Grüezi mitenand! – EVS-vapaaehtoisena Sveitsissä

Palasin hiljattain joululomalta Suomesta Sveitsin pääkaupunkiin Berniin, jossa olen asunut puoli vuotta EVS-vapaaehtoisena KVT:n sisarjärjestön Service Civil International Sveitsin toimistolla. SCI on ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä perustellu rauhanjärjestö, joka koordinoi kansainvälisiä vapaaehtoistyöprojekteja.

Aikani vapaaehtoisena on nyt vähän yli puolessa välissä ja on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä minulle oikein kuuluu. Päätökseni hakea vuodeksi vapaaehtoiseksi Sveitsiin oli nopea ja kolme kuukautta hakemuksen lähettämisen jälkeen asuin jo Sveitsissä. Luovuin yksiöstäni Turussa, varastoin maallisen omaisuuteni vuokravarastoon, pakkasin rinkan ja lähdin kohti tuntematonta.

Työmatkallani ylitän uskomattoman kirkasvetisen Aare-joen päivittäin.

Työmatkallani ylitän uskomattoman kirkasvetisen Aare-joen päivittäin.

Tehtäväni SCI:n toimistolla on avustaa järjestön viestintäkoordinaattoria. Käytännössä se tarkoittaa hyvin monenlaisia työtehtäviä: muun muassa graafisen materiaalin tuottamista, yhteydenpitoa verkostomme vapaaehtoisiin, infotilaisuuksien ja tapahtumien suunnittelua ja toteutusta, ja verkkotyöskentelyä. Olen ollut hirmuisen tyytyväinen työnkuvaani, koska olen päässyt kokeilemaan uutta, käyttämään taitojani ja haastamaan itseäni vieraskielisessä ympäristössä. Suomalaiselle perfektionistille on esimerkiksi aikamoinen kynnys tarttua toimiston puhelimeen ja vastata saksaksi, mutta ilo sitäkin suurempi kun huomaan tulevani ymmärretyksi.

Taidemuseo Paul Klee Zentrumin auringonkukat polttavassa helteessä.

Taidemuseo Paul Klee Zentrumin auringonkukat polttavassa helteessä.

Toimistolla viihdyn välillä ehkä liiankin hyvin ja siksi Sveitsin naapurimaat ovat ovat vielä jäänneet reissaamatta. Siinäpä puuhaa uudelle vuodelle! Vuoden 2015 ennätyskuuma kesä hillitsi matkusteluintoani tehokkaasti, sillä yli kolmenkymmenenviiden asteen lämmössä en usein vapaa-ajalla jaksanut raahautua Bernin keskustassa sijaistevaa maauimalaa pidemmälle. Kun lämpotila kohosi toimistolla yli neljäänkymmeneen uskaltauduin jopa vilvoittelemaan uskomattoman kirkasvetiseen Aare-jokeen, jossa paikalliset uivat tottuneesti pitkiäkin matkoja kovan virtauksen vietävinä. Sveitsin sisälläkin on todella paljon nähtävää ja jo tunnin junamatkan päästä löytyy tunnelmaltaan hyvin erilaisia kaupunkeja ja maisemia.

Puolen vuoden aikana on käynyt selväksi, että Sveitsi ei ole paras maa opiskella saksaa. Toki tiesin jo lähtiessä, että puhuttu sveitsinsaksa poikkeaa saksan kirjakielestä hyvin paljon. Olen opiskellut saksaa viimeksi lukiossa rapeat 11 vuotta sitten. Onnekseni berniläiset ovat tunnettuja hitaasta puherytmistään. Toimiston tiimi on myös aina valmis vaihtamaan kirjakieleen, jotta me EVS-vapaaehtoiset saamme kaipaamaamme harjoitusta. Englannilla pärjää myös Sveitsissä hyvin, koska maassa, jossa on neljä virallista kieltä (sveitsinsaksa, ranska, italia ja retoromaani), ihmiset ovat tottuneet kommunikoimaan oman äidinkielensä lisäksi myös muilla kielillä. Lisäksi työ kansainvälisessä ja monikielisessä järjestössä päästää minut usein helpolla, kun englanti on työkieli monessa tilanteessa.

Sveitsin työkulttuuri ei poikkea suomalaisesta siinä, että töitä tehdään paljon ja tosissaan. Olen kokenut työympäristön voittoa tavoittelemattomassa kansalaisjärjestössä luovuutta ruokkivana ja uudelle avoimena. Työpäiviä tauottaa mukavasti, kun istumme yhteiseen lounaspöytään, jossa voi välillä vierähtää tuntikin. Kokkaamme toimistolla toisillemme vuorotellen ja näin kukaan ei ehdi kyllästyä toisten pöperöihin. Osa tiimistämme aloittaa työpäivän aamupäivällä ja viihtyvät toimistolla iltamyöhään, minulla taas opiskelija-asuntolan ruoka-ajat ovat rytmittäneet työaikani aamupainotteisiksi.

TheaterFlucht-vapaaehtoistyöleirillä minun ryhmäni eläytyi näyttämöllä itseaskarrelluissa naamioissa.

TheaterFlucht-vapaaehtoistyöleirillä minun ryhmäni eläytyi näyttämöllä itseaskarrelluissa naamioissa.

Koska aloitin pestini epätavalliseen aikaan keskellä kesää, kertyi joulunalusaikaan monia haikeita hyvästejä. Uudet ystäväni, EVS-vapaaehtoisina Bernissä alkuvuodesta 2015 aloittaneet, päättivät projektinsa ja palasivat kotimaihinsa. Minulle uusi vuosi on kuin uusi alku siinäkin mielessä, että tähän asti olen asunut opiskeliasuntolassa, ja nyt muutin sveitsiläisen isäntäperheen luokse. On jännittävää päästä näkemään sveitsiläistä perhe-elämää lähietäisyydeltä. Luulenpa, että perheen kolme alle kymmenvuotiasta lasta pitävät huolen siitä, että keväällä ymmärrän jo paremmin sveitsinsaksaakin.

Tähän mennessä en ole kokenut suuria kulttuurishokkeja, mutta aina löytyy pienempiä ja suurempia asioita, jotka poikeavat arjestani Suomessa. Arkiset eroavaisuudet esimerkiksi jätteiden kierrätyksessä, ruokakaupan valikoimassa tai käytössäännöissä pitävät mielen vireänä ja joskus tuppaavat ärsyttämäänkin. Poskisuudelmia en ole ainakaan vielä antamaan oma-alaoitteisesti, mutta löydän jo useimmiten ongelmitta ruokakerman Migroksen hyllyltä enkä unohda käydä kaupassa sunnuntaita varten, jolloin useimmat kaupat pysyvät suljettuina. Kiehtovaa on myös huomata, miten valtioliiton eri kantoneissa asioita tehdään usein vähän eri tavoilla.

Uudelta vuodelta odotan innolla myös tutustumista uusiin kansainvälisiin EVS-vapaaehtoisiin, jotka aloittavat projektinsa alkuvuodesta. Joulun aikaan oli ihanaa käydä tapaamassa perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta on myös mahtavaa, että saan viettää vielä viisi kuukautta Bernissä.

Järjestimme No More Food Waste!-tapahtuman Bernissä GAIA-pienrahoituksen avulla.

Järjestimme No More Food Waste!-tapahtuman Bernissä GAIA-pienrahoituksen avulla. Kuvassa minä ja työtoverini Loretta.

Teksti ja kuvat: Suvi-Tuulia Vaara.

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *