A Route to Connect – Balkanin pakolaisreitin varrella

KVT:n vapaaehtoiset Jelena ja Katri osallistuivat touko-kesäkuussa järjestetylle A Route to Connect opintomatkalle, joka kulki Balkanin pakolaisreittiä pitkin Sloveniasta Kreikkaan. Reissuun kuului klovni-esityksiä lapsille, kasvomaalauksia, uusia ystäviä, riehakasta naurua, surullisia ihmiskohtaloita ja kaikkea muuta laidasta laitaan. Lue alta lisää!  

Teksti: Jelena Simic & Katri Olkkonen.

Kuvan otti matkallamme Yousra Makanse.

It’s good that you are here. Now you can tell other people that we are not dangerous.

Näin sanoi yksi Balkanin pakolaisreitin varrella tapaamistamme ihmisistä. Matkamme alkoi 15. toukokuuta Sloveniasta ja jatkui Kroatian, Serbian ja Makedonian kautta Kreikkaan. Kaiken kaikkiaan olimme tien päällä 18 vaiherikasta päivää, joiden aikana vierailimme pakolaisleireillä ja tapasimme lukuisia vapaaehtoisia järjestöistä, jotka tekevät parhaansa, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat valtioiden lyödessä hanskat tiskiin.

”Balkanin reitti” oli aktiivisin tie Eurooppaan aina vuoteen 2015 asti, jolloin rajat suljettiin. Opintomatkamme tarkoitus oli luoda konkreettinen kuva siitä, mikä on Eurooppaan pyrkivien ihmisten tämänhetkinen tilanne Balkanilla. Kansainvälinen 18 hengen tiimimme kulkikin samaisen reitin toiseen suuntaan. Mukanamme matkusti kaksi klovnia Clowns Without Borders -järjestöstä, ja osana heidän esitystään pääsimme sisään monille leireille. Lasten hauskuuttaminen oli mainio tapa luoda kontakti myös leireillä oleviin aikuisiin, joihin lasten ilo ja nauru tarttui.

Matkamme alkoi kolmen päivän koulutuksella Slovenian jylhässä vuoristossa. Ilman yhteyttä ulkomaailmaan saimme rauhassa tutustua matkakumppaneihimme ja valmistautua tuleviin viikkoihin! Pohdimme pakolaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä matkalla huomioonotettavia seikkoja työpajoissa ja pienryhmissä. Keskustelut ja leikkimieliset harjoitukset käsittelivät hyvin omia käsityksiämme sekä yleisiä näkemyksiä maailman tämänhetkisestä menosta. Mahtavia päiviä mahtavien ihmisten seurassa!

Kävimme 18 päivän aikana viidessä eri maassa joten arvata saattaa, että tempomme oli kova ja tekemistä riitti. Yöbussit, -lautat sekä -junat tulivat erittäin tutuiksi. Vaikka matkaamme ei mitenkään voi verrata siihen, mitä Eurooppaan pyrkivät oikeasti reitin varrella joutuvat kokemaan, saimme pienen maistiaisen siitä kuinka uuvuttavaa jatkuva tien päällä oleminen on.  Katri otti tämän kuvan Serbian ja Makedonian rajalta, jossa sijaitsee yksi läpikulkuleireistä. Kuvassa näkyvät unikot ovat siitä kauniita, että ne kukoistavat mitä karuimmissakin olosuhteissa.

Kävimme yhteensä 17 eri leirissä tai keskuksessa matkan aikana. Menimme sisään leireille pellejen johtamassa värikkäässä kulkueessa, jonka avulla kutsuimme lapsia mukaan katsomaan klovniesitystä. Lukuisat uteliaat silmäparit olivat meitä vastassa jokaisella leirillä, ja useissa paikoissa lapset jopa juoksivat suoraan halaamaan meitä kaikkia. Kai he tiesivät jo pellenenistämme ja muusta rekvisiitasta, että olimme siellä heitä varten. Esitysten jälkeen leikimme lasten kanssa ja juttelimme heidän vanhemmilleen sekä muille aikuisille ja nuorille. Kun pellet olivat rikkoneet jään, oli ihmisiin helpompi luoda kontaktia.

Klovniesitysten jälkeen osa meistä piti vapaamuotoisia työpajoja lapsille. Meillä oli heidän hauskuuttamisekseen eri välineitä aina jonglöörauspalloista jumppanauhoihin ja saippuakupliin. Yksi suosituimmista aktiviteeteistämme oli kasvomaalaus. Kuvasta näkyy kuinka roolit usein vaihtuivat, ja lapset saivatkin maalata meidän naamamme. Tältä näyttää Jelena, joka antoi viiden 5-10-vuotiaan taiteilla väreillä kasvoilleen. Lapset olivat tyytyväisiä kättensä jälkeen ja aikuiset saivat hyvät naurut.

Makedonian Serbian vastaisella rajalla vierailimme leirillä, johon saapui ennen rajojen sulkemista keskimäärin 3 450 ihmistä päivässä. Hurjimmillaan leirille saapui 14 000 ihmistä yhden vuorokauden aikana. Vapaaehtoiset kertoivat joutuneensa rikkomaan viereiselle asemalle saapuvien junien ikkunoita, jotta matkalaiset saisivat henkeä, ja ottamaan pyörtyneitä ihmisiä vastaan junien ovien avautuessa. Tilanne oli kaoottinen, ja monet perheet olivat niin väsyneitä, että kadonneita lapsia ja eksyneiden lasten perheitä etsittiin urakalla. Nykyään leiri on miltei tyhjillään.

Leirien asukkaiden lisäksi tapasimme ihmisiä, jotka asuivat niin kutsutuissa ’viidakoissa’ eli leirien ja raja-alueiden lähistöllä olevissa metsissä ja hylätyissä rakennuksissa. Kuvan raunioitunut rakennus sijaitsee Serbiassa, ja sen suojissa asui useita miehiä teltoissa. Meidät kutsuttiin useamman kerran vieraiksi viidakkoihin, ja kuulimme tarinoita ihmisistä, jotka yrittävät öisin ylittää maidenvälisiä rajoja jalan ja joutuvat poliisien hakkaamiksi. Vammoistaan huolimatta he yrittävät aina uudelleen ja uudelleen.

Kreikassa armeijan ylläpitämällä pakolaisleirillä törmäsimme hauskaan parivaljakkoon. Nuori mies tuli ulos konttihuoneestaan pikkuinen kissanpentu sylissään. Pentu takertui nuorukaisen paitaan kuin pieni apina, ja kun mies laski pennun maahan, se seurasi häntä kuin emoaan. Nuorukaisesta näki, että pentu oli hänelle rakas, ja hän vitsailikin olevansa tämän ’äiti’.

Nämä kuvat ovat Lesvoksen saarella Kreikassa sijaitsevasta tukikeskus Mosaikista. Keskus järjestää sekä paikallisille että maahan tulleille avoimia kielikursseja, työpajoja, kerhoja, keskustelutilaisuuksia, ja muuta toimintaa. Keskukseen tullessa tuntui heti siltä kuin olisi saapunut kotiin. Omistautuneet vapaaehtoiset kertoivat meille työstään ja toiminnastaan, ja kierrättivät meitä ympäri värikästä rakennusta. Tällä hetkellä Mosaikin kielikursseilla käy 600 henkilöä, ja jonossa on pitkä lista halukkaita osallistujia. Mosaikissa valmistettaan muun muassa käsitöitä (muutama tarttuikin mukaamme), ja jokainen siellä työskentelevä saa työstään asianmukaista korvausta. Keskus saa rahoituksensa anonyymeiltä yksityishenkilöiltä, ja saa täten toimia itsenäisesti.

Opimme 18 päivässä paljon enemmän kuin mitä yhdessä blogikirjoituksessa voi kertoa. Balkanin matka herätti tunteita laidasta laitaan, ja mieleemme jäivät niin surulliset tarinat ja ihmisten silminnähtävä ahdistus, kuin tapaamiemme ihmisten vieraanvaraisuus ja kanssamme leikkineiden lasten riemukas nauru. Tämä opintomatka oli hyvin ainutlaatuinen ja mieleenpainuva kokemus, eikä toimintamme jää siihen. Kaikki 18 opintomatkalle osallistunutta vapaaehtoista järjestävät tämän syksyn aikana opintomatkaan liittyvää projektitoimintaa kotimaissaan. Seuraa kansainvälisiä tiimejämme, lue tarinoitamme matkan varrelta ja katsele ottamiamme kuvia A Route to Connect -verkkosivuilla.

Jelena & Katri

Kerro muillekin:

Share

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *