Hauskanpitoa ja kulttuuriaktiviteetteja Balkanilla

Teksti ja kuvat: Sofi Salmi.

Kun seitsemän kuukautta sitten sain kuulla, että minulla on mahdollisuus lähteä Makedoniaan tekemään vapaaehtoistyötä järjestössä nimeltä Center for Intercultural Dialogue (CID), ensimmäiseksi minun täytyi tarkistaa kartasta, missä Makedonia oikeastaan sijaitsee. Viimeisen puolen vuoden aikana olen sopeutunut kulttuuriin, josta minulla ei aiemmin ollut mitään kokemusta. Olen kehittänyt sosiaalisia taitojani, puhunut kuusi kuukautta englantia, oppinut kyrilliset aakkoset ja makedonian alkeet. Olen järjestänyt erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja kaikenikäisille makedonialaisille lapsille ja nuorille aina parivuotiaista päiväkotilapsista täysi-ikäisiin yliopisto-opiskelijoihin. Olen päässyt matkustamaan ympäri Balkania, ja mikä parasta, olen saanut rakkaita ystäviä ympäri Eurooppaa.

Kumanovon katukuvaa

Kumanovon katukuvaa.

Kumanovo on 100 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Makedoniassa, vain 100 km päässä maan pääkaupungista Skopjesta. Sijainti koko maan ainoan suuremman kaupungin kupeessa on koitunut Kumanovon kohtaloksi, sillä nuorten on helppo lähteä pääkaupunkiin paitsi opiskelemaan, myös viettämään vapaa-aikansa. Kumanovon kulttuuri- ja aktiviteettitarjonta on olematon, eikä kaupunki pääse kasvamaan tai kehittymään väestön paetessa pääkaupunkiin. Toinen Kumanovon ongelma on vahvasti jakautunut väestö. Makedonialaisilla ja albanialaisilla on omat asuinalueensa, kahvilansa, baarinsa, kauppansa ja koulunsa. Pahoja levottomuuksia ei vuosiin ole ollut, mutta tunnelma on jännittynyt: vapaaehtoisia kehotettiin olemaan puhumatta makedoniaa albania-alueella. Näitä ongelmia CID yrittää paikallistasolla korjata. Vapaaehtoisvoimin järjestetään tapahtumia nuorille jopa viikottain, ja aina sään salliessa on auki nuorisotalo MultiKulti, joka sijaitsee makedonialaisten ja albanialaisten asuinalueen rajalla.

Rasisminvastaisen viikonlopun kampanjakuva: "See the person not the color."

Rasisminvastaisen viikonlopun kampanjakuva: ”See the person not the color.”

CID on ollut aktiivinen organisaatio Kumanovossa jo vuosikymmenen ajan, joten kaupungin asukkailla on hieman kokemusta ulkomaalaisista, vaikka täällä päin ei käy turisteja. Esimerkiksi postikortteja ei löydy edes postitoimistosta. Melkein kaikki nuoret puhuvat englantia, mutta vanhemmatkin yrittävät yleensä olla avuliaita yhteisen kielen puutteesta huolimatta. Ulkomaalainen on aina ihmetys, ja heidän kanssaan jäädään mielellään juttelemaan pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisten viikkojeni aikana moni paikallinen jäi avoimesti tuijottamaan, sillä toisista vapaaehtoisista poiketen en ulkonäköni puolesta sulautunut lainkaan paikallisväestöön. Pohjoismainen vaaleus on silmiinpistävää Kumanovon katukuvassa. Ja puheenaihe on aina sama: ”So if you are from Finland, why did you come here?”

Vapaaehtoisten joukkomme ehti vaihtua melkein kokonaan vapaaaehtoisjaksoni aikana. Ryhmä, johon saavuin edusti lähinnä Itä-Eurooppaa: Bulgaria, Turkki, Romania, Moldova, Ranska ja Saksa. Nyt jaksoni lopussa ainoastaan saksalainen ja ranskalainen ovat jäljellä aluperäisestä kokoonpanostamme. Vaihtuvuus on ollut nopeaa, ja kun yhdelle jätämme hyvästejä, on uuden vapaaehtoisen saapumispäivä jo lyöty lukkoon. Olemme saaneet vastaanottaa kaksi puolalaista, kaksi espanjalaista, ja uuden turkkilaisen. Alati muuttuvasta ryhmästä ja suuresta ikähaitarista (nuorin meistä oli juuri täyttänyt 18 vuotta, ja vanhin oli jo 30-vuotias) huolimatta on hämmästyttävää kuinka toimivaksi ja yhtenäiseksi joukoksi ehdimme hioutua, sillä jo muutamassa viikossa puhumme joukostamme EVS-perheenä. Olemme onnistuneet myös pitämään tiukasti yhteyttä jo kotiinlähteneiden vapaaehtoisten kanssa. Olen harvoin saanut kokea näin loistavaa yhteishenkeä.

Retki Vodno-vuorelle Skopjeen.

Retki Vodno-vuorelle Skopjeen.

Meillä vapaaehtoisilla on kolme asuntoa eri puolilla kaupunkia. Kumanovo on melko pieni kaupunki, joten kenenkään kävelymatka toimistolle ei kestä 15 minuuttia kauempaa. Töiden lisäksi vietämme lähes kaiken vapaa-aikamme yhdessä, sillä joka ilta keräännymme johonkin asunnoista kokkaamaan, syömään ja istumaan iltaa. Makedonia on yksi Euroopan köyhimpiä maita, mikä näkyy paitsi katukuvassa, myös asuinoloissa. Kävelytiet ovat käyttökelvottomat ja usein parkeerattu täyteen autoja, joten jalankulkijat kulkevat autotien reunaa. Roskia on kaikkialla, eikä minkäänlaista kierrätysjärjestelmää ole. Huhti- ja toukokuussa on jo lämmin, mutta vielä muutama viikko sitten lämmittimet oli pakko pitää päällä joka huoneessa. Talvi oli hyytävä, sillä taloja ei eristetä kunnolla. Viime viikonloppuna huomasimme herättyämme, että muurahaiset olivat vallanneet keittiön. Kylpyammeen alla taitaa asua torakkaperhe, eikä keittiössä ole uunia. Kärsivällisyyttä tällaisten asioiden ja olojen suhteen on pakko olla, sillä on yleistä, että kuluu kuukausia, ennen kuin esimerkiksi korjaaja saapuu korjaamaan rikkinäistä pesukonetta. Erään kerran liikennevalot hajosivat koko kaupungista – kahdeksi viikoksi. Meillä on kuitenkin kaunis parveke, josta voi ihailla auringonlaskua vuorten taakse. Moskeijan rukouskutsu ja aamukahvi tuntuvat vielä puolen vuodenkin jälkeen erityiseltä, jotenkin juhlavalta yhdistelmältä.

EVS-vapaaehtoisten ensisijainen työtehtävä on suunnitella ja toteuttaa erilaisia aktiviteetteja lapsille ja nuorille nuorisotalo MultiKultissa. Se sijaitsee lähellä Kumanovon ainoita kouluja, joiden välituntipiha on jaettu makedonialaisten ja albanialaisten kesken, ja talo on suosittu etenkin näiden koulujen oppilaiden keskuudessa. Iltaisin ja viikonloppuisin MultiKultissa järjestetään myös erilaisia työpajoja, jotka houkuttelevat vanhempiakin osallistujia. Viime talvi oli kuitenkin tavallista kylmempi, ja rakennuksen lämmityskulut olisivat olleen liian korkeat, joten MultiKulti oli kuukausia suljettuna. Työtehtävistä ei kuitenkaan ollut puutetta. CID:illä on oma paikallisista lukiolaisista koostuva vapaaehtoiskerhonsa, jonka kanssa olemme järjestäneet lukemattomia tapahtumia aina flashmobeista ja rasisminvastaisista toimintapäivistä kaupungin keskustassa tietokilpailuiltoihin paikallisessa kahvilassa. Saksalainen, ranskalainen ja espanjalaiset ovat päätyneet antamaan kerran viikossa kielitunteja halukkaille oppijoille. CID myös yrittää edistää ja tukea nuorten osallistumista yhteiskunnallisiin asioihin ja kiinnostusta paikallispolitiikkaan, ja yksi huomattavimmista hankkeista onkin nuorisvaltuustojen perustaminen Kumanovoon ja sen lähialueille. Mekin saimme osallistua pienen albanialaiskylän Lipkovon nuorisovaltuuston ensimmäiseen kokoukseen ja todistaa paikallisten valtavaa tarmoa, energiaa ja muutoshalua.

Lipkovon upouuden nuorisovaltuuston ensimmäinen kokous.

Lipkovon upouuden nuorisovaltuuston ensimmäinen kokous.

Yhdessä kahden muun vapaaehtoisen kanssa käyn kolmesti viikossa järjestämässä ohjelmaa päiväkotilapsille. 11 Oktomvri -koulun yhteydessä toimii Unescon rahoittama päiväkerho, joka toimii avoimen päiväkerhotoiminnan periaattein. Unescon rahoilla on kunnostettu, maalattu ja kalustettu koululuokka, joka on auki kaksi tuntia päivässä. Lasten määrä vaihtelee päivittäin, yleensä 10:n ja 25:n välillä, sillä paikka on avoin kaikille alle kouluikäisille. Vain yksi opettaja on vastuussa koko ryhmästä, joskin jotkut vanhemmat tapaavat jäädä istuskelemaan huoneen nurkkaan seuraamaan tilannetta. Päätimme yhdessä opettajan kanssa, että kukin vapaaehtoinen on vastuussa yhden päivän aktiviteettien suunnittelusta. Maanantaisin ohjaan helpon askartelutyön, keskiviikkoisin saksalainen Vincent soittaa ja laulattaa lapsia, ja perjantaisin teemme liikunta-aktiviteetteja espanjalaisen Fernandon johdolla. Nuorimmat lapset ovat vasta parivuotiaita, joten on hankalaa keksiä tarpeeksi yksinkertaisia aktiviteetteja, jotka tuntuisivat mielekkäiltä myös esikouluikäisistä. Olemme askarrelleet kaloja paperilautasista, tehneet yhdessä paperikukkaniityn, laulaneet afrikkalaisia lastenlauluja, soittaneet ukuleleä ja tamburiinia, ja selvinneet mitä erilaisimmista pallopeleistä ja esteradoista. Lapset nauttivat kovasti seurastamme ja kanssamme puuhaamisesta, eivätkä ujostele enää ollenkaan. Suurin harmi on korkea kielimuuri, sillä makedoniamme ei ole vielä tarpeeksi hyvää, jotta ymmärtäisimme aina, mitä lapset koettavat meille selittää. Opettaja kuitenkin kääntää minkä ehtii.

Päiväkotiryhmä 11 Oktomvri -koulussa.

Päiväkotiryhmä 11 Oktomvri -koulussa.

