Erilainen joulu Vietnamissa

Olin jo useamman vuoden haaveillut siitä, että lähtisin maailmalle tekemään vapaaehtoistyötä. Rakastan matkustamista sekä erilaisiin kulttuureihin tutustumista ja ajattelin, että vapaaehtoistyö on loistava mahdollisuus tutustua syvemmin paikalliseen kulttuuriin. Kesän 2014 mietin vapaaehtoistyöleirille lähtemistä, etsin tietoa netistä ja tutustuin eri vaihtoehtoihin. Puhuin asiasta mahdollisimman monen ystävän, tutun ja perheenjäsenen kanssa, jotta lähtisin varmasti myös toteuttamaan haavettani, enkä jänistäisi. Yksin matkaaminen toiselle puolelle maailmaa jännitti todella paljon, mutta tiesin, että leiri olisi hieno kokemus kunhan vaan pääsen ehjänä perille.

Vietnam_SaraJakonen_luokkaSyksyllä tein hakemuksen minua kiinnostaville leireille ja jo viikon sisään sain vahvistuksen siitä, että minut oli valittu mukaan ensimmäiseen toivomaani leirivaihtoehtoon. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli leiri WARM X-mas Vietnamissa Ho Chi Minh Cityssä. Leirikuvauksessa kerrottiin, että työhön leirillä kuuluu englannin opettamista ja aktiviteettien keksimistä paikallisen orpokodin lapsille sekä jouluvalmistelujen tekemistä. Leirin tavoitteena oli luoda lapsille mahdollisimman lämmin ja merkityksellinen joulu. Työskentelen Suomessa opettajana ja opinto-ohjaajana, joten ajattelin leirin sopivan minulle sisältönsä puolesta erinomaisesti. Noin kuukausi ennen leirin alkua sain leirikirjeen, jossa kerrottiin enemmän leiristä, paikasta, jossa yövymme sekä siitä, mitä leirille tulee varata mukaan. Leirikirjeen saapuminen lievitti jännitystä ja helpotti etukäteisvalmisteluja – lähtö alkoi konkretisoitua.

Odotukseni leiriä kohtaan olivat melko maltilliset. Ajattelin ottavani vastaan sen, mitä eteen tulee ja lähdin matkaan avoimin ja odottavaisin mielin. Suomesta otin mukaan opetusmateriaalia englanniksi Suomeen ja jouluun liittyen. Pakkasin mukaan myös salmiakkia, joulupuuroa, värikyniä, elokuvia ja tarroja lapsille vietäväksi. Kun kerroin töissä työkavereilleni lähteväni jouluksi Vietnamiin vapaaehtoistyöhön, eräs työkaverini totesi minun seonneen ja kysyin olenko ihan tosissani lähdössä. Suurin osa kommenteista leiriin liittyen olivat kyllä tosi kannustavia ja rohkaisevia. Yllätyin, kuinka moni ei ollut kuullutkaan tällaisesta mahdollisuudesta lähteä vapaaehtoistyöhön.

Saavuin Vietnamiin pitkien lentojen jälkeen viisi tuntia aikataulusta myöhässä, mutta innoissani ja positiivisin mielin. Leirikirjeen mukana olin saanut hyvät ohjeet siitä, miten pääsen majapaikkaan. Majapaikkaan saapuessani siellä oli jo muutama vapaaehtoinen majoittumassa. Tulimme heti hyvin juttuun ja toimeen keskenämme ja innostukseni sen kuin kasvoi. Leirillämme oli yhteensä kahdeksan vapaaehtoista eri puolilta maailmaa ja majoituimme kaikki samassa huoneessa. Vapaaehtoistyöleiri alkoi alkuorientaatiolla, jossa kävimme läpi leirin ohjelman, työtehtävät sekä tiskausvuorot. Tämän jälkeen tutustuimme lähiseutuun ja opiskelimme hieman vietnamin kieltä.

Seuraavana aamuna alkoi varsinainen työ. Työpäivämme Vietnamissa alkoivat aikaisin: herätys oli klo 6.00, lähtö orpokodille oli klo 7.00, ja takaisin majapaikassa olimme illalla klo 18.00. Matkasimme orpokotiin päivittäin linja-autoilla yhteensä 1,5 tuntia suuntaansa. Linja-automatkat menivät liikennettä ihmetellessä (liikenne Vietnamissa on muuten jotain sanoinkuvaamattoman älytöntä!) tai nukkuessa. Aamut alkoivat englannin opettamisella ja opetimme luokkia kahdessa ryhmässä klo 8.45–10.15. Tämän jälkeen leikimme orpokodin lasten kanssa 11.00 asti, jonka jälkeen alkoi ruokatauko. Ruokatauko päättyi klo 13.00 ja tauon jälkeen teimme ruumiillista työtä; kunnostimme, hioimme, puhdistimme ja maalasimme ikkunoita ja ovia sekä siivosimme luokkia.

Vietnam_SaraJakonen3Jossain vaiheessa leiriä aloimme muiden vapaaehtoisten kanssa ihmetellä eroavaisuuksia leirikuvauksen ja todellisen leirin välillä. Kesken leirin meille selvisi, että leirin sisältöä ja orpokotia, jossa työskentelimme, oli jostain syystä muutettu ennen leirin alkua. Alustavan leirikuvauksen mukaan meidän piti työskennellä kahdessa eri poikien orpokodissa toisessa osassa Ho Chi Minh Cityä, mutta nyt työskentelimme orpokodissa, jossa suurin osa lapsista oli vaikeasti vammaisia tai Vietnamin sodan myrkyille altistuneita. Emme opettaneet englantia orpokodin lapsille vaan lähistöllä asuville köyhien perheiden lapsille ja jouluvalmistelujen tekeminen olikin maalaamista, pesemistä ja hiomista, joululahjojen paketoimisen sijaan. Minulle kovin paikka oli nähdä sodassa myrkyille altistuneet lapset ja vaikeasti vammaiset lapset. Eräs leirimme osallistujista meinasikin jättää leirin kokonaan kesken, koska hän koki, ettei tämä ollut leiri, johon hän oli hakenut.

En tiedä johtuiko se kulttuurieroista vai mistä, mutta kohtasimme muitakin yllättäviä muutoksia leirin aikana. Ohjelma orpokodissa vaihtui lähes joka aamu, ja kun olimme suunnitelleet oppitunnin jollekin luokalle, aamulla kuulimme, että luokka vaihtuu. Välillä leirinvetäjämmekin oli ihmeissään orpokodin tekemistä muutoksista. Joustavuutta ja avointa mieltä siis todellakin tarvittiin leirillä! Myös englannin opettamisessa oli omat haasteensa. Lapset eivät ymmärtäneet englantia juuri lainkaan ja me vapaaehtoiset emme ymmärtäneet vietnamia juuri lainkaan. Kielimuuriin törmäsimmekin lähes joka paikassa ja jatkuvasti, koska paikallisten englannin kielen taito ei ollut kovin hyvä. Hauskaa olikin, kun paikalliset olisivat tästä huolimatta todella mielellään keskustelleet kanssamme ja yritys kommunikointiin oli kova, vaikka emme ymmärtäneetkään toisiamme.

Leirin haasteista ja muuttuneesta sisällöstä huolimatta nautin leiristä ja sen tarjoamista kokemuksista suunnattomasti. Leirillä työpäivät menivät todella nopeasti ja tekeminen oli rentoa, vaikka päivät olivatkin pitkiä. Majapaikkamme ylitti odotukseni ja saimme joka päivä lämpimän ruuan sekä orpokodissa että majapaikassamme. Leirin aikana avarsin maailmankuvaani, sain monia uusia ystäviä ympäri maailmaa sekä paransin kielitaitoani. Samalla kiitollisuus sitä kohtaan, että olen saanut syntyä Suomeen, kasvoi valtavasti. Myös meistä leiriläisistä muokkautui leirin aikana tiivis porukka. Muiden leiriläisten kanssa kävimme yllättävän syvällisiä keskusteluja maailmanmenosta aina ihmissuhteisiin saakka.

Kaiken kaikkiaan vapaaehtoistyöleiri ja Vietnam jättivät minuun syvän jäljen. Paikallisten ystävällisyys sulatti sydämen ja kaupungin järjettömyys jaksaa hymyilyttää vieläkin – ikinä ei tiennyt mitä tulee vastaan! Vapaaehtoistyöleiri oli valtavan hieno kokemus ja pääsin todellakin kurkistamaan syvälle Vietnamilaiseen kulttuuriin. Leirin aikana opin paljon paitsi Vietnamista, mutta myös niistä maista, joista muut vapaaehtoiset olivat kotoisin. Leirin parasta antia olivat hetken muiden vapaaehtoisten kanssa. Jaoimme paljon tietoa omista kulttuureistamme ja pidämme yhteyttä edelleen leirillä syntyneen whatsapp-ryhmän kautta. Uskon, että leirin aikana tarjosimme paikallisille lapsille ja orpokodin lapsille useita ilon hetkiä sekä paljon naurua.

Sara Jakonen

Vietnam_SaraJakonen

 

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *