten 80-luvun? Pieni kyselytutkimus asiasta kuin asiasta on aina paikallaan; kysytäänpä aiheesta joltakin asiaa tarkemmin tuntemattomalta ihmiseltä. Millaisia käsityksiä Rauhanaseman ohi kävelevällä ihmisellä on työleiristä?

Tein pienen kierroksen Rauhanaseman läheisyydessä ja kysyin muutamilta ihmisiltä (N=5) mitä sana ”työleiri” tuo ensimmäisenä mieleen. Ensimmäiset sanat vastaajilla olivat: keskitysleiri, pakkotyö, sosialismi, Kuuba ja Kiina. Yksi vastaajista hämmentyi eikä sanonut mitään. Usein työleiri -sanaan liitettiin siis sosialismi tai ainakin joku sosialistinen maa ja pakko. Myös luonnon läheisyys mainittiin myöhemmissä lauseissa, koska sana ”leiri” viittasi joidenkin mielestä erityisesti luontoon. Luonnossa isolla joukolla tehtävää työtä siis. Nimimerkillä Marjatta esiintynyt mieshenkilö puolestaan koki työn lähtökohtaisesti rangaistuksena, joten leirin, jolla tehdään työtä, täytyy olla jonkinmoinen rangaistusmuoto. (Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä, ikäjakaumaltaan noin 25-30, ja otoskoko oli hyvin pieni.)

Hyvä on. Ehkä pakkotyöleirien vaikutus on selkeänä kollektiivisessa alitajunnassa. Testaan vielä työleiriin linkitettävien asioiden todellisen laidan nykyisillä julkisilla mittareilla (lue: internet-hakukoneen osumien lukumäärä). Mitattaessa tällaisella objektiivisella mittarilla näyttäisi työleiri -sanaan liittyvän vapaaehtoisuus. Ainakin Googlessa ensimmäiselle sivulle tulostuvissa linkeissä on mukana KVT ynnä muita samanlaisia, vapaaehtoisia välittäviä järjestöjä, eikä keskitysleireistä tietoakaan. Halutessani päästä artikkeleihin, joissa käsitellään pakkosiirrettyjen ihmisten pakkotyöleirejä, olen pakotettu lisäämään hakukenttään sanan ”pakko” ennen työleiri -sanaa. Hyvä että ainakin ystäväni Google ymmärtää minua ilman selittelyjä.

Vaikka internetin hakukone antaisikin tulokseksi vapaaehtoistoimintaan viittaavia linkkejä, on ihmisten mielissä edelleen paljon ikäviä ajatuksia työleireistä. Mutta olisiko ”työleiriä” parempaa ja kuvaavampaa sanaa, jota voisi käyttää puhuttaessa näistä leiristä, joissa joukko ihmisiä tekee työtä? Voihan siihen tarvittaessa liittää helposti etuliitteeksi vapaaehtois-, jos sanan ymmärtäminen oikeassa merkityksessä aiheuttaa KVT:läisen tuttaville vaikeuksia. Paras keino kaikille selittämään kyllästyneille on tehdä työleiritoimintaa tutuksi tälle ”suurelle yleisölle” ja pyrkiä muuttamaan sanaan liitetyt merkitykset.

Tero Savolainen