Moni suomalainen kaverini on kysynyt, miten työmme käytännössä parantaa paikallisten ihmisten elämää. Vapaaehtoistyölaiset saatetaan nähdä altruistisina maailmanpelastajina, mutta paikan päällä se ei aina siltä tunnu, sillä suurimman osan ajasta työ oli minulle vain hauskoja ja mielenkiintoisia projekteja ystävieni kanssa. Uskon kuitenkin, että työllämme on suurempi vaikutus kuin miltä päältäpäin näyttää. Kumanovolla ei ole lainkaan kulttuuriaktiviteetteja, tai aktiviteetteja ylipäätään. Saksan, ranskan ja espanjan tunnit houkuttelevat välillä jopa kymmeniä osallistujia. Paikallinen kahvila pyysi meitä pitämään tietokilpailuillan kahdesti kuussa, sillä ei ole yleistä, että arkipäivänä paikka on täynnä nuoria. Muutama kuukausi sitten järjestimme No Hate -kampanjan yhteydessä paikallisten lukiolaisten suunnitteleman flashmobin kolmella eri koululla. Pisimmällä välitunnilla musiikki soi koulun aulassa ja noin 10 koulun oppilasta maalasivat lakanalle kampanjan logon: sydämen, jonka sisällä luki koulusta riippuen joko ”БЕЗ ОМРАЗА” tai ”JO URREJTJES” (”No hate” makedoniaksi tai albaniaksi). Tapahtuma oli menestys, ja jälkeenpäin moni oppilas pyysi meitä Facebook-kavereiksi. 13-vuotias albanialaistyttö alkoi jopa jutella minulle chatin kautta. Tyttö kertoi, kuinka paljon hän oli pitänyt tapahtumasta, ja että hän toivoi meidän palaavan vielä koululle tekemään lisää vastaavia tempauksia. Kerroin tytölle muista CID:in tulevista aktiviteeteista, tietokilpailuista, työpajoista, teemapäivistä, vapaaehtoisryhmästä ja kielitunneista. Flashmob, jonka järjestäminen oli ollut minulle vain hauskanpitoa ystävieni kanssa, aukeni aivan erilaisena, kun tyttö vastasi onnellisena: ”Thank you. Really, I’m blessed that I met a person like you.”

Maanlaajuisen No Hate Speech -kampanjan lopputapahtuma Skopjessa.

Maanlaajuisen No Hate Speech -kampanjan lopputapahtuma Skopjessa.

Sofi Salmi oli EVS-vapaaehtoisena makedonialaisessa Center for Intercultural Dialogue -järjestössä Kumanovossa yhteensä kuusi kuukautta marraskuusta 2014 alkaen. Hänen EVS-jaksonsa on päättynyt toukokuussa 2015. EVS tulee sanasta European Voluntary Service, joka on EU:n tukema nuorisovaihto-ohjelma 18-30 -vuotiaille. Suomessa sitä hallinnoi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO.  KVT toimii EVS-vapaaehtoisia lähettävänä ja koordinoivana tahona: vuosina 2014-2015 KVT:n EVS-vapaaehtoiset ovat työskennelleet mm. Irlannissa, Makedoniassa, Espanjassa, Kosovossa, Kroatiassa, Itävallassa, Kazakstanissa ja Sveitsissä. EVS-vapaaehtoisuudesta voi lukea lisää täältä tai ottaa yhteyttä:

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogi

Peace work and group leading experience: thoughts from a last year’s camp leader

Mohamed Yusuf first found KVT in 2016 when attending a work camp as an asylum seeker, and has since then become one of our active volunteers. Here Yusuf shares his thoughts about his first experience as a camp leader in the Food Not Bombs-camp last summer. If you’re considering to sign up as a camp […]

Lue lisää »

Ideasta leiriksi – uuden leiri-isännän näkökulmia vapaaehtoistyöleirin järjestämiseen

Miten ajatus vapaaehtoisprojektista lähtee liikkeelle ja jalostuu lopulta leiriksi? Forssan seudulla toimiva Kulttuuriyhdistys Kuvio ry järjesti viime kesänä ensimmäistä kertaa kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin yhteistyössä KVT:n kanssa. Kahdentoista hengen vapaaehtoisryhmä pääsi käyttämään luovuuttaan avustamalla Jokioisilla elokuussa järjestetyn Avantgarde Fashion Show’n toteuttamisessa. Kyselimme Kuvion vastaavalta kulttuurituottajalta Minna Lehtolalta kokemuksia vapaaehtoistyöleirin järjestämisestä.

Lue lisää »

Seikkailua Botswanan kuumuudessa – kokemuksia etelän leiriltä

Jussi Ranta osallistui syyskuussa 2017 KVT:n kautta ympäristöaiheiselle vapaaehtoistyöleirille Botswanassa. Vapaaehtoiset pääsivät leirillä perehtymään ja osallistumaan paikalliseen luonnonsuojelu- ja turismiprojektiin sekä muutenkin tutustumaan sikäläisten vapaaehtoisjärjestöjen työhön. Lue lisää Jussin kokemuksista täältä!

Lue lisää »